Luettu ja lajissaan hyväksi havaittu.
Omasta kappaleesta eräs sarjakuva-alan henkilö totesi julkaisukoon liian kookkaaksi, mutta tämä toimii näin. Rikossarjakuvaa ei liiaksi julkaista.
Kostamus ja Vähämäki ovat selkeästi omia henkilöhahmojaan luonteenpiirteineen. Sama koskee muuta henkilökaartia.
Big Niitty toi ehkä eniten mieleen kotimaisen dekkarin Murha Lintusaaressa. Lähinnä ornitologisista syistä.
Big Niitty kun näyttää DNAssaan tekijän mieltymykset lankeamatta kopiointiin.
Jonkun muun käsissä olisi paljon tavanomaisella " nuori nainen löytyy surmattuna" josta valtaosa Nordic Noiria kumpuaa. Tässä on enemmän kuin ripaus komisario Palmua, hippunen Hanhivaaraa ja omaksi ilokseni reipas loraus Coenin veljeksiä. Keitos on silti ns oma resepti.
Grafiikka on vankkaa Hollea. Piirros on ilmavaa ja pelkistettyä, kuitenkin sillä erolla että luonnon detaljit pomppaavat välillä esiin. Autot ovat möhköjä, jotain kuplavolkkarin ja Volvo Amazonin väliltä ja äkkiä on pikkutarkasti piirretty kuovi. Kerronta nojaa vahvemmin piirrokseen ja tunnelmaan. Miljöö on aidon oloinen, pohjoisen alavat maisemat ja henkisesti erilainen mikä-mikä maa dialogeineen luovat kokonaisuuden.
Kaikkien makuun ei ole, mutta olisi tästä useampiosaiseksi trilogiaksi. Kysymys on mikä jatko voisi olla? Big Joki ja Big Niitty ovat luontevia. Big Kaupunki ei palapeliin sovi ilman saksia, vasaraa ja umpimielistä väkivaltaa. Näillä näytöillä hankkinen seuraavankin. Eikä " kannatuksen vuoksi" joka on usein motiivina.
