Historia sarjakuvan aiheena

[Riekko]

Tyylilajihan määrää myös melko lailla sitä kuinka kuranttia ja tarkkaa historiatietoa tarinalta vaaditaan. Omasta päästä keksitty fantasia, jossa kuitenkin sivutaan historiallisia asioita/teemoja voi toimia oikein hyvin. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa elokuva Starship Troopers tai aina yhtä mainio Veikko Huovisen teos Veitikka.

Edit: Tjaa, kun Huovinen tuli puheeksi, niin pannaan samaan rahaan linkki juuri tulleeseen ohjelmaan: Ammatti: Suomalainen kirjailija - Veikko Huovinen. Kyseisessä ohjelmassa sivutaan myös Veitikan kirjoittamista.

[AapoK]

Historiaan sijoittuvien tarinoiden suunnittelu on aika paljon täälläkin verissä. On mukava pohjustaa aihetta paljon ensin historiallisilla faktoilla, sitten karsia ylimääräinen pois ja istuttaa omat suunnitelemansa henkilöt asiat yms. sisälle tarinaan. Niinkuin näin he olisivat voineet toimia tjs. Uskottavuuden nimissä tottakai.

Toinen maailmansota on kummitellut taustalla sitten jo useamman vuoden mutta aiheesta kiinnostaa nykyään eniten tuo merellinen puoli. Sukellusveneet ovat enemmänkin kauhun kuin sodan vertauskuvia ja pahin vihollinen on monesti ympäröivä meri. Ihmeellistä että sarjakuvallisella puolella tämä aihe on jäänyt varsin vähälle huomiolle.

Jossain vaiheessa tulee mietittyä muitakin aiheita, 30-luvun alamaailma ja pienimuotoinen länkkäri kiinnostavat myös mieltä.

[zippie]

Olen myös itekkin yrittäny tehä historia aiheista sarjakuvaa, Siinä oli joitain ritareista
kertovaa. Kun kuitenkin päädyin tekemään lyhyttä seikkailusarjakuvaa, jäi ritarit kuas taakse. Piirtelin jonkin aikaa muumioita, faaraoita ja muita egypti- aiheisia juttuja,
Kyllästyin niihinkin ennenpitkää ja minut valtasi epävarmuus, en osannu päättää mistä historian aiheesta tekisin sarjiksen. Yritin välillä soveltaa sarjakuvaa jossa olisi kaikki muinaiset hahmot muttei siitä tullut mitään. Tykkään siltikin seikkailu sarjiksista että piirtäkää te ketkä osaatte!

   P.S. Voi olla muutamisen kappaletta virheitä tekstissä, en oo varma.
             Virheitä sattuu.

[Curtvile]

Limingan sarjakuvalinjan ensi vuoden päähanke on maailmanhistorian sarjakuvaaminen.

Aiheeseen tullaan paneutumaan monipuolisesti ja syvällisesti. Menneisyyttä ennustetaan takautuvasti.

Tampere Kupliissahan sitten näkee mikä lopputulos on.

Lutesin Berliininkin jatkuessa huomaa että aihetta käsitellään sarjakuvassa ilahduttavissa määrin.
Iso ongelma ainakin itsellä on se miten joutuu tekemään väkisin rajauksia, sillä kukaan ei tartu 1300 sivuiseen järkäleeseen prokuraattori soisalon murhan ja japanin susien sukupuuttoon kuolemisen välisestä ajasta tammikuu 1905-joulukuu 1905.
Infodumppaustakin haluaisi välttää.

Mutta yksi mikä on kiinnostanut pitkään olisi saman teeman tai konfliktin mallien toisintaminen, suomeksi se miten historia toistaa itseään ja miten ei.
Selkeimpänä esimerkkinä lähteä ruotimaan länsi vs islam ajattelumallia alkaen saladinin jasata ja ristiretkistä el cidiin, ottomaaneihin, prahaan, afrikan kolonialisaatioon, berberimerirosvoihin, italian ranskan ja englannin lähi-idän polittiikkaan ja siitä ensimmäisen ja toisen maailmansodan kautta nykypäivään afganistaneita ja intiota unohtamatta.
Paitsi sotiminen myös tieteen ja kulttuurin kehitys, lääketiede, kaupankäynti kumppaneineen korostuvat.
Mutta sama kuvio toistuu.

Ehkä jonain päivänä.

[Antti Vainio]

Mutta yksi mikä on kiinnostanut pitkään olisi saman teeman tai konfliktin mallien toisintaminen, suomeksi se miten historia toistaa itseään ja miten ei.
Selkeimpänä esimerkkinä lähteä ruotimaan länsi vs islam ajattelumallia alkaen saladinin jasata ja ristiretkistä el cidiin, ottomaaneihin, prahaan, afrikan kolonialisaatioon, berberimerirosvoihin, italian ranskan ja englannin lähi-idän polittiikkaan ja siitä ensimmäisen ja toisen maailmansodan kautta nykypäivään afganistaneita ja intiota unohtamatta.
.

Tästä ei ole sarjakuvan aiheeksi mutta minua kyrsii se miten Huntingtonin teoria sivilisaatioiden sodasta on otettu kritiikittömästi vastaan ja hyväksytty faktaksi (nyt en puhu Curtvilestä jonka tiedän sivistyneeksi kaveriksi joka pohtii nyansseja tämäntapaisissa asioissa). Pelko on loistava bisnes joillekin ihmisille. En itse ole milään lailla ihastunut islamiin mutta Espanjan eteläosa ja Sarajevo ovat esimerkkejä siitä että muslimit, juutalaiset ja kristityt voivat halutessaan elää yhdessä ja sovussa niin että kaikki hyötyvät asioiden tilasta.

Muslimit tunnetusti pelasti eurooppalaisen kulttuuriperinnön, kaikki se mitä tiedetään antiikin Kreikasta on jäljellä kiitos musulmaanien. Kun inkvisition aikoihin kristitty viha pääsi valloilleen ilkeimmällä mahdollisella tavalla Espanjan muslimit oli ainoita joilla oli selkärankaa suojella juutalaisia. Kun 90-luvulla kristitty viha pääsi valloilleen Jugoslaviassa juutalaiset ikäänkuin maksoi takaisin, ne oli Sarajevossa porukka joka suojeli kaikin käytettävissä olevin keinoin musliminaapureitaan.

En ole ihan valmis ostamaan ideaa että muslimeiden ainoa tarkoitus on alistaa koko maailma.

[roju]

Vähän OT, mutta operaatio Stella Polariksessa mukana ollut upseeri teki aseiden salakuljetusreissustaan sarjakuvamaisen kertomuksen. Olen nähnyt jutusta vain yhden kuvan, joka oli Hesarissa artikkelin kuvituksena joskus vuosia sitten. Näytti todella hyvin piirretyltä! Joku saisi tehdä kulttuuriteon ja kaivaa tämän tekijän/perikuntansa esille... mulla oli ko. artikkeli luonnoskirjassa, mutta se katosi yhden laatikon mukana, laatikon, joka oli täynnä luonnoskirjoja. (Asia, jota vieläkin herään miettimään aamuneljältä. Siellä oli mm. monen vuoden muistiinpanot ja materiaalinkeruu yhteen suunnittelemaani pitempään juttuun... piirroksia edesmenneestä mummostani ym. minulle korvaamatonta.)

Mutta siis, juttu ilmestyi kun oli joku Stella Polariksen vuosijuhla, 96? 97? Sodan jälkeenhän se tapahtui. Se upseeri taisi sittemmin muuttaa Ruotsiin, josta se oli etsitty haastateltavaksi. Ainakin ranskaksihan on ilmestynyt sellainen itseoppineen venäläisen Siperiaan sijoittuva muistelmasarjakuvateos. Lyijykynällä piirretty. Lukenu en oo, mutta muistelin että joku olis kehunut. Aihe kiinnostaa.

[Antti Vainio]

Stella Polaris on hyvä aihe. Nyt kun ei tarvitse enää nuolla Kremlin persettä Venäjän vuodesta 1918 saisi vaikka mitä irti. Corto Maltese Siperiassa on täysin ylittämätön vertailukohta, pirullinen ongelma. Silti, ihan omakohtaisena esimerkkinä  meidän talossa asui venäläinen kreivi ja kreivitär kun olin naskali. Toisin kuin YYA-propaganda antoi ymmärtää ne ei syönyt pieniä lapsia vaan oli erittäin mukavia vaikka puhuivat hassusti  suomea. Valkovenäläiset on saanut historian totaalisen tuomion ehkä  siksi että vasemmistopropaganda oli niin tehokasta. Jonkun pitäisi  tehdä sarjakuva esim. tsekkilegioonasta joka taisteli väärällä puolella, &+?Q)#:n luuserit, niitä saattoi olla 50 000. Jotenkin en usko että kaikki ne matkusti Venäjälle vain imeäkseen proletaarin verta.

[Ninni]

Itseäni kiinnostaa kyllä historia sarjakuvan (ja muunkin fiktion) aiheena, ja pari vuotta on ollut muhimassa ajatus viktoriaanisesta maagis-realistisesta novellista tahi sarjakuvasta. (Idea oli alunperin novellikilpailua varten, mutta koska se ohittui jo kauan sitten, olen myöhemmin pohtinut, että juttu voisi toimia myös sarjiksena).

Valitettavasti olen itse sen verran pedantti faktojen suhteen, että tuppaan yksinkertaisesti jumittumaan siihen, että koen tietomääräni liian vähäiseksi. Edellämainittu ideakin on poikinut toistaiseksi lähinnä (lisää) viktoriaanista aikaa käsittelevien kirjojen hankkimista ja lukemista. Taitaa jäädä ikuisuusprojektiksi tämäkin homma...

Toki sitä voisi ajatella, että useimmat muut ihmiset tietävät jostakin tietystä aikakaudesta kohtalaisella todennäköisyydellä vielä vähemmän kuin itse, tai eivät piittaa pienistä detaljeista (etenkään jos kyseessä on joka tapauksessa fiktio), mutta mielessä kummittelee silti aina vaikkapa se kulttuurihistorioitsija tahi muu, joka kauhuissaan huudahtaa "hän ojensi väärän määrän käyntikortteja!" tai "tuossa tilanteessa ei koskaan pitäisi riisua hansikkaita!"

Henkilökohtainen perfektionismini on siis ainakin toistaiseksi estänyt itseäni tuottamasta "aidolle" historialliselle aikakaudelle sijoitettua sarjakuvaa.

[Antti Vainio]

Toki sitä voisi ajatella, että useimmat muut ihmiset tietävät jostakin tietystä aikakaudesta kohtalaisella todennäköisyydellä vielä vähemmän kuin itse, tai eivät piittaa pienistä detaljeista (etenkään jos kyseessä on joka tapauksessa fiktio), mutta mielessä kummittelee silti aina vaikkapa se kulttuurihistorioitsija tahi muu, joka kauhuissaan huudahtaa "hän ojensi väärän määrän käyntikortteja!" tai "tuossa tilanteessa ei koskaan pitäisi riisua hansikkaita!"

Tiedän tuon tunteen täysin. Itse esimerkiksi jämähdin tällaiseen että mitä sanomalehteä ihmiset lukivat Marseillessa vuonna 1936. Jos olisin järkevä olisin ohittanut tuon keksimällä lehden jonka nimi on Journal Dimanche de les Frogs, 15 sekuntia ja ongelma ratkaistu. Silti en tee sitä koska pelkään sitä kuvitteellista frankofiiliä jolla on tieto siitä että oikea vastaus olisi ollut La Bouillabasse ja pikanttina yksityiskohtana voidaan mainita että Sanchot'n Liha ja Leikkele oli ostanut silloin yhtäjaksoisesti 37 vuotta ilmoituksen jokaiseen numeroon. Näitä ei pitäisi funtsia ollenkaan.

edit. Toisaalta on mukavaa että ihmiset joilla on spesiaalitietoa on halukkaita jakamaan sitä ja netin kautta saa kätevästi yhteyttä. Luulen että tiedän omassa talossa enemmän Espanjan sisällissodasta kuin kukaan muu mutta heti tuossa seuraavassa  asuu kaveri johon verrattuna olen kuin Matti Vanhanen Rööperissä.

[Emiliia]

Totta kai niitä pitää funtsia. Totta kai. Monet pienet sarjakuvanlukijanalut perustavat maailmankuvansa lukemaansa... Ja vaikka Marseilleenkin liittyvää gradua parhaillaan väännän, niin silti en osaa tuohon vielä vastata... Ainakin Le Petit Parisien -nimistä lehteä luettiin 1920- ja 1930-luvuilla kovasti, mutta luettiinko Marseillessa, en tiedä.

Muslimit tunnetusti pelasti eurooppalaisen kulttuuriperinnön, kaikki se mitä tiedetään antiikin Kreikasta on jäljellä kiitos musulmaanien.

Ja tämäkin menee vähän OT, mutta silti. Tuosta kun kirjoitin, aivan samasta näkökulmasta, yhteen esseeseen, niin sain aika kiukkuista palautetta, että miten niin "eurooppalaisen kulttuuriperinnön". Antiikin ajan viisaus ei ollut yksin eurooppalaista, välimerellinen olisi parempi sana. Lähi-idällä ja Pohjois-Afrikallakin oli osansa...

[Asko AA]

Näitä ei pitäisi funtsia ollenkaan.

Ei niin vakavasti ainakaan.
Kotimaisissa korkkareissa on onneksi tietty fiktion "suvaitsevaisuusvara", ettei niiden epäkohtien kimppuun käydä härkäsinä. Tähän tuudittautuneena alati uteliaana toimittajana olen suorastaan riemastunut, kun joku tietää kertoa, ettei kieltolain aikaan Kauppatorin "keisarinnan kivi"-patsaalla ollut kaksipäistä kotkaa ja maapalloa. Venäläiset punamatruusit olivat lassonneet ne alas jo vuonna 1917 (kuin bagdadilaiset Saddamin patsaan). Ja varsinainen Kansan Uutiset alkoi ilmestyä vasta vuotta tai paria myöhemmin kuin sitä luetaan vaaran vuosien kuvassa.
Ehkä rankin mistaaki oli sijoittaa Paasikivi vaaran vuosina (visuaalisesti upeaan) Tamminiemeen, kun nimenomaan hän oli ainoa presidentti ennen Kekkosta, joka ei siellä asunut. Kun Turkua pommitettiin sarjakuvitetun jatkosodan alussa, kajosin itse jopa painoon menevään piirrossivuun ja "poltin" löytämäni kuvan perusteella Turun linnasta katon.
Viimeksi piti hankkia selville, että Jom Kippur -sodan aikaan kesällä kulki jo uuden mallinen kympin ratikka (koekäytössä) rautatientorilla.

Kaikkein hienointa on silti yllyttää kirjoittajia ja piirtäjiä sijoittelemaan akkuraatteja ajan merkkejä joka puolelle, kuten Stockmannin hissitytöt kieltolain aikaan tms. Ja tietoisuus senkun lisääntyy yksityiskohtien jälkitarkistelussa.

[jinroh]

Jonkun pitäisi  tehdä sarjakuva esim. tsekkilegioonasta joka taisteli väärällä puolella, &+?Q)#:n luuserit, niitä saattoi olla 50 000.

Kannatan! Eilen wikipediasurffasin juurikin tsekkilegioonaan (aloitin Ilkka Kanervasta, koska oli debattia hänen koulutuksestaan) ja sitä lukemaan sitten juutuin. Tsaarin kulta, ranskalaiset, bolsevikit ja kunnon sotamies Svejk - loistavia aiheita historiallisille seikkailuille. Svejkistä on muuten tehty Suomenkin teeveessä näytetty sarja; sekin tarjoili hienoja historian palasia samoista maisemista.

[Curtvile]

Stella Polaris on hyvä aihe. Nyt kun ei tarvitse enää nuolla Kremlin persettä Venäjän vuodesta 1918 saisi vaikka mitä irti. Corto Maltese Siperiassa on täysin ylittämätön vertailukohta, pirullinen ongelma.  

Täytyy lainata joskus Day we almost bombed Moscow joka kattaa käsittämättömän periodin 1917-1922 venäjällä kun  britit jenkit suomalaiset sakemannit ja tsekit painaa edestakaisin kuohuvaa venäjää.
Rippaisin suoraan käsikirjoituksiin faktoja mutta kun kaikki pitäisi sitä liian yliampuvana.

Ristiretkistäkin kannattaa lukea Maaloufin Crusades through muslim eyes. Itse pidän tätä Huntingtonin teesia keinotekoisena rakenteena ja occidentti orientti asetelmaa henkisenä köyhyytenä.

Ja vaikka pienten ihmisten kohtalot kiehtovat niin jostain kumman syystä Bakuninin, Kimball Bentin ja Giuseppe Garibaldin kaltaiset hahmot herättävät kiinnostusta.

[Jukka Koivusaari]

Valitettavasti olen itse sen verran pedantti faktojen suhteen, että tuppaan yksinkertaisesti jumittumaan siihen, että koen tietomääräni liian vähäiseksi. ...Taitaa jäädä ikuisuusprojektiksi tämäkin homma...

  Siinä tulee budjetointi avuksi. Kun aika ja rahat loppuu, saa tinkiä lavasteista hyvällä omallatunnolla.  Periaatteessa kait olisin voinut esimerkiksi selvittää oliko Fontanka 40:n katutasossa ravintolaa vuonna 1937 tai millainen oli rappukäytävän sisustus. Onneksi deadline pakotti jättämään ikkunat tyhjiksi ja keksimään kaiteet omasta päästä. Muuten sitä tietoa haettaisiin varmaan vieläkin.

[Anssi Rauhala]

Tiedän tuon tunteen täysin. Itse esimerkiksi jämähdin tällaiseen että mitä sanomalehteä ihmiset lukivat Marseillessa vuonna 1936. ...
...Toisaalta on mukavaa että ihmiset joilla on spesiaalitietoa on halukkaita jakamaan sitä ja netin kautta saa kätevästi yhteyttä.

Eikös vain! Vanhana pikkupioneerina tiedän, että punaisimmat maailmanvallankumoukselliset lukivat Rouge-Midiä, netistä sain tänään tietää tyypillisen marseillelaisprolen lukeneen Massiliaa, ja kaikki puoluekantaan katsomatta lukivat Matchista viikottaiset Ranskan ympäriajon etappiselostukset.

Kymmenen minuuttia myöhemmin: Niin no, tietystikin olisi ollut liian helppoa nimetä paikallinen aamulehti Marseille-Matin. Harmi, ettei näitä pääse lukemaan tosissaan näköisnettilehtinä... no hitto, töissähän mun pitäisi jo kuitenkin olla!
http://journaux-anciens.chapitre.com/MARSEILLE-MATIN.html