Kiitoksia, oli hyvä artikkeli.
Olen aiemminkin maininnut kauhun ja huumorin olevan ne kaksi mestaruuslajia ylitse muiden. Kummassakaan ei voi valehdella kuten valtaosa tekee läpi elämänsä oli kyse historiasta, talousrakenteista, uskonnosta, yhteiskunnasta tai vaikka parisuhteesta.
James Tynion IV tietää mistä puhuu.
Tällaisissa laman ja eriarvoistumisen, toistuvan ja jyrkkenevän vastakkainasettelun aikoina molempien tarve nostaa päätään. Kummatkin kun ovat tapoja käsitellä maailmaa.
Jännästi Suomessa kauhu on verrattain vähän tehty lajityyppi. Meillä on huumorin diktatuuri vallassa. Äkkipäätä itselläni piisaa yhden käden sormet viime vuosilta: broci ja Varpaat, Myllylän ja Hiltusen ajoittaisia flirttailuja genressä, Juban enkeli-albumi ja sitten alkaa lyödä tyhjää. Manninen?
Ja tietty Jiipun albumi.
Kuulostaa hyvältä ennenkuin miettii paljonko huumoria tarjotaan.
Maailmalla tilanne on eri. Varmasti yksi osasyy miksi oma lukutottumus painottuu ulkomaisiin.