Kukaan ei pääse sanomaan, ettenkö olisi niin suuri ihminen, että pystyn myöntämään erehtyväisyyteni. Olen tässä ketjussa moneen kertaan sanonut negatiivisesti XIII:sta. Nyt kuitenkin päätin ottaa kissaa hännästä ja hankin Zum Teufelista kaikki ilmestyneet osat. Petteri ihmetteli, miksi ostan sarjakuvaa, josta en pidä. Syy oli tietysti sama kuin Sulo Vilenillä.
Nyt olen lukenut putkeen koko suomennetun sarjan ja on pakko myöntää, että alan pikku hiljaa lämpenemään tarinalle ja jopa piirrokselle. Vance on minusta yhä varsin kuiva piirtäjä ja hänen rautalankaviivansa ei ainakaan pienestä viivan paksuuden vaihtelusta ainakaan huonontuisi. Jollain tavalla sen toteava jälki kuitenkin istuu tähän tarinaan. Siinä ei ole tunnetta mukana mutta ehkä sen kautta välittyy sellainen vainoharhaisten 70-luvun amerikkalaisten vakoiluelokuvien henki. Miljöitä Vance piirtää erinomaisesti. Ajankuva on hallussa koko ajan.
En todellakaan ole seurannut sarjakuvaa millään tavalla joten minulle oli yllätys kun luin sen jatkuvan yhä vieläkin. Tässä viimeisimmässä saadaan yksi suuri arvoitus ratkaistuksi joten mielenkiintoista on tietää, miten tästä eteenpäin.
Vaikka arvostelenkin Vancen piirroksia, hänen kantensa ovat miltei kaikki olleet todella komeita.
