Teiniagentti Luna

[Reima Mäkinen]

Kohdeyleisön ymmärtävää kommettia:
http://lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/seikkailuja_ja_sydamentykytyksia.html

Suomisen markkinointimölinä on hieman läpinäkyvää. Ettäkö keski-ikää lähestyvä äiti-ihminen olisi kohderyhmää?  ja....

Joskus laatu on sitä, että silmä lepää ja lukeminen on kivaa.

Ettäkö laatu olisi tuota? Määrittelyyn putoaa esim. miltei mikä tahansa poke-julkaisu.  Enpä usko sitäkään että Lunan ostajat jaksavat puhua mistään laatusarjakuvasta. ...Toisin kuin Kvaakin asiantuntijat^TM.
Omasta mielestäni on ihan perusteltua erottaa toisistaan ilmaisut laatusarjakuva ja käyttösarjakuva (sekä hyvä kaupallinen sarjakuva). Hyvän käyttösarjakuvan perusedellytys on mielestäni juuri tuo mitä Suominen väittää laaduksi. No, onhan se tavallaan osa siitä mitä laadulla ymmärretään. Ja se on juuri se mikä usein erottaa omakustanteet kaupallisemmista tuotoksista.

Se että teos nousee klassikoksi tai muita verrokkeja hieman "laadukkaammaksi" edellyttää mielestäni jotakin omaperäistä otetta tai oivallusta, tai sitten sitä että genre otetaan haltuun poikkeuksellisen taitavasti. Kumpaakaan näistä Luna ei mielestäni yllä. Laatusarjakuvassa saa myös mielellään olla muutakin sisältöä kuin pintatarina.
Jos Luna nyt sattuu myymään paremmin kuin Egmontin muu mangatuotanto, asiantila voi taas kertoa siitä että yhtiön muu tarjonta on yksinkertaisesti vielä huonompaa. Tai että lukijat/ostajat eivät ymmärrä laadun päälle. Sen sijaan Paunan vastaavat "laatusarjakuvat" myyvät varmasti ihan yhtä hyvin.

Toisaalta Lunan menestys on varmasti merkki myös siitä että läntisen tradition mukainen sarjakuvakerronta on Suomessa kuitenkin helpommin omaksuttavissa kuin vaikkapa eksoottinen japanilainen tyttösarjakuva (joka on suunnattu samalle kohderyhmälle). Eikä tälläkään sivujuonteella ole todellakaan mitään tekemistä laatu käsitteen kanssa.

[Lurker]

Ja pitää muistaa sekin, että kustantajan on etsittävä julkaistavaksi sellaista mangaa, jota suurella osaa potentiaalista ostajista ei jo ole muilla kielillä hankittuna. Tämän vuoksi onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka Nausicaä menee...

Ei Luna tosiaankaan mikään mangan suuriin klassikoihin verrattava suurteos ole, kunhan on hupaa ja vähän ajatuksiakin herättävää luettavaa kohderyhmälleen (ja vähän muillekin).

[Aura]

Vaan kuinkahan kauan? Mikäli Lunan kaltaista tavaraa opitaan "myllyttämään" jenkeistä maailmalle, niin siinä on japsimanga kohta helisemässä. Loistavien klassikojen jälkeinen mangaskene on muutenkin Nipponissa vähän väsähtänyt... Mitä sitten, kun ne on kaikki kaluttu loppuun?

Jos huonosti käy, lukijat kyllästyvät isoihin silmiin ja pieniin neniin ja kustantajat sanovat "ei me enää tota mangaa kun se ei myy". Tai sitten Manga^TM ei enää aiheuta agressioita. Kunpa sen näkisi vielä omana elinaikana että vanhasta kunnon Aiheesta päästäisiin eroon...

Mitä Lunaan tulee, en (vieläkään) pysty ottamaan kantaa toimiiko se sarjakuvana vai ei, mutta faktahan on ettei sarjan tarvitse olla laatua että se myy. Tai sitten nämä tr00-piireissä paljon parjatut ja huolta aiheuttaneet "wannabe-fanit" lukevat paljon pseudoa ja ovat niin suuri kuluttajakunta, että pitävät pseudomarkkinat pystyssä. Kunnes menevät jonnekin ja sanovat "Mun lempimanga on Teiniagentti Luna" ja sen jälkeen........

[J. Suominen]

Suomisen markkinointimölinä on hieman läpinäkyvää. Ettäkö keski-ikää lähestyvä äiti-ihminen olisi kohderyhmää?  ja....

Nyt Reima lukee sen meikän lauseen tahallaan hieman väärin, vaikka se kieltämättä voi lukea kahdella tapaa.

Meikän pointti on edelleen se, että sarjakuvan ei ole pakko olla Asterixin tai Yotsuban kaltainen kaiken ikäisille ja tasoisille harrastajille uppoava klassikko ollakseen laatua.

Ja mun mölinä täällä ei takuulla myy yhtään Lunaa, joten kunhan kiusin. 

[Aura]

No, Lunasta löytyi pieni previkka gomangan sivuilta, mutta teksti on kyllä niin pientä kärpäsenjätöstä ettei tuon lukemisesta tule mitään.

Muutama hassu ruutujako joissain kohdissa...

[Lurker]

Muutama hassu ruutujako joissain kohdissa...

Käsikirjoittajajapariskunta kertoo haastattelussaan (linkki arvostelun lopussa), että Lunaan he eivät tee ruutu ruudulta kulkevaa sarjakuvakäsikirjoitusta (kuten tekevät X-meniin) vaan ikään kuin elokuvakäsikirjoituksen. Piirtäjä saa sitten päättää ruutujaot sun muut visuaaliset elementit itsenäisesti.

Lunan elokuvamaisuus on tosin mielestäni hyvin televisiomaista, ei elokuvateatterimaista; episodeistahan se rakentuu. Ehkä siksikin Luna on niin helppolukuinen länsiteinin alitajunnalle...

[Hauhaukissa]

Eihän se sarjakuvan tarvitse välttämättä mitään elämää suurempaa taidetta olla, mutta kyllä "käyttösarjakuvassakin" luulisi olevan joku laaturaja jonka alittaessa sarja on kökköä. Ja mikä tämä kohdeyleisö sitten tarkalleen ottaen on? Nimittäen itse satun kovasti pitämään tyttösarjakuvasta (tosin se on aika laaja käsite), ja tämä Luna nyt on vaan mielestäni.. huono. Itse näen sarjan suurimpana puutteena täyden mielikuvituksen puutteen. Kyllä sarjassa joku koukku täytyy olla että sitä jaksaa lukea. Vai jos käyttösarjakuva tarkoittaa vessalukemista a la Akkarit, voin yhtyä siihen että tämä on käyttösarjakuvaa. Ja jos paperi sattuu olemaan loppu, voi kirjan käytännöllisesti uusiokäyttää tähän tarkoitukseen.

[Lurker]

Luna nyt on vaan mielestäni.. huono. (...)jos käyttösarjakuva tarkoittaa vessalukemista a la Akkarit, voin yhtyä siihen että tämä on käyttösarjakuvaa. Ja jos paperi sattuu olemaan loppu, voi kirjan käytännöllisesti uusiokäyttää tähän tarkoitukseen.

Vai että Luna on ihan vessapaperia?

Vertauksesi oli mutkan kautta kuitenkin ihan hyvä. Kuinka ollakaan, Disney-sarjakuvien suurmaa Italia on alkanut tuottaa fumettitehtaittensa liukuhihnoilta hyvinkin mangavaikutteista spaghettidisneyä. Eiköhän Suomessa uusien sarjakuvalehtien lanseerauksista W.I.T.C.H. ole ollut niitä menestyksekkäimpiä... Aku Ankka on sekin osannut uudistua ajan mukana ja on Suomen suosituinta käyttösarjakuvaa, usein myös ihan laadukkaalla tavalla.

Kaikkien ei tietenkään tarvitse pitää kaikesta sarjakuvasta ja jokaisella on oikeus perusteltuun (tai perustelemattomaan) mielipiteeseensä.

[Aura]

Lunan elokuvamaisuus on tosin mielestäni hyvin televisiomaista, ei elokuvateatterimaista; episodeistahan se rakentuu. Ehkä siksikin Luna on niin helppolukuinen länsiteinin alitajunnalle...

Meinaan että parissa kohdassa piti pysähtyä miettimään mihin suuntaan pitäisi alkaa lukea, sillä ruutujen järjestys oli hieman hiomaton. Mutta toi oli tosiaan sen ensimmäisen alpparin alusta, asiat ovat varmasti muuttuneet moneen kertaan.