Itse tykkäisin kovasti fiktiosta, jossa sarjakuvat olisivat kiinteä elementti juonen kannalta. Ehkäpä siis samantyylinen sarja kuin Antti Tuurin ja Joona Tenan kirjoittama
Kivi ja Kilpi voisi toimia. Sarjisdivarin pitäjät seikkailevat Lovejoymaisessa keräilymaailmassa. Tämä luonnollisesti vaatii hyvän kirjoittajan ja vahvan tarinan. Sarjakuvailmaisua voisi ehkä myös käyttää tehostekeinona sarjan kuvallisessa maailmassa (kuten esim. legendaarisessa Spaced-sarjassa). Eipä siis muuta kuin hyvä käsikirjoitus kuusiosaiseen sarjisdraamaan ja postia Kotikatsomoon.
Toinen vaihtoehto olisi seurata vallitsevaa trendiä Atlantin toiselta puolen ja toteuttaa sarjakuvaa suoraan draaman keinoin. Esimerkiksi Mämmilä tv-sarjana saattaisi toimiakin (tässäkö uusi maalaiskomedia?).
Keijon ja Docin jo mainitsema luomisosuuden korostaminen voisi myös toimia. Esim. Hotelli Sointu-tyyppinen ohjelma, jossa sarjakuvantekijä luo tarinan muutaman ennalta määrätyn sanan pohjalta yleisön edessä. Kovin pitkää ohjelmaa ei pelkästään tällä idealla pysty tekemään. Nyky-yleisölle kun
Kylli-tädinkin tempo taitaa olla jo turhan rauhallista 
Radiolla tai paremminkin äänellä olisi mielestäni paljonkin annettavaa sarjakuvalle. Siellä kuvallinen ilmaisu ei rajoita mitään, kun kuvaa ei ole. Tätä voisi jopa korostaa sillä, että ohjelmassa luettaisiin tai näyteltäisiin sarjakuvia. Toisaalta myös tekijähaastattelut toimisivat erittäin hyvin radiomuodossa ja mikä ettei myös radiodokumentin muoto, mikäli sopiva aihe vain löytyy.
Hommaa ei tarvitsisi saada edes radiokanaville asti, vaan podcast-tyyppinen jakelu Kvaakissa ym. paikoissa ajaisi melkein saman asian. Hannu Karistoa lainatakseni kun näyttää siltä, että klassiset radiokerronnan muodot ovat kokemassa renesanssin mp3-soitinten nousun myötä (ihmiset haluavat kuunnella myös asiaa pelkän musiikin vastapainoksi).
P.S.
TV2:n lisäksi kehottaisin lähestymään myös huhtikuussa lanseerattavaa YLE Extraa. Se voisi kanavaprofiililtaan sopia sarjisjuttuihin paremmin.
