Läpipiirtäminen?

[thepanu]

Hmm..

Entäs jos piirtää läpi itse ottamistaan valokuvista joissa käyttää ihmisiä "näyttelijöinä".

Siihen en ota kantaa että miten hyvin tämä opettaa piirtämään, mutta tekniikkana..

[Hazart]

Entäs jos piirtää läpi itse ottamistaan valokuvista joissa käyttää ihmisiä "näyttelijöinä".

Siis piirtää kokonaan kaikki vai käyttää osittain apuna? En edes ymmärrä miksi joku haluaisi piirtää kaikki läpi tällä tavalla, mutta eihän siinä mitään väärää ole. Itse otan välillä valokuvia ja käytän niitä malleina tai apuna hahmottamiseen, mutta ei tulisi mieleenkään piirtää niitä suoraan läpi. Tylsyyden riemuvoitto. Mutta jos joku tekee niin niin mikäs siinä sitten. Digikamera on kyllä luksus näissä piirtohommissa. Esim. ilmeitä tehdessä...

[Jukka Koivusaari]

Fotorealistien oppikirjoissa neuvotaan ihan suoraan aloittamaan maalaus heijastamalla diakuvattu aihe  kankaalle ja piirtämään siitä.
Luulisin , että elokuvajulisteet tms. aikuisten oikeesti näköinen käyttötaide on perinteisesti tehty noin. En minä ainakaan rupeaisi vastaavassa tilanteessa  urheilemaan  osaisinko tällä kertaa tehdä näköistä.  

[Veli Loponen]

Täytyy vielä valottaa vähän mun läpipiirtämiskokemuksiani.
Yhdessä vaiheessa keksin, että piirtoheitinkalvo on ihanteellinen materiaali läpipiirtämiseen (selvä todiste ilmiömäisestä ajattelukyvystäni, eikö?). Ja teinkin vähäsen (pari sivua) sarjakuvaa kokeilumielessä, niin että piirsin osan kalvolle valokuvista ja sitten kopioin piirroksen paperille ja piirsin loput. Tulokset olivat ihan mielenkiintoisia, mutta valitettavasti se oli aika työlästä ja hidasta. Täytyy kattoo, jos jostain löydän niitä vielä, niin voin heittää näytettä.

[tertsi]

Fotorealistien oppikirjoissa neuvotaan ihan suoraan aloittamaan maalaus heijastamalla diakuvattu aihe  kankaalle ja piirtämään siitä.
Luulisin , että elokuvajulisteet tms. aikuisten oikeesti näköinen käyttötaide on perinteisesti tehty noin. En minä ainakaan rupeaisi vastaavassa tilanteessa  urheilemaan  osaisinko tällä kertaa tehdä näköistä.  

Minäkin uskon elokuvajulisteiden tekoprosessin olevan tuo. itsekin toimisin noin. Mutta sarjakuvatovat eri juttu kuin julisteet.

Ne syyt, miksi sarjiksia ei mielestäni kannata piirtää valokuvista ovat seuraavat: tekniikka rajoittaa tekemistä, kun AINA olisi oltava se malli, josta piirtää läpi. Eli jos osaa piirtää itse, tekeminen on joustavampaa ja hauskempää.

Valokuvista jäljentämällä lopputulos on usein kiusallisen jäykkä tai muuten jotenkin "epämiellyttävä", siis sarjakuvissa. Vapaasti piirretyt hahmot miellyttävät silmää eri tavalla kuin jäljennetyt. Paremmalla tavalla.
Mielestäni.

Läpipiirtämällä ei kehity. Aikoinaan kun piirsin paljon läpi, hukkasin lähes  kokonaan taidon piirtää ihan "itse"

[tertsi]

Jacques Martinin Lefranc dekkarisarja näyttäisi olevan aika pitkälle läpipiirretty. Semmoinen ote siinä tuntuu olevan.

Ja mitenköhän on Yoko Tsuno siinä saksalaisessa pikkukaupungissa Elämän rajoilla-albumissa.

Jos edellä mainitut teokset ovat läpipiirrettyjä, niin on niissä kuitenkin viehättävyyttä.
Siis poikkeuksiakin on.

Pääasia on se, että tekniikasta riippumatta lopputulos onnistuu.
 

[Jukka Koivusaari]

Joo niin se nalle virolanen kenraalina ja Kreikan ilmavoimat pommittaa Helsinkiä -juttu oli aika tönkkö.

Toisaalta Pierre Dupuisin Toisen maailmansodan kohtalonhetkissä oli aina välillä läpipiirrettyjä valokuvia , joita ei huomannut ennenkuin sama kuva tuli historiankirjassa vastaan.

[Ville]

Läpi-piirtäminen on hyvä tapa oppia, mutta  strippejä en niin haluaisi tehdä

[Leo]

Läpi-piirtäminen on hyvä tapa oppia, mutta  strippejä en niin haluaisi tehdä

Miten niitä strippejä niin tehdän? Tehdään B. Virtasen hahmoilla ja juonilla vai ?

[roju]

Kiven kommentti että ei katso mallia kuin ennen ja jälkeen oli hyvä. Ottaa "silmillä valokuvan" ja piirtää sen mitä näki. Silloin tulee oman näköistä. Tähän perustuu esim. croquis(kroki?)piirtäminen. Mutta voi niitä krokeja piirtää telkkaristakin... tai urheilukentältä...  

Valokuvasta tai piirretystä mallista läpi piirtäminen kuulostaa musta kyllä aika petolliselta... Ensinnäkin toinen kuva on jo valmiiksi kaksiulotteine (aiheesta lisää alla.) Kaavamaisuudet vaanii kun jää pois se havainnointi, katsominen ja se että yrittää ymmärtää ja piirtää katsomansa omalla käsialallaan. Eli ei opi mitään.

Läpipiirtämisessä ja mallistapiirtämisessä on aikamoinen ero!!

Jaa. Lähinnä ero on siinä, että jälkimmäisessä vaaditaan hiukan enemmän taitoja. Edeltävässä ei tarvitse muuta osata kuin seurata viivaa (paitsi jos haluaa tehdä sen kunnolla).

Mutta onko mallista piirtäminen sitten läpipiirtämistä oikeutetumpaa? Samalla laillahan siinäkin kopioidaan jotain toista.

-Elävästä mallista /luonnosta (tai yhtä hyvin kahvilasta, katunäkymästä tms. todellisuudesta) piirtämisestä oppii "oikeasti" piirtämään,  koska todellisuus on kolmiulotteinen ja paperi, piirros, kaksiulotteinen. Tästä seuraa se että on oikeesti pakko aika paljon (vaikka huomaamattaan) miettiä MITEN piirtää näkemänsä. Sitä joutuu KATSOMAANkin SILLÄ SILMÄLLÄ. (Tätä kai sitten kutsutaan havainnoksi. Sama työkalu on muuten käytössä kirjoittajilla ja näyttelijöillä ym. ym. mutta ei siitä sen enempää tässä.) Miten siirtää kolmiulotteisen kaksiulotteiseksi.

Ja sitten aletaan käyttää näitä perspektiivejä ynnä muita, jotka ei kuitenkaan ole välttämättömiä sarjakuvassa. Tyylistä riippuen. Perspektiiviä ei ole maailman taiteessa juuri muualla käytetty kuin länsimaissa ja täälläkin vasta muutaman sata vuotta. Ja nyt kun valokuvaus on keksitty, voisi palauttaa piirtämisen takaisin jaloon kaksiulotteiseen tilaansa, kertomaan asioita.

Juuri se on kuvan tehtävä sarjakuvassa: viestiä. Spiegelman sanoi jossain valinneensa Mausiin sellaisen äärisimppelin tyylin (joka eroaa aika lailla miehen muista hommeleista) juuri siksi että kuvat kertoisivat tarinaa mahdollisimman tehokkaasti. Turhat krumeluurit pois häiritsemästä. Sopii täydellisesti just siihen juttuun! Niinkuin B.Virtasenkin tyyli on tarkoituksenmukainen B.Virtaseen, huumoristrippiin jonka on tarkoitus naurattaa. Ajatusleikki: realistisesti piirretty B.Virtanen... tai Viivi ja Wagner! Fotonovellana!

Chris Warella ja Sethillä taas oli erittäin mielenkiintoinen keskustelu Angoulemessa. Joskus aiemmin muhun teki vaikutuksen kun Ware sanoi että pitää sarjakuvaa melkeinpä omana kielenään, sarjakuvan kuva on "pictographic symbol" tms. Elokuvalliset vaikutteet sarjakuvassa oli sen mielestä hirveä virhe ja sarjakuvan väärinkäyttöä (voi vertailla esim. Pikku Nemoa tai Krazy Katia ja 30-luvulta eteenpäin ilmestyneitä seikkailusarjakuvia niin hoksaa mitä se tarkoitti).  

Omia sarjakuviaan se vertasi - musiikkiin! Ware sanoi pyrkivänsä siihen että ruudut olisivat mahdollisimman "latteita". Esimerkiksi vierekkäisten ruutujen erilainen perspektiivi teki sen mielestä sivusta levottoman ja vaikealukuisen. Mutta sitähän voi käyttää myös tehokeinona  

Ware myös sanoi että aina kun hän näkee että joku pysähtyy KATSOMAAN jotain yksittäistä sarjakuvan ruutua, hänen tekisi mieli lyödä niitä päähän ja sanoa "keep reading, keep reading!" Sarjakuva on tarkoitettu luettavaksi, ei katsottavaksi. Joku Joe Sacco on aika jännä siinä mielessä että selattuna mä en ikinä tykännyt sen tyylistä, mutta kun niitä juttuja alkoi LUKEA, ne imaisi mukaansa! Jätkähän on sivusommittelun nero!

Sarjakuvan kuva on hyvä kun se välittää hyvin tarpeellisen informaation. Koristelu (perspektiivit, taustat, piirrostyylin koukeroisuus tms.) ei saa viedä huomiota pois oleellisesta.

Keskiaikaisissa kirkkomaalauksissa kaikki merkitse jotakin: neitsyt Marian viitan väri, miksi jotkut tyypit on kuvassa oikealla jotkut vasemmalla, mitä esineitä kuvassa on (peili, tietty kasvi, tietty eläin jne.). Musta ne on näin hurjan lähellä sarjakuvaa itse asiassa! Sarjakuvassakin on paljon sellaisia yleisesti tunnistettavia symboleita kuten vaikka hehkulamppu jonkun pään päällä. Keskiajan maalauksista me ei vaan enää ymmärretä niitä merkityksiä,. Sen ajan ihmiset tiesi. Sitten niissä usein tietysti myös on oikeastikin kronologisia kuvasarjoja esim. jonkun pyhimyksen elämästä - käykää katsomassa Kansallismuseossa Barbara-alttari ja Pyhän Henrikin sarkofagi. Mitä muuta ne on kuin sarjakuvaa?

Ois vaikka hienoa nähdä sarjakuva, jossa ois arvoperspektiivi!

[[kivi]]

Mutta voi niitä krokeja piirtää telkkaristakin... tai urheilukentältä...  

Samaa harrastan. Telkkarin sankarit eivät kiusaannu vaikka piirrän sadatta skissiä, ja nopeus on valttia. Soitan myös kitaraa mainosjinglejen kanssa, on kiva yrittää ehtiä plokata asiat jotka vilistävät ruudussa ohi sekunneissa.

Ois vaikka hienoa nähdä sarjakuva, jossa ois arvoperspektiivi!

Lee & Buscema - How to draw comics the Marvel way:
"Most average guys are about six-and-a-half heads tall, but take a look at this sketch of Reed Richards. Notice, that he's eight-and-three-quarters heads tall. If we draw a hero, he's got to look like hero - he should be of heroic proportions."

:-D Siinä meillä "arvoperspektiivi". Mut mikäli tarkoitit sellaista asetelmaa, jossa sijoitetaan sarjakuvahahmo itsensä kokoiseen torniin, tms, ei mikään huonompi idea. Stripburger-osastoa. Saattaisi hyvinkin toimia, kunhan sen tekisi tarpeeksi luontevasti, eikä sarjakuvassa ihmettelisi sitä. Ainakin Tove&Lars Janssonin Muumeissa tuota on muistaakseni käytettykin visuaalisena temppuna, alleviivaamatta.

[Ossi Hiekkala]

Ja sitten aletaan käyttää näitä perspektiivejä ynnä muita, jotka ei kuitenkaan ole välttämättömiä sarjakuvassa. Tyylistä riippuen. Perspektiiviä ei ole maailman taiteessa juuri muualla käytetty kuin länsimaissa ja täälläkin vasta muutaman sata vuotta. Ja nyt kun valokuvaus on keksitty, voisi palauttaa piirtämisen takaisin jaloon kaksiulotteiseen tilaansa, kertomaan asioita.

Suhtaudun kyllä suurella karsaudella tuollaisten yleisten "dogmien" luomiseen. Piirtäminen on aina kaksiulotteista, ellei sitten käytetä jotain kollaasitekniikkaa. Perspektiivi on vain viivojen ja sävyjen muovaamaa illuusiota. Minä en näe siinä mitään pahaa. Muistan taidekoulussa eräänkin yhden Suomen vaikutusvoimaisista taiteilijoista tuhahtaneen perpektiiviopin opettamiselle. Turhuutta, josta pitäisi päästä eroon. Niin, mitäpä sitä piirtämistä opettelemaan. Itse suhtaudun asiaan siten, että on parempi osata piirtää mahdollisimman hyvin ja hallita mahdollisimman paljon erilaisia asioita. Sitä kautta on helpompi sitten irroittaa taitopankistaan erilaisia tyylejä. On helpompi rikkoa sääntöjä, kun tietää ne. Perspektiivi on mielestäni erittäin tärkeä elementti sommittelussa, tunnelman luomisessa ja monissa muissa asioissa. Sen avulla voi myös ohjata silmää piirtäjän haluamaan kohteeseen. Sarjakuva ei ole pelkkää viestin välittämistä. Minä en jaksaisi pelkkien liikennemerkkien keskustelua loputtomiin katsella. Pikemminkin nautin erilaisten tyylien rikkaudesta. Perspektiivitön sarjakuva on mielestäni yhtä nautittavaa kuin voimakkaaseen perspektiivin käyttöön nojaavakin. En voi mennä sanomaan, että jokin tyyli on toista parempi, vaikka itse sillä tavalla piirtäisinkin.

Ehkä oma lukutapani eroaa Rojun vastaavasta runsaasti. Itse jään usein mielelläni katselemaan yksittäistä kuvaa. Toki yksittäisenkin kuvan pitää toimia kokonaisuuden ehdoilla, mutta itse saan suurta nautintoa monien yksityiskohtien "bongaamisesta". Toki katselen useammin sarjakuvaa piirtämisen kuin lukemisen näkökulmasta.

Siinä olen samaa mieltä, että pelkistetty kuva on nopealukuisempaa, mutta onko se pääasia? Että sarjakuva on kahlattu läpi hetkessä?

Keskeisperspektiivi tunnettiin muuten jo antiikin aikana, keskiaikana se vain hieman unohtui, joskaan ei täysin. Keskiaikaisissa kuvakäsikirjoituksissa on nähtävissä merkkejä keskeisperspektiivin käytöstä, eli eivät kuvat täysin ilman syvyyttä olleet. Tosin perspektiivillä oli hieman eri merkitys tekijöilleen, sen tarkoitus oli pikemminkin kuvata kuvan sisällöllistä tilaa kuin luoda tilallista illuusiota.

Ja mielipiteeni vielä itse aiheesta, läpipiirtäminen on erittäin huono tapa oppia piirtämään. Mallista piirtämisessä ei sen sijaan ole mitään hävettävää. Se opettaja, joka aiemman keskustelijan mukaan sanoi, että mallista piirtäminen johtaa maneereihin ja läpipiirtämällä oppii piirtämään, pitäisi viedä saunan taakse tuollaisten älyttömyyksien laukomisesta. Piirtämisessä ei ole mitään oikotietä onneen, valitettavasti. Se tie on vain verta, kyyneleitä, hikeä ja kirosanoja. Ja suttuisia sormia. Ja mustetahroja housuilla. Ja...

Läpipiirtämistä voi toki käyttää, mutta valokuvan ongelma on se, että linssi monesti vääristää kuvaa. Valokuvassa siihen ei kiinnitä huomiota, mutta piirretyssä kuvassa se tapaa näkyä.

[Jukka]

Ääh. älkää nyt nipottako.
Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa tehdä sarjakuvaa. Jos tekee läpipiirtämällä toimivaa sarjakuvaa niin mitä pahaa siinä on. Itse piirrän paljon läpi (eri asia on sitten tietysti ovatko sarjani toimivia. Sen voi jokainen päättää itse.)Suosin paljon saman kuvan ja ruudun kopioimista, vaikka monen mielestä sellainen on varmaan pyhäinhäväistykseen verrattavaa toimintaa. Kuulun siihen laiskan miehen koulukuntaan, jonka mielestä kaikkea ei tarvitse piirtää itse.
 
Itse pidän myös pelkistämisestä, jopa äärimmäisyyksiin saakka. Usein pikkutarkasti ja yksityiskohtaisesti piirretyistä ruuduista tulee täyteen ahdettu olo. Kaikki ne hienot yksityiskohdat menevät ainakin minulta suurimmaksi osaksi ohi ja tulee mieleen että paljon vähemmällä vaivalla olisi päässyt paljon parempaan opputulokseen.
No, riipuu tietysti tarinasta ja suhtautumisesta ja paljon muustakin varmaan.
Emmä oikeesti mistään mitään tiedä.

[MMikael]

Itse kuulun siihen ryhmää joka on sitä mieltä kuin ketjun alotaneen ala-asteen opettaja läpipiirtäminen on kuolemansynti.  
Ainakin siinä mieleessä että siitä ei opi piirtämisestä muuta kuin kynää liikuttamaan. No jos on kiire niin sitte mutta... kuvaa käytän paljon itsekin lähde materiaalina kun suunitelen kuvaa hahmot ja tausta sun muu mutta en koskaan piirrä läpi vaan piirän vapaalla kädellä mukaillen kuvaa.
Jos haluaa harjoitella niin omasta mielestä parasta harjoitusta on kopionti.

[jokela]

Heippa alla mänskor!

Täällä oon leijaillut forumeilla pari viikkoo varjona ja yllytinpä nyt viimeinkin sitten rekisterömään itteni.
 
Olipas tääkin niin kiinnostava aihe että tarvii kommentoida vähän jälkikäteen omista kokemuksista. Heittäkääpä vaikka sitten kiviä päälle tän ekan nootin johdosta.

Syntejähän on kyllä monenlaisia -- ja jos niitä ikinä ei tee niistä ei opi eikä myöhemmin voi paheksuakkaan. Kopioikaa siis kunhan lystää. Mutta tosi on myös että jäykkää jälkeä saattaa syntyä jos ja kun ei oo "omatekemä"! Teki sitä sitten kynällä tai pensseleillä

Niinkö [kivi] mainitti, hyvä niksi on hevata kuvat hittoon jos kuvasta piirtää ja yrittääkkin ensiksi ulkomuistista. Ja jos siinä teet sitä monetkin kerrat (samasta kuvasta) niin eiköhän taidot kasva tekiessä. Virheistähän luultavasti oppii ja vertaillen eri piirroksen variantteja.  

Taidekouluissahan, niinkö Roju kai mainitti harjoitellaan paljolti "croqouis"-ia. Tarkoituksena on siis hahmotella ihmisruumiin asentoja pikaisilla kynänsuhaisuilla. Jos aikaa on 20 min. sitä puurtaa, suttaa ja vääntää mutta tekeepäs sen alla minuutin -- siinäpä on jo pulma!

Mutta kokemus kehittää. On sama piirtää nyt mitä tahansa mutta pelkkä jäljennös tekee susta vaan kliinisen kopiokoneen tai Mika Mokasen.

Ja luulen myös että silmä "harjaantuu/kokee" näkemään (ihmiskropan ja ympäristönkin) suhtellisuutta ja muitakin mittakaavoja paremmin ajan mennen. Ja yx on tosi -- valokuva vääristää AINA perspektiiviä johonkin suuntaan!  

Omissa maalailuissa oon harjoittanut "ruutuverkkoa" jos nyt joskus oon kuvia hyväksikäyttänyt. Vaikka ainahan se pieni luonnoskin samalla lailla (helpoiten) siirtyy kankaalle. Ensin kuvan päälle läpinäkyvä kalvo/paperi jossa on sopivan tiheä ruudukko. Ja kaankaalle sitten suurempana sama ruutujako. Kaupunkitaustoja ja sellaista on helpompi suurentaa ja saada "kohdalleen" jos on ruutukordinaatit. Enempi siis hahmotellen kuin tarkalleen millimetri-jäljentäen. Ja alkeellisia taitojahan nää on keskiajalta.

Piirtelyssä onkin paperintuhlaaminen vaan hyväksi. Suttaa vaan samaa kuvaa monet kerrat. Ja sitten parhaat palat valopöydälle puhtaalle paperille ja sovittaa ne siinä ruutujen sisään.
Mutta mä en vielä ikinä oo keksinyt miksi niistä pienikokoisista sutuista, sarjissivun luonnoksista jotka ehkä näyttää "hyviltä" jollain A5-en koossa ei millään tule vastaavanlaisia suurempana (A3-A2)! Yx elämän suurista mysteerioista?
Tässä se kopiokone voikin olla tarpeen kun suurentaa luonnokset (originaali) piirroksen "tosi" kokoon.  
 
Lähtis tästa kai enempikin purtavaa mut olkoon nyt tältä kertaa.

 -- j --