Heitänpä tässä itsekin muutaman hahmon joita olen suunnitellut enemmänkin...
Historia on ollut minulle aina suuri intohimon aihe, ja on tiettyjä hetkiä historiassa, jotka minmusta ansaitsevat omat sarjakuvansa. Näihin aikakausiin olen koettanut sitten luoda hahmoja, jotka asenteiltaan ja olemuksiltaan kuitenkin kuvastaisivat hyvin sitä aikakautta mitä kuvaan.
Eli tässä niitä parhaiten mietittyjä:
Tudhalija, heettiläinen, 1210 ekr-1130 ekr. Idea tästä hahmosta syntyi tämän vuoden kemin sarjakuvakilpailuun. Lyhyt tarina kertoi kotimaastaan karkotetusta vaunusoturista, joka päätyi palkkasoturiksi faarao Ramses III:nen armeijaan, ja osallistui suurtaisteluihin, missä merikansojen liittouma estettiin valtaamasta egyptiä. Innostuin kuitenkin hahmosta niin että kehittelin hänen elämänsä vaiheita aina kahdeksankymppiseksi asti. Ura faaraon hovissa jäi lyhyeksi erääseen salaliittoon sotkeutumisen takia, ja Tudhalija päätyi Sardanien kaleeriin orjaksi. Sieltä hän pelastuu erään Ithakalaisen merirosvon ryöstäessä aluksen. Miehen nimi sattuu olemaan Odysseys. Odysseys on osallistunut kymmenen vuotta sitten päättyneeseen Troijan valloitukseen, mutta katsonut että hän ei hyötynyt sodasta tarpeeksi. Siksi hän miehistöineen kiertelee välimerellä ryöstellen merikansojen laivoja. Tukikohtanaan hänellä on kreeta, joka on ollut jo kymmeniä vuosia mykeneläisten vallassa. Heikäläisten valtiat ovat kuitenkin heikoilla merikansojen heimosotureiden lisääntyneen vaikutusvallan takia. Lopulta Odysseys joutuu valtaapitävien epäsuosioon ja joutuu pakenemaan saarelta. Samalla valtava maanjäristys tuhoaa suuren osan saarta ja hävittää viimeisetkin rippeet minolaisten loistosta.
Myöhemmät vaiheet vievät Tudhalijan odysseyksen mukana italiaan ja kreikkaan, jossa ollaan tekemisissä Etruskien esi-isien kanssa sekä sekaannutaan Mykeneläisten ja Doorilaisten maahantunkeutujien välisiin sotiin.
Kun poliittiset tuulet kääntyvät, Tudhalija pääsee palaamaan Hattin maahan. Tähän mennessä hän on hankkinut kreikasta vaimon ja hänellä on kaksi lastakin. Tudhalija auttaa heettiläisvaltakuntaa lyömään merikansat tekemällä liiton Tyroksen kaupungin kanssa, jossa Filistealaiset ja paikalliset ovat tehneet historiallisen liiton ja laittaneet alulle tulevan foinikialaisten merimahdin. Tyroksen rakentaman laivaston avulla merikansat lyödään ja heettiläisvaltakunta saa lisäaikaa. parinkymmenen vuoden sisällä sisäinen kamppailu ja fryygialaisten laumat tuhoavat heettien maan ja Tudhalija joutuu jälleen pakolaiseksi. Toimittuaan palkkasoturina heprealaisten heimojen ja filistealaisten välisissä sodissa hän lopulta päätyy Babylonin armeijan riveihin ja joutuu näkemään kun Kaskojen villit vuoristolaisheimot tuhoavat suurkaupungin.
Nyt noin kuusikymppinen Tudhalija on joutunut sotavangiksi, jaystävysty erään Assyrialaisen hovimiehen knssa, joka on myös vanki. Tudhalija onnistuu pakenemaan virkamiehen kanssa, joka sitten värvää hänet Assyrian armeijaan. Kahdenkymmenen vuoden aikana hänestä tulee korkea virkamies ja pappi. Lopulta hän kuolee vähän yli kahdeksankymppisenä Niniven kaupungissa, jonka käskynhaltijana hän on toiminut.
PAri sanaa Tudhalijasta ihmisenä. lapsesta asti hänet on kasvatettu soturiksi, ja se yleensä näkee hänen käytöksessään ja asenteissaan. Hän ei pelkää käyttää väkivaltaa saavuttaakseen päämääränsä ja hänellä on nopea tilannetaju. Käytännön miehenä hänellä on jalat tiukasti maassa ja pystyy yleensä toimimaan kylmän rauhallisesti tiukoissa tilanteissa. Se pelastaakin hänen henkensä usein.
Toisaalta hän on myös hyvin uskonnollinen mies, kuten kaikki noihin aikoihin. hän kokee olevansa jumalien leikkikalu, koska kohtalo tuntuu heittävän hänet onnettomuudesta toiseen. Välillä nostaen korkeisiin asemiin ja yhtä pian heittäen hänet maanpakolaisen kovaan asemaan. Topisaalta jumalat ovat myös pelastaneet hänet usein, ja senkin hän muistaa.
Kirjoitan aiheesta lisää myöhemmin.
