Mämmilä

[Justus]

Asiaa! Uusimman SK:n Mämmilässä paljastui Terin oikea isä.
Hähhää! Mahtaa Pekan naama venähtää.

Kaverin sukunimi on vielä Al-Faijat. Sanaleikki? Tulee varmasti joku sekaannus.

[Wade]

Mämmilän kovakant. kokoelm. arv. etusivul.

[Jari Lehtinen]

Turhinta mitä voi tehdä, olisi ottaa vanha pieru arvioimaan teosta, josta on jo luettavissa monestakin lähteestä muiden vanhojen pierujen lausuntoja.

Tosin tämän vanhan pierun mieleen tuli kysymys: olenko ainoa, jonka mielestä 70-luvun ensimmäiset Mämmilät ovat kauheita? Niissä viljellään sormella osoitellen kaikkein laiskimpia ja helpoimpia mielipiteitä. Henkilöhahmot alkavat tulla lihaksi vasta sadan ensimmäisen sivun jälkeen. Ensimmäiset henkilöt, jotka otetaan tosissaan, ovat Mämmilän vanha pariskunta. (Päivää, paitti jos se on meitin Siiri") Kun peltihallin vaiheilla on päästy eroon oikeista mielipiteistä ja aletaan kertoa ihmisistä, sarja löytää äänensä. Sen jälkeen alkaa riskinotto ja nähdään mm. se huimaava, järisyttävä jakso, jossa kiintiöpakolainen kertoo elämäntarinansa.

Mutta sillä väliä, suomalaista kulttuurihistoriaa joka sivu. Aikakone.

EDIT: Siirsin tänne tuolta arvostelujen arvostelu -ketjusta. -Puro.

[VesaK]

Ekat Mämmilä-jaksot ovat juu aika kevyttä tilannekomiikkaa, vaan kyllä se keinun hajottamiskohta ja Pekan riiaukset ovat yhä toimivaa kamaa. Entisen varastomiehen melankolinen kävely vanhan työpaikan portin ohi on myös liikuttava.
Risto Jarvan elokuvat tulevat mieleen - se oli semmoista ajan henki silloin, sitä Suomea ei enää ole.

Alkuunhan Mämmilää suunnattiin ulkosuomalaisille, eli mahdollisimman kotimaisia tilanteita etsittiin esitettäviksi.

Edit. Ja minä tämän. -Wade

[Jari Lehtinen]

Ekat Mämmilä-jaksot ovat juu aika kevyttä tilannekomiikkaa

...josta puuttuu komiikka. 

Sentään yksi juttu jaksaa naurattaa vuosikymmenestä toiseen: "Nekin on nyt hurrikanesta!" Se ei ole vanhentunut päivääkään. 

[tertsi]

Skinners-farkut hurrikanesta? En uskonut silloin enkä vieläkään. Piiverstä niiden olisi pitänyt olla!

Mämmilässä junteille Skinnersitkin oli ihan tarpeeks hurrikaania.
Ei sieltä päässyt Haagaan tarkistamaan poikien perstaskun kuviointia.

[VesaK]

...josta puuttuu komiikka. 

Nåjaa. Ei siinä ex-varastomiehen marssissa todellakaan mitn koomista ole. Silloin iloisella 1970-luvulla kuin itsekin asuin maaseudulla, ja justiinsa semmosta oli elämä.

[Pässi]

Ensimmäisissä albumeissa huvittaa myös vanhanaikainen vastakkainasettelu. Mämmilän juntit ovat rentoa ja leppoisaa väkeä, toisin kuin kaupungista tulevat kiireiset turistit, jotka naureskelevat avoimesti paikallisille asukeille ja naisilla on naama norsun vaginalla. Helsinkikin on yksi mustavalkoinen helvetti, jossa kukaan ei sano mitään paitsi yrittäessään pummia rahaa.

[VesaK]

Jos nyt kuka ei tätä vielä tiedä, niin mainittakoon että se Lepolan pariskunnan eka visiitti Merihakaan oli piirretty siksi (Maailmanrauha-monumentti sopii Merihaan kupeeseen loistavasti), että saatiin todellista kontrastia Mämmilän puutalo-idyllille.
Siirin paluu Merihakaan on puolestaan "kuvattu" Koivistojen omassa asunnossa ja kotitalon maisemissa. Niin se elämä kuljettaa.

[Wade]

Tuli mieleen Kimmo Taskisen strippi:
- Anteeksi, missähän täällä on semmoinen kuin Sörnäinen?
- Lähet käveleen tohon suuntaan ja sit kun saat turpaas olet perillä.

Kun kännykän ennustavalla teksinsyötöllä kirjoittaa Pornainen, tulee Sörnäinen.

[Wade]

Selma palasi uudessa SK:ssa. Hautakivi näkyi hautausmaalla.

Sama mummo siis joka on Waden arvosteleman albumin kannessakin työntämässä potkukelkkaa.

Dodi!

Itse en heti tunnistanut. Mutta onko jollain sitä vastaan, että 'spoilataan' täällä uusia käänteitä SK:ssa tapahtuvista. Siis jos jollekin ei tule kuivalehteä, mutta silti innokaana fanina haluaa lukea vasta albumista tapahtumia.

[Duck Woman]

Nyt kun Kuvalehden Mämmilöitä on ilmestynyt jo kuukausia, on pakko avata suu asiasta joka häiritsee aivan tosissaan.
Vähän joka toisessa ruudussa joku hahmo selittää kuplakaupalla kuka kukin on ja mikä on hänen suhteensa kaikkiin muihin.
Ymmärrän kyllä, että tapahtumia on pohjustettava uusille lukijoille, ja hieman kerrattava vanhoille, mutta tämä tapa on melkoisen kömpelö.

(click to show/hide)

Ja epäilen välittävätkö uudet lukijat loppujen lopuksi paljonkaan siitä kuka Rönkä oli ja miksi tämä morsmaikku käy hänen haudallaan.

Mikä sitten olisi paras ratkaisu? En itsekään tiedä, joku viereisellä sivulla oleva selityslaatikko? Tuskinpa sentään. Toivon vaan että sarja pääsee taas kunnolla vauhtiin kunhan näistä selittelyistä on päästy.

[VesaK]

Kummasti muuttuu tarinan kulku kun lukee useamman jakson kerralla. Alkuun tuntui että kylläpäs on hidasta, mutta ei, ei sitä Mämmilässä olla ennenkään oltu juuri tämän vilkkaampia. Selitykset ovat uusille lukijoille, vanhoille faneille löytyy tärppejä kuten se Kuoppalan Selman nimi hautakivessä.
Tarinaa on vielä n. 50 sivua jäljellä, että vielä ehtii tapahtua vaikka mitä. 

[Urosliftari]

Ihan pakko laittaa tänne eli toi Hannu Virtasen osuus Mämmilöissä. Jos ketä muuten kiinnostaa niin voi käydä Huuto.netissä huutamassa itselleen varsin erehdyttävästi Virtasen Koivistomaisesti/mämmilämäisesti tekemän alpparin "Kallis perintö" (kappas, menee umpeen tänään 19.5.07 klo 21risat). Olin aivan äimän käkenä kun sain sen käsiini vuonna 1ja2 että mikäs tämä on, Koiviston piirtämäkö mutta ei kuiteskaa. Kässärissäkin on niin Koiviston makuinen että. Mutta ao. albumi kannattaa Koivistosta tykkäävän itsellensä jostain hankkia ihan vain harrastuksen vuoksi ja vertailakseen ja miettiäkseen syntyjä syviä.

Jostain sitten luin että ainaskin jossain vaiheessa Tapella oli tapana mennä oliko se kerran vuodessa saunoon useammaksi päiväksi tuon Virtasen kanssa jonnekin pöpelikköön ja pohtia Mämmilän suuntaviivoja jatkossa.

Eli mikäköhän on kaikkiaan Virtasen osuus Mämmilässä ollut ja onko vielä nykyäänkin?

Ja tietysti henk.koht. mielipiteenä on että Mämmilä on se teos, the Mämmilä. Vaikea kuvitella että ihan äkkiä toista samantasoista teosta Suomessa ilmiintyisi. Kirjojen puolella 7 veljestä, Sinuhe ja Linnan Tuntematon ja sarjakuvan puolella Mämmilä. Mitään suomalaista elokuvaa ei nyt tule mieleen josta olisin kokenut jotain samaa kun nuo edellä mainitut. Ruotsalaislla oli sentään Bergman samaan aikaan kuin meillä niskojansa nakkeli Ansa Ikonen parinaan T. Palo. Hohhoijaa.

No niitataan vielä että Ratian Levottomat nuket on myös jotain mistä tekisi mieli sanoa että uskomatonta.

[keijoahlqvist]

Hannu Virtasen merkitys ei voi olla mitätön. Yleensä tuommoinen kahden ihmisen työskentely on antoisaa. Yhden ihmisen ideat on välttämättä ahtaita tai jäykkiä, mutta kun kaksi eri mielikuvitusta ruokkii toisiaan, tarina kohoaa parhaimmassa tapauksessa uudelle tasolle. Toisaalta omat pinttymät ja harhat tulee toinen osoittaneeksi itse lähes kipua tuntematta.

Tape kertoi joskus tuosta saareen menemisestä ja myös kossun hyödyntämisestä suuntaviivoja ideoitaessa. Käytännössä on sekin etu ettei se rasita liikaa itse sarjakuvaepisodien tuottamista. Loppupiirtäjän pitää saada tuntea maailma omakseen pystyäkseen innostumaan joka jaksosta.

Virtanen piirsi Luonto-lehteen (?) sarjakuvasivua mutta eipä sitä ainakaan jokin aika sitten näkynyt kun lehti osui käteen.

Piti käydä jättämässä tarjous Huutonettiin.