Teini fantsuko huonoa?

[Jonir]

Tuli tossa noin mieleen kun olen lukenut varmaan kiljoona arvostelua jossa elokuvasta/sarjakuvasta sanotaan että: 'Ihan kiva mutta kun siinä on kakaroita pääosassa....'
Onko noin? Tekeekö Teinit fantasiasta huonoa?
Jos näin on niin miksi? Miksei TSH:n* kamalaan tarinaan kiinnitetty huomiota? Siksikö että hahmot ovat täysikasvuisia?
(kyllä, vihaan TSH:ta) Teen itse tarinaa maailmaa (vaihteeksi) pelastavista teineistä ja haluasin neuvoja koska haluaisin että tarina sopisi myös muunkin ikäisille, ellei se sitten ole ennakkoluuloista kyse?

*Tsh=Taru sormusten Herrasta

[Anssi Rauhala]

... sanotaan että: 'Ihan kiva mutta kun siinä on kakaroita pääosassa....'
Onko noin? Tekeekö Teinit fantasiasta huonoa?
Jos näin on niin miksi?

Enhän minä näistä mitään tiedä, mutta esim. meillä kotona jossain määrin karsastetaan (no sanotaan suoraan, että vaimoni vihaa) elokuvia, joissa on mukana "Cute Kid" -tyyppinen hahmo. Useimmiten se kuitenkin on kirjoitettu liian puhtoiseksi, liian älykkääksi, liian nokkelaksi, ja tarina ei kulje sen kanssa eteenpäin yhtään sen paremmin kuin sitä ilmankaan.
 
En näe mitään syytä sille, etteivätkö teinit voisi pelastaa maailmaa taas kerran. Mutta niiden kannattaa olla eläviä hahmoja, ei paperinukkeja, joissa on otsassa leima "Söpö", "Fiksu" tai "Vahva", ja joilla ei ole tarinassa kuin yksi tilanne, missä niiden erikoisominaisuus tulee hyötykäyttöön.

[Antti Vainio]

Allekirjoitan. Vähän aikaa sitten kirjastosta lainaamani Spelbergin AI oli esimerkiksi kaikin tavoin puistattava kokemus, teki koko ajan mieli kuristaa se ällöttävä kersa. Mutta voi tuon tehdä hyvinkin, heitetään tähän vaikka malliksi sellainen elokuva kuin Stand By Me josta pidän kovasti

[Ossi Hiekkala]

Ymmärrän kyllä, että teineille pitää olla joku samaistumiskohde, kun kaikki kohtelevat kaltoin ja finnit puhkeilevat. Kun lukee tai katsoo tarinoita, joissa tallirengistä tms. tulee maailman pelastaja ja rinsessankin saa kaupan päälle, niin oma elämä siellä luokan takapenkissä tuntuu lohdullisemmalta ja ehkä se etupenkin tyttökin / poikakin tuntuu saavutettavammalta.

Henkilökohtaisesti toivon, että kaikki fantasiatarinoiden teinit ja lapset lahdattaisiin heti alkuunsa, ettei tarvitsi kärsiä joka kerta samasta kasvukertomuksesta sankaruuteen. Suurin osa fantasiasta on suunnattu teini-ikäisille ja se myös näkyy tarinoissa ja laadussa.

Kunpa joku tekisi elokuvan Gemmelin Legendasta. Vanhat ukot keskittyvät asiaan, eli kirveen heilutteluun eikä mihinkään rasittaviin kehityskertomuksiin. Conankin on jopa raikas hahmo nykyfantasian genressä.

[Lurker]

Allekirjoitan. Vähän aikaa sitten kirjastosta lainaamani Spelbergin AI oli esimerkiksi kaikin tavoin puistattava kokemus, teki koko ajan mieli kuristaa se ällöttävä kersa. <snip>

Oletko varma, ettei se ollutkin Kubrickin ja Spielbergin tarkoitus? Osmontille annettiin tarkat ohjeet, kuinka näytellä puistattavaa ja jollakin oudolla tapaa epäluonnollista "lasta".

[Mon of Olay]

Ymmärrän kyllä, että teineille pitää olla joku samaistumiskohde, kun kaikki kohtelevat kaltoin ja finnit puhkeilevat.

Yksi teinifantasialeffojen ärsyttävimmistä puolista on juuri se, että niissä mitkään finnit eivät tosiaankaan puhkeile, vaan näyttelijät ovat äärimmäisiä siloposkia. Kun Harry Potterin tukka ei kirjoissa pysynyt siistinä vaikka kuinka kammattaisiin, leffoissa se istuu päässä kiltisti kuin potta. Mitäs sitä turhaan mitään särmää hahmoihin pistämään, teinejähän ne vain ovat.

Tosin puhtoisuus on kyllä muidenkin fantsuleffojen ongelma, eivät edes Conanit olleet läheskään tarpeeksi hikisiä ja verisiä.

[Antti Vainio]

Oletko varma, ettei se ollutkin Kubrickin ja Spielbergin tarkoitus? Osmontille annettiin tarkat ohjeet, kuinka näytellä puistattavaa ja jollakin oudolla tapaa epäluonnollista "lasta".

Toi pitää varmasti paikkansa mutta koko elokuva oli samalla lailla puistattava, kuin olisi kulauttanut litran siirappia huikalla. Luulen että Kubrickin käsissä elokuvasta olisi muodostunut aika erilaista katsottavaa, sellainen Coca Cola-sokerisuus ei ole ensimmäinen mielleyhtymä mikä minulle tulee Kubrickin elokuvista

[VesaK]

Kyllä A1 muuten menetteli, mutta viimeiset 20 minuuttia on yhtä heleveetin kahvimainosta.

Muumio-leffassakin oli yliälykäs kersa. Oikea muumio olisi syönyt sen ensimmäisenä.

Potterit ei kyllä oikein kolahda. Kaksi ekaa elokuvaa jaksoi katsella, mutta sitten on jäänyt, ja lukeminenkin ekaan osaan. Met vaatimme: Lovecraftia ja Palsaa teineille, perskele!

[Ossi Hiekkala]

Met vaatimme: Lovecraftia ja Palsaa teineille, perskele!

Tuohon vaatimukseen yhdymme me. Lukekoot cthulhuja, niin tietävät millaisiin ongelmiin saattaa akateeminen uravalinta johtaa.

[Mon of Olay]

Potterit ei kyllä oikein kolahda. Kaksi ekaa elokuvaa jaksoi katsella, mutta sitten on jäänyt, ja lukeminenkin ekaan osaan. Met vaatimme: Lovecraftia ja Palsaa teineille, perskele!

Heh heh, itse jatkoin Pottereiden lukemista juuri sen takia, että niissä oli noin lastenkirjoiksi yllättävänkin rankkaa kauhumatskua, joka vain yltyi kirja kirjalta. Valitettavasti kauhu sai kliimaksinsa jo neloskirjassa, ja sen jälkeen Rowling on ollut aika yössä.

Mutta Lovecraftia minäkin teininä luin, ei siinä mitään. Paha vain, että hyvää kauhua on tässä maailmassa kirjoitettu lähes yhtä vähän kuin hyvää teinifantasiaa.  

[Doc Lomapäivä]

Tekeekö Teinit fantasiasta huonoa?

Tuottajat tekevät teinifantasiasta huonoa. Varsinkin uskovaisten ja (kaksinais)moralistien Yhdysvalloissa elokuvat siloitellaan opettavaisiksi ja kauniiksi. Tehdään elokuvia joita aikuiset haluaisivat lasten katsovan, ei elokuvia joita lapset haluaisivat katsoa.

Toisin on Ruotsissa, mutta siellä onkin pitkät perinteet anarkistisen nuorison kuvaukseen. Kiitos A. Lindgrenin. Nuorena luetaan H.P. Lovecraftia ja Kafkaa, ja katsotaan splatter- ja ninjaelokuvia. Nuoriso kaipaa tunteiden ääripäitä!

Kunpa joku tekisi elokuvan Gemmelin Legendasta. Vanhat ukot keskittyvät asiaan, eli kirveen heilutteluun eikä mihinkään rasittaviin kehityskertomuksiin.

Beowulf tulee marraskuussa. Jos juonta ei ole muokattu raskaasti, vaari-Beo käy hakkaamaan lohikäärmettä.

Potterit ei kyllä oikein kolahda. Kaksi ekaa elokuvaa jaksoi katsella, mutta sitten on jäänyt

Oletpa tehnyt erehdyksen. Nelospotter on yksi parhaista nuorisoseikkailuista mitä on tehty sitten Jim Hensonin poismenon.

[Lurker]

Toi pitää varmasti paikkansa mutta koko elokuva oli samalla lailla puistattava, kuin olisi kulauttanut litran siirappia huikalla. Luulen että Kubrickin käsissä elokuvasta olisi muodostunut aika erilaista katsottavaa, sellainen Coca Cola-sokerisuus ei ole ensimmäinen mielleyhtymä mikä minulle tulee Kubrickin elokuvista

Spielberg ja Kubrick kävivät ahkeraa kirjeenvaihtoa (faksivaihtoa oikeastaan) elokuvasta melkein seitsemän vuotta, ja Kubrickin mielestä hän ei välttämättä itse ollut edes oikea mies A.I.:n ohjaajaksi. Hänen väitetään sanoneen: "I think the ideal director for this may be Steven Spielberg. If I do it, it may be too stark. I may emphasise too much the philosophical side. "
http://www.visual-memory.co.uk/faq/index2.html

Itse pidin elokuvasta hyvinkin paljon, mutta eipä siitä mitään menestystä tullut; ehkä se oli sisällöllisesti liian rikas ja ristiriitainen. Teinifantasiana sitä kyllä on vaikea pitää...

[vauvakolibri]

Ja ainakin elokuvissa saattaa olla se ongelma että kaikki ei tosiaan osaa näytellä... Ainakin se häiritsi eniten Harry Potterin ykkösleffassa... (Tosin ne ei ihan teinejä vielä olleet.)

Myös se että "hei me pelastetaan maailma" on nähty niin mangassa, sarjiksissa, kirjoissa, peleissä, piirretyissä kuin elokuvissakin, eli kaikille on taatusti tullut joistain noista niin hyviä kuin huonoja kokemuksia, (luultavasti enemmän huonoja) mikä aiheuttaa senkin takia että noihin on jo varsin vaikea keksiä mitään uutta.

Ja kliseet on ne että joko päähenkilö-teinin pitää olla kovia kärsinyt mutta silti urhea, reipas hyvä poika tai ängstäävä "emmä oo sankari" nuori.
Tai onnellisena elänyt nuori joka menettää kaiken ja lähtee kostoretkelle ja pelastaa siinä maailman. Muista myös lisätä ensin vastahakoinen soturi/maagi/tms ´rinsessa jonka sydän kuitenkin sykkii pää-teinille. Ja vanhemmat lukijat eivät enää välttämättä jaksa/halua lukea tällaista.

Ja yleensä (huom. yleensä!) nuorempi tekijä haluaa tehdä (pää)henkilöstä eräänlaisen "ihanne-itsensä" jota pakostakin jotkut lukijat/katsojat vihaavat. Samaa on nähty fanifiction (usein manga-aiheinen) "Mary Sue" hahmoissa jossa kirjoittaja lisää fandomiinsa (kummasti itsensä oloisen) pirtsakan hahmon johon päähenkilö heti ihastuu ja joka virheistään huolimatta on välttämätön teiniryhmälle omaamalla jonkin salaperäisen kyvyn/menneisttyden/tms.

Eli kaikkia näitä ja muuta pitää varoa noiden maailmanpelastaja-teiniensä kanssa.

[Hazart]

Nuorena luetaan H.P. Lovecraftia ja Kafkaa, ja katsotaan splatter- ja ninjaelokuvia.

Ninjaelokuvia... mä olen kolkyt ja haluan vieläkin katsoa ninjaelokuvia!!!

 

[Antti Vainio]

Itse pidin elokuvasta hyvinkin paljon, mutta eipä siitä mitään menestystä tullut; ehkä se oli sisällöllisesti liian rikas ja ristiriitainen. Teinifantasiana sitä kyllä on vaikea pitää...

No ei, mutta puhe oli vastenmielisitä lapsista ja teineistä. Minusta se oli juuri noista sinun mainitsemista syistä äärimmäisen epätyydyttävä kun ne aiheet oli syvällisiä ja kiinnostavia ja se lopputulos oli yhtä pinnallinen ja muovinen kuin se tekolapsi. Ei minulla ole mitään Spielbergiä vastaan, joku Raiders tai Munich oli minusta loistavia elokuvia ja keskenään hyvinkin  erilaisia mutta tuo oli täyttä tekosyvällistä new age hölynpölypaskaa