ei ehkä ihan edellisten tasoa? Tarkemmin:
*Jarno Latva-Nikkola on hutaissut kynänjäljeltään albumitasoa huomattavasti karumman tekeleen ja juoni mitä ilmeisemmin kyhäilty lennossa tarinan edetessä. Pöytälaatikkokamana sisältäisi pari kehityskelpoista ideaa, mutta ei tunnu nyt irtovitsien lisäksi juuri pysyvän ns. kasassa.
*Mika Lietzen tekee tyylikästä kamaa ja "vähäeleinen" ja "hidastempoinen" tunnelmapala epätoivoisesta ihmiskohtalosta on myös raadollinen. Kelpaa!
*Otso Höglund vetää kepeästi pisteet kotiin lyhyellä yhden sivun jutulla. Teemasta saisi aika hyvän "scifi" albuminkin. Suomen oloihin sijoitettu karu tulevaisuudenkuva & nykymaailman kritiikki olisi ainakin minulle tervetullut lisä albumikokoelmiin.
*Kallio&Pirinen = Ornette Brinks Makkonen saa aikaan lähinnä oksetusreaktioita. Kukaan ei voi kieltää etteikö Pirisen kynänjälki olisi edelleen huippuluokkaa ja etteikö Kallio osaisi leppoisia tarinoita väsätä, mutta sarjan luotsaama ihmiskuva ja äärimmäisen rajattu kohdeyleisö (?) saa aikaan puistatuksia. Jossain jazz & etnisen musiikin lehtien teemasarjis sivuilla puolustaisi paikkaansa, mutta tälläisenään kaiken muun sarjiksen seassa tuntuu loputtoman itseääntoistavalta ja mitäänsanomattomalta. Ihan kuin jotain Karvista lukisi, kun tietää että pari name droppingia ja siisteihin jameihin päätyminen on itsestäänselvyys. Todellakin, jossain genre lehdessään oman musan ystäville puolustaisi paikkaansa.
*Aura Ijäs ei minulle toimi. Manga tyylistä vääntöä ja tarinat kuin ehkä 25 vuotta nuoremmille suunnattu, heh. Sinänsä asiansa osaava.
*Terhi Ekebomin sarjakuvasta en tiedä mikä sinänsä viittaisi itään, mutta tarina itsessään on mainio kuvaus perus baarielämän hetkestä naisen näkökulmasta. Persoonallista ilmettä ja ei paljoa jäädä mitään alleviivaamaan tai lisäämään extra huumoria.
*Tiitu edelleen hoitaa tonttinsa esimerkillisellä tavalla. Tavallisen elämän toilailuja ilman kovin mullistavia käänteitä. Rento "sutaistu" jälki, mutta niin äärimmäisen taidokasta siitä huolimatta.
*Kapteeni Kuolio jakso tuntuu lähinnä uskomattoman aavemiehen esittely episodilta, ilman että siinä varsinaisesti tapahtuu mitään. Itään sekään ei tunnu liittyvän millään muulla tavoin kuin pikainen viittaus japaniin yhdessä puhekuplassa.
*Nalle on Nalle. Sille ei mahda mitään. Eka sivu on ehkä turha "piirtäjä kertoo" tyyppinen sivu, mutta sen jälkeen päästään ns. perusasioihin. Kumia, orjia, lääkärileikkejä, pientä huumoria... Ei mitään yllättävää, mutta teemoissa & jäljessään ehdottoman omalaatuista.
*Kristian Lehtonen... ei voi muuta sanoa kuin mieshän on nero. Ja ehkä pitkään aikaan kovin juttu vielä. Itse olen aina diggaillut piirrosjäljestä, sekä liki absurdista sanailusta. Komministinen kliimaksi todellakin.
*Läjä Äijälä tekee visuaalisesti erittäin tyylikkään. En tiedä miten se liittyy itään, mutta taattua Läjää se kyllä on.
*Hannele Richert viimoisena on mainion näköistä myös. Reilusti viivaa ja yksityiskohtaa ja pitempinä juttuina ehkä raskasta lukea, mutta tälläisenään, tarinana epätoivoisesta kyyneltä vuodattavasta eristäytyneestä naisesta, mainio. Voi vain itse kuvitella mistä syistä kyynel vierii kun naapuriasunnon hohotus kantautuu korviin, heh...
Eli.. hmm, no puolet ei omaan makuun, lopuissa taattua tavaraa + helmiäkin. Helposti ostamisen arvoinen, mutta myös vara parantaa.
