Todellisuudessa ja mielikuvituksessa tapahtuvalla murhalla on melkoinen ero. Silti esim. terapiamuoto, jossa kanssaihmisiinsä tuskastuneita opastettaisiin mielikuvaharjoituksiin, joissa nämä kiduttaisivat ja surmaisivat em. kanssaihmisiä, saisi ymmärrettävistä syistä vastustusta osakseen. Vaikka sitäkin voisi perustella "terveellisenä paineiden purkamisena" ja "pelkkää mielikuvitusta" -argumentilla.
Saako? Jopa minä tiedän että pieniä lapsia, jotka ovat kohdanneet esmes perheväkivaltaa terapioidaan siten, että annetaan lapselle nukkeja ja katsellaan miten se leikkii. psykologian opettajani kertoi omakohtaisena kokemuksenaan, miten yksi lapsi, jonka äiti oli tehnyt itsemurhan, leikki itsemurhiatekevillä leluilla. Hän (psykan opettaja) kertoi myös, että vaikka aikuisen mielestä leikki saattaa tuntua ns. väärältä (kukkahattuäänellä: "lapsen ei tule leikkiä itsemurhia!"), niin se saattaa olla lapselle ainoa tapa käsitellä tapahtunutta, ja jos lapsi käskettäisiin lopettamaan leikin leikkiminen, hänelle ei jäisi sallittua keinoa käsitellä tuntemuksiaan, joka johtaisi siihen että ne koteluituisivat lapseen ja tulisivat pinnalle ties millaisina yöperhosina. Siitä, onko tuollainen hoito oikein
tuskastuneille ihmisille, en osaa sanoa. Voisin kumminkin väittää, että se vaikuttaisi aika defenssiiviiseltä käyttäytymiseltä (defenssiivinen=huono), ja sillälailla terapioiva psykiatri ei varmaankaan olisi aivan mainstreme.
Nyt kumminkin eksyttiin hieman, sillä tuo antamasi esimerkki ei ole aivan verrannollinen tähän parafiliakeskusteluun, sillä sinun esimerkissäsi nimenomaan kieltäydytään kokemasta oman tuskastumisensa lähdettä. Toivottavasti et ajattele, että kirjoitettu tai piirretty pornografia on vain "mielikuvaharjoitus", sillä se ei ole.
Kuten itse sanoit, mielikuvitus ja fyysinen todellisuus eivät ole täysin erillisiä, mutta ne eivät ole myöskään täysin yhtä. Ensimmäisen todistaa jo se (liikkukaamme yhä seksuaalisuusteemassa), että aivot ovat tärkein sukupuoli elimemme. Ilman aivoja, oli hankausta kuinka paljon tahansa, miehellä ei seiso. Toisen väitteen todistaa vastaväitteen mahdottomuus. Kuka tahansa läski ja haiseva voi mielikuvituksessaan fantasioida laihasta, sileästä ja kauniista, mutta se ei missään tapauksessa tarkoita että hän koskaan sellaista saisi.
Kuten itsekin sanoit
Kyse ei yksinkertaisesti ole joko/tai –kysymyksestä.
