Hoi, ja kiitos kaikille palautteesta (sekä Tampere kupliissa kävijöille)! Olen täysin samoilla linjoilla kaikkien kanssa, enkä miinuksia halua sen kummemmin puolustella tms. Ensimmäisen albumin pohjalta lähdin tekemään uusia linjauksia Villimmän Pohjolan kanssa, ja tiesin että toisesta albumista tulisi eräänlainen "välialbumi". Tähän vaikuttaa periaatteessa kaksi asiaa, a) stripit jotka ehdin tehdä ja suunnitella valmiiksi ennen kuin sain ensimmäisestä alpparista palautetta, b) se, etten halua muuttaa konseptia täysin kesken kaiken.
Kuten meikäläisen haastatteluja kuulleet ihmiset tietävät, VP:n tuli ensin olla täysin päähenkilötön sarjakuva. Sen takia hahmot olivat varsin viitteellisiä alkuun. Nyt koitan pikku hiljaa muovata heistä tunnistettavampia ja persoonallisempia, mutta hieman samalla tavoin kuin esim. liikemerkkiä tai logoa hiotaan, askel askeleelta.
Olen täysin samaa mieltä että pidemmät pätkät ovat hieman outoja, sillä jatkuvajuoninen sarjakuva ei oikein meinaa istua tuohon formaattiin (kerran viikossa ilmestyvänä sarjakuvana), eikä niiden niputtaminen peräkkäinkään oikein tee oikeutta. Mutta VP on aina toiminut mulle leikkikenttänä (sori vaan, lukijat!), joten kokeilut eivät kaduta, eivätkä varmasti lopu tähän.

Ekassa alpparissahan oli selkeämpi välisivu ennen yhtenäistä tarinaa, mutta tällä kertaa jätin sen tietoisesti väliin. Haittaa ketä haittaa, ei mahda mitään. Mutta juu, itse odotan innolla kolmatta alpparia, sillä uskon että pääsen siinä lähemmäksi sitä, miltä VP:n tulisi näyttää.
Empuska > Kiitos sekä risuista että ruusuista! Arvostan!
Esko > Tuota... eiköhän niitä vielä tuossa riitä...
J.Suominen > Kyllä, vaikka jälki on muuten parempaa kuin aiemmassa alpparissa, liimaus ei ole ihan sitä mitä pitäisi...
VesaK, Kemppuli, Hege > Kiitos palautteesta. Kakkosalbumi on tosiaan välialbumi, missä polkaistaan käyntiin useampia pitkälle kantavia tapahtumia, joista yhtä puidaan jo tämän viikkoisessa VP:ssä Aamulehdessä.
Matti > Ja vielä erityiskiitos sulle Matti, sillä satuin justiinsa lukemaan viestisi perjantai-iltana ennen Tampere kupliita, velloessani hirvittävässä ahdistuksessa, turhautumisessa ja apatiassa. Kommenttisi valoivat tarvittavaa itseluottamusta viikonlopun hullunmyllyyn, enkä usko että olisin jaksanut puskea rumbaa lävitse ilman kommenttiasi. Nöyrimmät kiitokset.