Ei tuossa kamalasti uutta muutaman Hergé -kirjan ja useamman artikkelin lukeneena ollut. Joitakin yksittäisiä juttuja tuli paremmin esille. Kyllä selvästi ovat Hergén elämänvaiheet vaikuttaneet Tintinkin seikkailuihin. Väkisinkinhän niistä jää jälki, vaikka muutakin toki paperille suodattuu kuin omat sormenjäljet. Ja Hergé pääsi itse ääneen, se oli tärkeää. Se mitä kukin tulkitsee, on sitten eri juttu.
Oli hyvä että nyt keskityttiin enigmaattiseen monsieur Hergéhen. Albumit on käyty pikkutarkasti läpi moneen kertaan. (vaikka liipattiinhan sitäkin vähän). Syvemmälti pohtimatta jäi, mistä kenties moinen obsessio tarkkuuteen ja yksityiskohtiin. Harvemmin muistetaan kylläkin mainita, että Hergén koulukunnan töissä muutenkin on tarkkuus omaa luokkaansa. Eräässä Blake & Mortimer -alpparissa lukija voi tehdä ranskalaisessa pikkukylässä saman kävelylenkin kuin sankari. Jacobs itse taivalsi maaseutua ympäriinsä sopivia tapahtumapaikkoja etsien, niin että kengänpohjat kuluivat puhki. Yoko Tsuno alpparissa Elämän rajoilla ollaan en-muista-missä-burgin kaupungissa. Lukija saattaisi hyvinkin käyttää alpparia turistioppaana. Jokainen talo siinä on olemassa.
Mutta Jacobs ja Lelouphan olivat toki oppilaita. No, Jacobs oli jo Hergén tavatessaan täysiverinen ja omillaan toimiva piirtäjä (ja oopperalaulaja).
>oliko se mustavalkoinen Hergé animoitu?<
Suotimen kautta käsiteltyä filmikuvaa näytti kyllä ihan olevan. Oli ehkä leikattu siten että jonkun sortin huulisynkka näytti välillä olevan.
>Yllättävää oli Remin natsikytkökset ja katolilaisuus.<
Partiolaiset ja Hitler-jugend eivät ole niin kaukana toisistaan.
No, jos papit ja Belgian kuningas, joita molempia nuori Hergé oli opetettu kunnioittamaan sanoivat että natsit on OK, niin mitäpä siinä sitten.
Belgian miehityksen jälkeen sotapalveluksessa ollut Hergé kutsuttiin takaisin siviiliin, ja natsien pauloihin jäänyt kuningas kehotti belgialaisia palaamaan töihin. Kuuliaisena Hergé teki niinkuin käskettiin.
Ilmeisesti katolinen oikeistolaisuus on vähän eri kohdassa poliittisella kartalla kuin kansallissosialismi. Pistiväthän ne katolisen Vingtieme siecle -lehdenkin, jossa Tintti siis alkuun ilmestyi, kiinni kokonaan.
>Naisia ja tyttöjä ei ennen 60-lukua kovin monessa sarjakuvassa yleensäkään ollut aktiivisessa roolissa.<
En muista nyt kustantamoa, mutta oliko sitten peräti Casterman, kuitenkin se joka Alixitkin julkaisi, kuuleman mukaan suorastaan kielsi kaikkien naishahmojen esiintymisen sarjoissaan. Aika käsittämätöntä. Jaques Martin jossain haastattelussa kertoi, mitä vastustusta hän kohtasi tuodessaan Alix-sarjaan tärkeään osaan voimakkaan naishahmon. Olikohan Viimeinen spartalainen albumin nimi. Martinin piti tappaa tämä hahmonsa lopulta.
Mutta tässä dokkarissa oli visuaalisesti hienointa tuo lentokoneturmakuva Tintti Tiibetissä -kirjasta. Hienosti 3D muotoon väsätty. Tuolta kunnon Tintti animaatio näyttäisi. Se toimi varmaankin noin hyvin koska se käytti Hergén alkuperäistä grafiikkaa.
Timo
PS: Michael Farrin Tintin the Complete Companion kertaa kaikki albumit syntyvaiheineen ja yksityiskohtineen, käsitellen siinä sivussa hergén elämänvaihestkin, paljon perusteellisemmin ja tarkemmin kuin suomeksi julkaistu ohkainen ja lyhennetty Tintin Juhlakirja. Lisäksi kirja on englanninkielinen ja sitä saa Akateemisesta.
