jarmo latva-nikkolan tarina piti aloittaa uudestaan ekan sivun jälkeen kun pöntölläkin istuessa ensin keskittymiskyky meinasi lopahtaa. Mutta lopulta varsin mainio juttu!
Mika Lietzen oli tavallaan ihan ok tullaista laiskaa tavallisen elämän kerrontaa, mutta ei sykähdyttänyt kovin rajusti.
Otso Höglundin mennään hiljaa markkinoille kuvasi kolmessa ruudussa kaiken olennaisen... vaikka onko tuossa nyt kyse jostain työmarkkinoille menosta, niin ainakin tulkitsin?
Pirisen Ornette Brinks Makkonen ei ole ikinä toiminut itselleni niin hahmona kuin edes piirrosjäljeltään. "kaiholla" voi muistella Pirisen vanhaa tyyliä joka ehkä oli raju kaiman imitointi, mutta huomattavasti enemmän silmää miellyttävä. Tarina on tavallaan tuollainen akuankkamainen hassuttelu sketsi kahden arkkivihollisen välillä.
A.Ijäs ei ole oikeastaan ikinä vakuuttanut. Sinänsä asiallista manga vetoista jälkeä tullut aina, mutta tässäkin tarina on lähinnä turha. Tai genrenä jotain mikä ei minuun jaksa vedota.
Terhi Ekebomin kuvitus varmaan hieman kärsinyt painoteknisistä syistä? Kyllä se edelleen toimii ja huomio on tavallaan perinteinen mutta niin todellinen - etenkin omassa kämpässä.
Epäilisin myös Tiitun kynänjäljen kärsineen aika radikaalisti, mutta sekin toimii tälläisenä karskina mustavalko suttuna. Leppoista oman arvomaailman esittelyä taidokkaasti piirrettynä.
Kapteeni kuolio toimii pitkästä aikaa ehkjä parhaiten. Onkos Manninen siirtynyt uusiin työvälineisiin?!? Jälki näyttää selkeältä ja jämerältä. Ei niin paljon pikkutussilla vedettyä viivaa ja mukana ehkä rajummat mustat. Silti tyypillistä Mannista näin perusilmeeltään! Tarina sinänsä on hyvä, mutta idean lopetus on tavallaan sellainen mistä olisi ollut hyvä aloittaa. Eikös modernissa supersankarisarjiksissa ole tuo vanha hyvä/paha asetelma jo vedetty ympäri jne? En ole itse lukenut mutta Tähtivaeltaja raportoinut, heh...
Nalle on Nallea. Tietokone tullut mukaan kuvioihin (!!!) niin että perus teksti on printattu ja liimattu arkille. Sitä seuraamalla pääsee pääasiallisen "tarinan" käymään läpi selkeästi ja pikaisesti. Väliin piirretyt kuvat ja niiden puhekuplat taas tavallaan on vain pysähdyskuvat jotka käsittelee tyypillisiä nalle aiheita. Kuten ekan sivun teksti kertoo ettei 80 luvun tusinakaupunginosa (Länsi-Pasila) tarjoa mitään erikoista, hän piirtää omista lempiaiheistaan joita pääsääntöisesti itselleen piirretyissä sarjakuvissa aina tehnyt. Eli: nallet, kumi, bondage, uskonto, saksa vivahteiset jutut

Kristian Lehtonon ollut minusta aina todella kova, mutta jutut ei tunnu millään lailla liittyvän itse teemoihin? Ehkä vanhemmat jutut niissä omakustanteissa oli vielä kovempia.
Äijälä heittää parhaan juttunsa pitkään aikaa. Kumia, verta, moottorisahaa, pientä "yhteiskuntakritiikkiä", heh..
Hannele Riehert heittää myös aika hauskan jutun loppuun.
Suosittelut ! Koten petteri sanoi, parasta sarjiaria vähään aikaan.