Lucky Luke -kirjasto

[VesaH]

Miksi ne on suomennettu uudelleen?

Onko kukaan tutkinut, minkälaisia muutoksia suomennoksiin on tehty.

Uudet suomennokset ovat paljon huonompia. Varmaan uudelleen suomentamiseen on syynä se, että kustantaja ei ole sama. Muutenhan Kaukorantojen, Reenpään Timon ynnä muiden alkuperäisiä suomennoksia olisi ilman muuta kannattanut käyttää.

[Janne]

Eilen sain luettua loppuun kirjaston osion 1985-87. On se hienoa, kuinka tarinoiden taso on noissakin edelleen tosi korkealla. Varsinkin Lucky Luken morsian oli suorastaan hulvaton. Nitroglyseriini oli rakennettu tarinana huolella, mutta nyt, ehkäpä ensimmäisen kerran, mentiin ajoittain parodian saralta farssin puolelle. Ja se vähän häiritsi. Huumori ei ollut niin hienovaraista kuin ennen. Tietääkö kukaan, onko poloiselle, rauhaa rakastavalle asemamestarille, joka lopulta pistää tönönsä hellapuiksi, tosielämän vastiketta? Tyyppi oli jotenkin niin karikatyyrimainen, että sellainen epäilys minulla heräsi.

Edelleen myös äimistelin Morrisin taidetta. Se on pysynyt hämmästyttävän tasalaatuisena vuosikymmenestä toiseen. Miehen viimeisiä tarinoita en ole lukenut edes albumimuodossa, joten hiukan jänskättää, että pysyykö taide samalla tasolla .

Pistin Egmontille kysymyksen, että aikovatko he todellakin vielä julkaista kirjaston alkupään osia. Tästä asiastahan on ollut hienoista epäselvyyttä. Ei tarvinnut Egmontin suhteen iloisesti yllättyä. Vastausta ei ole kuulunut!

[VesaK]

Niilo Pielinen -boksissakin on käytetty samojen henkilöiden suomennoksia.

Sopimusteknisyyttä eli sen puutetta. Totta helkkarissa olisi pitänyt alkuperäiset käännökset säilyttää, mutta...

Tänään pikku maininta Lucky Lukesta myös Ilta-Sanomissa, tosin aivan eri aiheeseen liittyen.

[Janne]

Lucky Luke kirjasto 1987-91 on nyt luettu. Kyllä on mielenkiintoista lukea sarjaa kronologisessa järjestyksessä. Vaan valitettavasti täytyy todeta, että tässä osiossa on selkeä tason notkahdus havaittavissa. Alibi-koosteen aikana en tainnut kertaakaan hymyillä. Tejijätiimi Claude Guylois onnistuu tekemään todella väkinäisiä tarinoita. Kokopitkä tarina Daltonit menettävät muistinsa oli pelkkä venytetty vitsi, vaikka mahtui siihenkin tarinaan aika paljon hyvääkin. Pony Express puolestaan ei oikeastaan lainkaan hävennyt varhaisempien LL-tarinoiden rinnalla, vaan onnistui olemaan riemukas lukukokonaisuus.

[Janne]

Luku-urakka kirjaston parissa jatkuu. Nyt lukaisin putkeen osat 1992-94 sekä 1995-96. Miellyttävä yllätys oli se, että tarinat oli rakennettu kerrassaan hienoiksi. Ainostaan Kid Lukesta en innostunut. Muut olivat huipputavaraa! Mutta osan 1995-96 viimeisessä albumissa tapahtyi se, mitä en uskonut tapahtuvan; kuvituksen taso lähti jyrkkään alamäkeen. Kyseessä on siis albumi nimeltä Klondike. Ensin ajattelin painojäljen olevan huonoa, mutta lähemmin tutkittuani asiaa, huomasin, että kyllä se on piirtäjän käsi tärissyt pahemman kerran. Voivoi! Kertokaahan, jatkuuko tärinä-linja tuoreemmissa osissa? Onko Morris muuten käyttänyt avustajia töissään? Tai vaikkapa alkanut käyttämään tämän Klondiken jälkeen?

[Janne]

Onko Morris lainkaan käyttänyt avustajia? Syytä olisi ollut!

[Crosby]

Mitäs hyvää tässä on verrattuna albumeihin? Siis miksi kannattaisi ostaa Kirjasto eikä yksittäisiä albumeja? Tietysti kätevyys, hienot kannet, kovakantisuus ja tarinat aikajärjestyksessä, mutta onko muita hyviä puolia? Löytyykö mitään ekstroja ja minkälaista sarjan painojälki on? Mahdolliset ongelmatkin kiinnostaa. Mietin että pitäisikö ostella albumeja vai sijoittaa rahansa tähän?

[Mr. Font]

Puhuit puolestani Crosby, mietin itse ihan samaa. Onkin nyt aikamoinen Luke hurmos päällä, kun kaivoin kaapista muutamat albumini, ja lukaisin. Nautinnollista luettavaa.. Texejen ja Parkereiden rinnalle hieman rennompaa meininkiä!

[Samone]

Aika reilua laittaa tuo linkki tänne. Jo kävi syyhyämään koko paketti. Hintakin on vielä ihan kohdallaan. Minulla on vasta yksi kirja ja jokunen vanha albumi. Oikeastaan innostuin uudelleen hankkimaan sarjakuvia monipuolisemmin juuri näiden kovakantisten sarjojen takia.

[Janne]

Lukemisen alla on juuri kirjasto 1999-2002. Profeetta Dunkle on luettu. Jo edellisessä osiossa alkanut Morrisin heikko kuvitus saa näköjään jatkoa. Onneksi se ei kuitenkaan ole entisestään huonontunut. Tarinakin oli varsin mainio, joten kyllä näitäkin kelpaa lukea. Mutta ihan piti ihmetellä tarinan alkua. Tuntui kuin jotkut sivut tai kohtaukset olisivat menneet väärää järjestykseen. (Morrisin oma numerointi sivujen kulmissa kyllä näytti olevan ihan järjestyksessä...) Tai sitten jotain olisi jäänyt pois. Sivut 4 ja 5 olivat tosi oudot tai sitten kyseessä on huumoria, jota en ymmärrä. Ensinnäkin muut Daltonin veljekset kurmoottivat Averellia, koska tämä piti itseän profeetan opetuslapsena. Vaan Averillin kääntymystä opetuslapseksi tarinassa ei lainkaan ollut, Averell on ainoastaan kaatunut kahleeseensa profeetan edessä, eikä mitään asiaan liittyvää dialogia tuossa ollut. Hiukan myöhemmin profeetta suhauttelee hampaattomana ässää. Mihin hampaat olivat kadonneet? Vasta myöhemmin profeetta saa lekan päähänsä, mikä  voisi selittää hampaattomuuden. Jakaako kukaan ihmetystäni tai osaako joku peräti selittää nämä kohtaukset? Jos selitystä ei ole, niin arvaukseni on, että tarina on kirjoitettu alunperin liian pitkäksi ja jotain on leikattu välistä pois. Tuloksena on epälooginen jatkumo, millaista en olisi kuunaan uneksinut tapaavani Lucky Luken kaltaisesta laatujulkaisusta.

[Janne]

Ja nyt on sitten kirjaston viimeinenkin osa (2003-2007) luettu. Achde osoittaa kykynsä oikein riittäviksi. Tulee täsmälleen sama tunne, kun vertaa kahta Disney mestaria Barksia ja Rosaa keskenään. Molemmat ovat loistavia kuvittajia, mutta Barks on pelkistänyt kuvista kaiken turhan pois kun taas Rosan työt rönsyilevät hulppeita yksityiskohtia. Lucky Luken suhteen Morris on tietenkin Barks ja Achde on Rosa, vaikka ei kotrasti ihan niin selkeä ole kuin mainituilla Disney mestareilla. Se ero Barksilla ja Morrisilla kuitenkin on, että Barks älysi lopettaa ajoissa kun taas Morris jatkoi muutaman albumin liian kauan. Koska käsikirjoitusten taso ei ole muuttunut miksikään Achden tultuaan kehiin, niin täytyy sanoa, että Achden tarinat ovat nautinnollisempaa luettavaa kuin Morrisin viimeiset työt.

Ja koska minulla nyt on vihdoin viimein kokonaisnäkemys Lucky Luken kehityskaaresta, niin uskallan todeta, että ei Lucky Luken taso merkittävästi romahtanut Goscinnyt kuoleman jälkeen. Pidän jokaista Goscinnyt tarinaa pienenä mestariteoksena. Hänen jälkeisetkin tarinat ovat hyviä, osa niistäkin mestariteoksia. Leimaa-antava piirre on kuitenkin epätasaisuus, joka on havaittavissa myös tarinoiden sisällä. Ugh!

[Janne]

Kirjamessuilla otin härkää sarvista, ja kysyin Egmontin henkilökunnalta, että meinaavatko julkaista LL-kirjaston alkupään osia. Olen tätä jo kaksi kertaa sähköpostilla kysynyt, mutta vastattu ei ole. Harrasmies, jolle asian esitin, ei tiennyt, mutta hän kännytti jollekin 'tietäjälle' (nimi jäi minulta pimentoon), joka tiesi: "todennäköisesti ei julkaista!". Se siitä sitten. Eläköön vajaa sarja! Noh, hyvä se näinkin. Lohdutukseksi sain samaiselta herrasmieheltä ilmaisen pehmolelun. Hyvää palvelua!

[Dennis]

Olin hankkimassa totta "kirjastoa" mutta toi tieto siitä, että ei julkaista kaikkea sai  minut perumaan aikeeni. Tää sarjakuvajulkaisun kesken jättminen on kyllä pahasti yleistynyt Suomessa, siksi pitänee hankkia "ylkömaan" versioita jos vain mahdollista.

Sääli, että en osaa Italiaa ja Ranskaa lukea

[Janne]

Sääli, että en osaa Italiaa ja Ranskaa lukea

Minulla ei ole onneksi tuota ongelmaa. Luetun ymmärtäminen tosin tihkaisee aika rankasti .

Mutta kyllä tuo kirjasto kannattaa hankkia ja ttoivoa, että muut yhteispainatusmaat päätyvät joskus 2. painokseen alkupään kirjastojen osalta. Sitä ihmettä odotellessa olen hankkinut kirjastojen jatkoksi puuttuvat Goscinnyn kirjoittamat tarinat hyväkuntoisina ykköspainoksina (pitäähän sitä jotain haastetta keräilyssäkin olla...) kahta edelleen puuttuvaa albumia lukuunottamatta.

[Samppa]

Infon alekampanja näiden suhteen jo innosti, mutta onneksi tuli luettua tämä ketju. Julkaisijan toimesta kesken jätetty sarja hillitsee ostointoa mukavasti. Varsinkin kun puutteet löytyvät vanhemmasta ja samalla myös paremmasta materiaalista.