Tämä katsaus tuoreeseen antologiaan vaikuttanee kriittiseltä muttei ole moittiva. Poikani Bremer ansaitsee elää, mutta pitää myös osoitella korjattavaa jotta tekijät saisivat rimaa ylös.
Julkaisutietosivulla kerrotaan kuinka antologia on tehty ”hyvällä ammatti taidolla”. Ladonta ei todista puolesta. Fonttivalintaa on jo kuulemma haukuttu eikä oikeinkirjoitusta osata, mutta kun viimeistelykin puuttuu. Kuka on Vesa Kajisto?
Kirja on kookas, mikä puolustaa paikkansa eräiden sarjakuvien kohdalla, jotkin taas on painettu liian isona. Olisi voinut yksinkertaisesti pienentää liikakoosta pahimmin kärsivät sarjakuvasivut optimimittaansa ja jättää ympärille juhlavasti mariginaalia. Kirjasto tulee vihaamaan tätä teosta koska se ei mahdu hyllyyn. Sitä ei myöskään voi lukea yhdellä kädellä eikä postittaa halvalla. Kansi on kuitenkin vaikuttava, lupaa paljon.
Ideana on ollut julkaista yhdessä albumi koska kukaan muu ei sitä tee. Kannatettavaa. Ongelmaksi jää antologiakirous. Itsenäinen vaatimatonkin sarjakuvajulkaisu on tekijän viesti tietylle yleisölle, mutta teematon antologia ei ole mitään muuta kuin kokoelma aikaansaannoksia joita kukaan ei ole pyytänyt.
J. Pellonpää
Kiintoisuutta lisää että tarina sijoittuu Suomen historiaan. Viivassa on luonnetta ja paikoitellen kuvakerronta imee. Oppimista olisi ruudun täyttämisessä. Tekstiä on paljon ja se maistuu kirjallisuudelta. Asiantuntemus ei paljon päätä pakota eikä ajantunnusta ole tietoakaan, joten otetaan tämä puhtaana viihteenä. Mutta en minä viihdy. Tarina ei vastannut odotukseen.
Antti Kiro
Painajaismainen tunnelma kieltämättä toimii. Onpa kuvatila etevästi käytössä! Vaikka tekstiä on paljon, se on moitteetonta. Ja juttu kesti loppuun asti ikään kuin siinä olisi ollut järkeä.
Miia Ahola
Jostain aiemmin luetusta tuo idea on tuttu, mutta tämä versio on kuitenkin suorapuheinen ja voimakas kannanotto lannistumista vastaan. Rohkeus maalailla sävyillä palkitaan, kun ei luota piirustustaitoonsa.
Janne Korpinen
Merkillisen suvereeni burleski Agatha Christie -genrestä. Ihmettelen kuitenkin tekstauksen huolimattomuutta. Ensimmäisen ruudun talo on aika kömpelö verrattuna luontevaan piirrostyöhön kerronnassa.
Kaisa Lepistö
Loppuruutu oli kiva.
Juuso Tervo
Ensin olin epäluuloinen mutta kyllä se pysyi kasassa. Paikoin kaunista ja kekseliästä. Taidan kiinnostua tekijästä.
Terhi Ahola
Kaunista, ja sisältö tuntui todelta muttei aivan yltänyt perille. Tekijä kertoo tarinaansa lukijalle ja tarjoilee taustalle kuvia. Ei tämä ole sarjakuvakerrontaa.
Hertta Nilsson
Hienon näköistä vesiväritekniikkaa, komeita piirroksia. Kun tekijä on nuori, hän lienee kerännyt vaikutelmat valokuvista. Mutta tämäkin on kuvitettua tekstitystä, ei sarjakuvaa. Tuo on liian helppoa, ja sillä on voitettu sarjakuvakilpailujakin, mutta minä kaipaan oikeata sarjakuvakerrontaa.
Karri Lehtonen
Ja taas maailman tympein kerrontakonsti: sarjakuvahahmo puhuu lukijalle. Kuljetus on niin posketon epäjohdonmukaisuudessaan että se kelpaa tieteisparodiaksi. Ei kovin omaperäinen.
Olli Hietala
Upeaa piirräntää mutta mikä oli juju?
Janne Luokkanen
Kiinnostavan näköistä, jysäyttäviä kuvia ja selkeä tapahtuma. Tundraperunavitsi ei kestä mutta kelvannee tekosyyksi tehdä luonnonvoimien vihamielisyyttä ja ihmisen nokkeluutta kuvaava tunnelmapala. Tämä lienee ollut tehokas väreissä.
Rami Selin
Ei ole vaikeata tunnistaa Ville Rantaa oppimestariksi. Tyyli on ehdottomasti toimiva, notkea ja ilmeikäs ja sallii nopeuttaan luistavan kerronnan. Toivon silti, että oma käsiala erkaantuu oppi-isän vaikutteista. Aihe on yllättävyydessään virkistävä eikä tarinaa voi moittia tylsäksi. Itse asiassa tämä on koko antologian veikein sarjakuva.
Warda Ahmed ja Ella Peltonen
Panostamalla piirtämiseen, tekstaukseen ja leiskaan tämän saisi toimimaan. Piirros kaipaisi vain aikaa ja keskittymistä. Tarinassa on rytmiä joka olisi sommiteltava julki. Mutta loppuhan ei taaskaan lopu, se lopetetaan.
Kaskiset
Estotonta luomistyötä. Sarjakuvaa med toiminnalla. Tämä jää elämään kunnes joku ymmärtää juonenkulun. Tämäkään juttu ei varsinaisesti lopu, mutta lukija ei jää kaipaamaan aristotelista rakennetta. Miksi tämä tekee iloiseksi?
Lauri Hirvonen
Kukkulanmyyjä iskupuheenaiheena? Vihdoinkin jotain tuoretavaraa. Miksikähän tekstausta ei viitsitä treenata? Kuva kuitenkin enimmäkseen kelpaa. Kerronta on taitavaa ja mietittyä.
Harri Filppa
Piirtämistaidon kehittäminen taisi unohtua, vaikka kokemusta on. Nykyosaamisella kuvaan ei tartu paljon informaatiota. Eikä käsien levittely riitä eleilmaisuksi - toisaalta sisältö on niin kaurismäkeläistä, että hahmojen enempi näytteleminen olisi epäortodoksista.
Mari Ahokoivu
Kannatti treenata, koska lukija rakastaa kun näkee että piirretty on paljon. Toistoon luottaminen puuduttaisi ellei allitteraatio tukisi sykettä. Kuvasarjasta tuleekin mieleen laulu. Tunne välittyi. Tämä lienee toimivampi tapa panna teksti ja kuva vuorotyöhön kuin aiemmat kuvitetut tekstit tai tekstitetyt kuvat.
Jälkipuhe oli vähän ontto. Pitääkö aina yrittää tehdä vaikutus suuta suuremmilla sanoilla? Sori, pitää.
Aihe: Poikani Bremer (Luettu 5584 kertaa)