KUTI#3

[roju]

Saisimme samalla myös toisen äänen, jotten yksin minä vastaa 8-henkisen toimituksen suuna.

No jos mää sit sanon vaiks sen verran, että lehden päätoimittajuus on kiertävä posti, muutenkin enemmänkin yhdessä päätetään mitä mihinkin numeroon tulee ja totta kai lopputulokseen vaikuttaa myös millaisia sarjoja meille tarjotaan. Toki me niistä sitten valitaan ne mitkä milloinkin sattuu miellyttämään tai sopimaan pakettiin. Viime numeron valinnoista Paffe tietänee eniten.

[JV]

Öö, ... selitätkö hieman, kuka puolustelee ja mitä tällä termillä? Saksalaiset meitä vai? Sehän olisikin jännää. He ovat nostaneet termin esiin Kutista keskustellessaan, emme me. Edellisessä postauksessa sanoin, etten itse allekirjoita tätä.

Avantgardella on taiteen spektrissä yhtä suuri osa kuin sitä ympäröivillä määritellyillä suuntauksilla, mutta tämänhän Veltti kuvataiteilijana ymmärsitkin.

Sinä sitä termiä käytit ensin lehden sisältöä kuvaamaan, ja toistit sen saksalaisten yhteydessä.

Avantgarde on tietysti termi, jolle voi antaa hyvin erilaisia arvoja ja merkityksiä - rasittaa silti se, että sanaa käytetään synonyyminä mille tahansa hutulle. En tarkoita nyt niinkään (vain) sinun terminkäyttöäsi, Tommi.

Minä en ole uutta Kutia nähnyt, kahdesta ensimmäisestä voin sanoa sen verran, että tabloidiformaatti, huono painojälki ja sekava taitto söi ison osan sarjakuvista, ja yleistunteeksi läpyskästä jäi lähinnä harmin ja myötähäpeän tunne siitä, että niin hyvät tekijät ovat tehneet niin keskenkasvuisia juttuja. Hyvätkin pätkät upposivat jotenkin yleisen hysterian alle.

[tomu]

Sinä sitä termiä käytit ensin lehden sisältöä kuvaamaan, ja toistit sen saksalaisten yhteydessä.

Avantgarde on tietysti termi, jolle voi antaa hyvin erilaisia arvoja ja merkityksiä - rasittaa silti se, että sanaa käytetään synonyyminä mille tahansa hutulle. En tarkoita nyt niinkään (vain) sinun terminkäyttöäsi, Tommi.

Tuo viittaus liittyy nimenomaa Orang-blogin keskusteluun. Tähän asti Kuti on lokeroitu siis jo tuossa aiemmin sanotusti lasten tekemäksi, psykedeliaksi ja avantgardeksi. Siinä on näitä kaikkia, mutta mikään ei kuvaa julkaisua yleisesti. Ihan hyvä kolmikko oikeastaan... tai pahemminkin voisi olla.

Minuakin rasittaa se, että termejä käytetään usein siksi, että päästään itse helpolla. Tämän mukanaan tuoma inflaatio syö sanojen voiman ja merkityksen. Lopputuloksena alkujaan selkeiksi määritellyt sanat merkitsevät loppujen lopuksi eri ihmisille eri asiaa. Tämä keskustelu lienee myös esimerkki siitä.

Nyt taidan jo kirjoittaa samoja asioita kolmatta kertaa. Parempi vetäytyä pullan ääreen.

Sisällöstä: lähettäkää meille parempia juttuja niin lehti paranee! Tähän mennessä on saatu pyytämättä yksi (1) sarja.

[paffe]

Kutin tekemisen lähtökohtaa voisi kuvailla sanoin leikkimielisyys, avaramielisyys, rohkeus, hauskanpito, ilmaisun vapaus, kokeilunhalu, rajattomuus, luovuus... Eli tiukkaa linjausta lehdellä ei ole, joka on niin ikään lehden lähtökohta. Emme kuitenkaan julkaise "diibadaabaa" omasta mielestäni, oli työ sitten kerronnallinen tai ei, Kuti ei ole värikäs tapetti, vaan sillä on oikeasti myös sisällöllistä arvoa jos jaksaa paneutua (ei ole pakko). Tätä sisällön merkitystä haluaisin myös tulevissa numeroissa korostaa. Se minkälaisen kokemuksen lehti lukijalle antaa, on tietenkin täysin yksilöllistä, emmekä pyri miellyttämään, vaan teemme rehellisesti omannäköistä julkaisua. Olen kuitenkin aina ajatellut omassa tekemisessäni, että jos se koskettaa itseäni jollain tasolla, se taatusti löytää vastakaikua muissakin ihmisissä. Jos saisin päättää, niin lehteä voisi viedä vielä villimpään suuntaan. Ai niin, siis mähän olen päätoimittaja! Be ware, kaivakaa sanakirjat valmiiksi esiin seuraavaa numeroa varten! Mutta vakavasti haluan kuitenkin sanoa, että "vaikealukuisuus", jos sellaista termiä haluaa käyttää, ei ole itseisarvo tekemisessämme. Mielestäni oli aika hauska se Tommin vertaus lapsesta, joka piirtää ja havainnollistaa täten päänsä sisältöä paperille kaikkien ihmisten nähtäväksi. Itseäni ainakin kiinnostaa, mitä kaikkea ihmisten päästä löytyy, oli se sitten hienosti jäsennelty tarina tai jotain outoja assosiaatioita tai ihmeellisiä maisemia. Olisi sääli jos ei tällaisia vapaamuotoisempia julkaisuja tehtäisi, niin paljon jäisi sanomatta asioita jotka eivät mahdu valtavirtaan.

Mutta oikeasti on hienoa kuulla kaikenlaisia kommentteja ja saada palautetta. Eikä kaikesta tarvi olla samaa mieltä, eikö ole hienoa! Toki pyrimme kehittämään lehteä koko ajan, emmehän julkaise 5000 kappaleen painosta vain omaksi huviksemme.

Kuti on sellainen nuori varsa, se kirmaa ja poukkoilee ja hypähtelee keväästä hullaantuneena, se on sellanen arvaamaton poni, että vaikka se kerran juoksee sähköaitaa päin ja säpsähtää, niin kohta se juoksee päin toisen kerran ja kolmannenkin, tahallaan ja hienosti laukaten.

joopajoo, nukkumaanmenoaika...

[paffe]

Joku valitti painolaadusta. Voin lohdutukseksi kertoa, että olemme vaihtamassa painoa, joten toivottavasti jälki paranee. Myös Kutin toimitus on ollut käärmeissään nykyisen painon törkeistä mokista.

Jos joku osaa suositella laadukasta ja edullista painotaloa, otamme mielellämme vinkkejä vastaan.

-pau

[keijoahlqvist]

Joku valitti painolaadusta. Voin lohdutukseksi kertoa, että olemme vaihtamassa painoa, joten toivottavasti jälki paranee. Myös Kutin toimitus on ollut käärmeissään nykyisen painon törkeistä mokista.

Jos joku osaa suositella laadukasta ja edullista painotaloa, otamme mielellämme vinkkejä vastaan.

-pau

Onko rotaatiopainossa mitään mahdollisuutta saada kunnollista värijälkeä? Kun on paksusti väriä, paperi kostuu ja venyy. Kohdistus heittää. Kun väri ei pääse kuivumaan kuten arkkipainossa, se leviää toisille sivuille. Onko paperin laadulla vaikutusta?

Lisäys:

hauska se Tommin vertaus lapsesta, joka piirtää ja havainnollistaa täten päänsä sisältöä paperille kaikkien ihmisten nähtäväksi.

Lapsetkaan ei tykkää lukea toistensa töherryksiä vaan "oikeita" sarjakuvia. Siksi on merkillistä että tarjolla on joko läpikaupallista viihdettä tai ylitaiteellisia kokeiluja, vaikka monet sekä lukisivat että piirtäisivät helppolukuisia kuvakertomuksia, joiden ymmärtämiseen ei tarvitse varata vapaapäivää ja valmistautua tajuntaa laajentavin kemikaalein.

Kuti on kuiteski ihme. Ja jos se kehittyy näitten jutteluitten ja paremman painotuloksen myötä, se on joskus iso ihme.

[KultaVuori]

Se että Kutissa on tapahtunut tuon painon ansiosta muutoksia tarkoitettuun (kuviteltuun) lopputulokseen ei ole ainakaan vielä tähän mennessä haitannut lukukokemustani. Kohdistuksen heitot saattavat joissain teksteissä haitata lukemista mutta kuvien suhteen tämä ei ole niin iso asia. Tietysti on tarkoitus että Kuti painettaisiin oikein mutta kämmit ovat lähinnä olleet värien suhteen sellaisia että ainoastaan kuvien intensiteetti ja sen tuomat vaikutukset ovat poikenneet intentioista vain hieman. Tästä saattaa (marginaalisesti) johtua että sarjakuvissa voi tapahtua erilaisia tulkintoja jotka liittyvät asioihin kuten että onko jokin asia kuvassa lähempänä katsojaa vai kauempana jne. Tällaisten tulkinnanvaraisten asioiden vaikutusta itse tarinoihin ja siihen miten ne välittyvät lukijalle en ole kuitenkaan havainnut tapahtuvan lukukokemusta hankaloittavassa merkityksessä (paitsi siis tuo edellämainittu tekstinkohdistus). Ajattelen että tämä on sanomalehtipaperia ja ilmainen joten ei tässä nyt mitään painolaatuorgasmia kaivatakaan.

Värit ovat varmasti usealle yksi osatekijä mikä saa Kutin vaikuttamaan psykedeeliseltä. Värit eivät aina mukaile totuttua "taivas on sininen, puut ovat vihreitä, aurinko on keltainen" litaniaa ja niiden yhdistäminen surrealismia hipovaan muotokieleen ja toisinaan absurdiin kerrontaan luovat yleisvaikutelman monelle vaikeasti lähestyttävästä julkaisusta. En ota kantaa tässä threadissa aiemmin väiteltyihin kantoihin, haluaisin lähinnä innostaa lukemaan Kutia ja kertomaan mielipiteitä siitä. Eli mitenkään ei voi sanoa vielä että esimerkiksi jatkossa ei Kuti tulisi lähentymään sitä tavanomaisemmin omaksuttua sarjakuvaa mihin lähinnä Kutin kokeilevuutta on rinnastettu vastakohtaisesti. Nostan kuitenkin esiin sen pyynnön että vastaisuudessa jos tällä foorumilla arvioidaan, kritisoidaan, miten vaan keskustellaan Kutista, niin jaksakaa ihmiset luonnehtia ja analysoida sitä niin monipuolisesti kuin mahdollista. Kokeilevuus perustuu siihen miten kaiku vastaa. Jos mielipiteesi on että Kuti on psykedeelinen kymmenen numeron jälkeen niin kenties se on ja se meidän täytyy hyväksyä. Ei siinä ainakaan minun mielestäni ole mitään vikaa joten entäs sitten? Jos Kuti on ja tulee olemaan vaikeaselkoisin ja "psykedeelisin" suomalainen (köh) sarjakuvajulkaisu niin ainakin se kantaa harteillaan meriitin olla se vastakohta kaikelle HYVÄLLE ja ainiin SARJAKUVALLE jota ilman emme tietäisi mihin mikin sijoittuu.

ps. jos tähän mennessä on Kutin lukemiseen tarvittu kuudensadan silmälasit, vapaapäivä ja tujaus miestä vahvempaa niin odotan mielenkiinnolla miten lukijat suhtautuvat siihen kun joka toinen ruutu on ylösalaisin ja teksti on painettu takaperin... niin ja siinäpä itseasiassa onkin ratkaisu uuden painon löytämiseen eli kosmisen painamisen ammattilaiset... Cosmo Print!

[Outi]

(Sorry en jaksa lukea koko ketjua...)

Sanonpa nyt miltä Kuti näyttää vähän täältä "ulkoapäin":

USAssa pitkä-aikaisen tylsän stagnaatio-ajan jälkeen ilmestyi vihdoin uusi sukupolvi tekijöitä, jotka Radikaalisti Ravistelevat sarjakuvan/kuvataiteen/piirrostaiteen Rajoja. Puhun tietenkin Kramers Ergot- porukasta ja siihen liittyvistä ryhmistä, mm. Paper RAD. Analyysi Kramersin töistä veisi todella pitkän ajan mutta lainaan tässä Christian Gasseria:

...

„Kramers Ergot“

No doubt about it: “Kramers Ergot” is the most spectacular and exciting comic-anthology in America at present. Now in its sixth edition, publisher Sammy Harkham invites us to join him and take a dizzy trip through a colourful, never-ending picture world, through comics, newspapers and illustrations.

“I don't think in terms of any sort of balance between narrative or "decorative" comics. I publish stuff I think is exciting and good.“

That’s why Sammy Harkham shows no fear of breaks and contradictions when putting narratives with abstracts, naivety with intellect, virtuosos with scribble, crudity with stylized, colourful with black & white, autobiographical with fantasy; he seeks the point where modern art discovers narration (and in reverse). He confronts the big, and not so big names (like Gary Panter, Marc Bell, Elvis Studio, Ron Régé Jr.) with very interesting newcomers and has also opened up his anthology to European artists including the Frenchman, Fabio Viscogliosi and the Swiss, Xavier Robel & Helge Reumann (who drew the spectacular sixth edition cover). The depth of content and graphic in the pieces is impressive, and also the individuality and maturity of the artists published as well – such combinations promise a very interesting, variety-packed future.   

“I am glad when I meet someone and they say they discovered someone's work in Kramers. That's the point, isn't it?“

The enthusiasm. The passion. The devotion. The possessiveness. That’s what drives Kramers Ergot, this great love of drawing and drawn stories. That also comes across to the reader and observer. It’s for that same reason that one agrees with Art Spiegelman when he says: “If there is to be a future for comics, then it is somehow hidden in Kramers Ergot. A waste of packaging, in which the whole is actually better than the number of pieces it entails.”

* The quotes from Sammy Harkham were taken from interviews in the Comic Journal and www.comicreporter.com

...

Aika monta samaa sanaa voi käyttää Kutista, Kutikuti-Studiosta, Tommi Musturista jne.

"The enthusiasm. The passion. The devotion. The possessiveness."

Tarkoituksenani ei ole suoraan verrata näitä kahta taiteilijaryhmää, vaan todeta että kyseessä on kansainvälinen liike - ja tyypillisellä tavalla Suomi on, kuten aina sarjakuvissa, eturintamassa a) autenttisen omaperäisillä b) ehdottoman itsenäisillä c) vaikuttavan laadukkailla sarjakuvillaan ja artisteillaan.

Täällä tulee kuulkaa usein mummolle kyynel silmäkulmaan kun saa kestää jatkuvia kehuja oman maan sarjakuvaihmeistä... Esmes kun Tommi & co esitteli töitään Angoulemen festareilla, ja kaikki (ok, tosi moni) olivat aivan ällikällä lyötyjä siitä, kuinka uutta ja freesiä ja aitoa ja ihmeellistä tyypit tekee.

"Nothing less than a real, sense-wracking and inspiring kaleidoscope of modern comics."

[VesaK]

Kuti on hyvä! Varsinkin tämä uusin, jossa on Aapo Rapin aivan loistava kansikuva: "Uusi kivikausi uhkaa!"

Toimiva lehti on se myös: Yksi mainos Kiroileva siili -albusta Kutissa riitti, loppu on hysteriaa!