Nähty on. (Sarjakuvaa en ole vielä lukenut, joten en voi verrata siihen.) Olihan se melkoinen pläjäys. Komea kuin mikä ja oli se tietysti ajatuksia herättäväkin paikoin. Hieman raskassoutuinen ehkä, ainakin siinä mielessä että tarkoitus oli lukea sarjakuva leffan jälkeen, mutta nyt tuntuu että enpä taidakaan ainakaan ihan heti, se olisi hieman liian raskas suupala. Kolme tuntia tuollaista maailmanlopun meininkiä ja ihmisten pahuuden puimista oli hieman liikaa. Ihan hyvää meininkiä, mutta että kolme tuntia.. uhh.
Teemallisesti mielenkiintoisimpia juttuja oli se, että supersankarit olivat vain hallituksen hitmaneja sekä tietysti loppuratkaisu. Teemallisesti pöljimpiä olivat Dr. Manhattanin metafyysiset pohdinnat, joiden logiikan puhkaiseminen ei olisi ollut kummoinen haaste. Käsiensahauskohta vankilassa oli hieman turhanpäiväinen rankistelukohtaus, kyllähän siinä olisi piisannut sellinovea sahattavaksi siitä äijän vierestäkin.
Täydet kymmenen pistettä ansaitseva yksityiskohta oli se miten Mars oli toteutettu, jopa Olympos Mons näkyi, ooh!
Pojot: ***½
