Olisi sangen loogista.
TVn Arrow'n ja Flashin hyödyntäminen myös, mutta siinä tulee jo sarjakuvallisuudelle uskollisuuden ongelma vastaan: DC on "uuden" 52n myötä selkeästi Marvelia synkempi.
Toki Teräsmies oli virallisesti se ensimmäinen ja tämän kuuluisi olla värikylläisempi ja ja....mutta DC on sarjakuvissa ja elokuvissa ihan ehdottomasti
"talo jonka lepakko rakensi"
Sillä tavalla se mainitsemasi seepian väripaletti ja "hauskan" kieltäminen on muuttunut normiksi yleisesti ottaen.
Itse en tätä pidä ongelmana, minulle maittaa synkempi ja vakavampikin meno. Oikeissa tappeluissa kun ei ole one-linereita.
Ja rehellisyyden nimissä omalla kohdalla kun se mustempi huumori uppoaa paremmin.
Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa. Hiljan sarjakuvakauppiaan kanssa puhuin aiheesta kovat vai pehmeät kannet. Kovilla kansillakin on paikkansa houuottelemaan niitä joilla on vain 10-20 sarjakuvaa harrastuksen pariin, ne joiden kokoelma menee tuhansissa kappaleissa vuosikymmenten ajan kokevat sen lähinnä turhana pelleilynä.
DC saisi varmasti lapsi- ja optimismiystävällisemmistä värikkäämmistä hauskemmista elokuvista lisää uusia katsojia.
Mutta siinä mentäisiin muuhunkin kuin pintapuolisiin asioihin, kuten mitä etnisyyttä näyttelijä edustaa tai minkä värinen univormu on.
Schumacher Bättikset ja Vihreä Lyhty kylpivät väreissä kuten myös Superman returns.
Man of Steel ja Nolanin Batmanit eivät.
Kummat ovat taiteellisesti ja rahalllisesti menestyneempiä?
Fanit ovat äänestäneet, piti sitä sytenä tai savena, ja firma seuraa linjaa.
