Mielikuvitusta...

[keijoahlqvist]

  Tarina kertoo rappeutuvasta, mutta isosta kaupungista, jota huumeliigat hallitsevat ja suurin osa asukkaista on narkkareita.

Jos suurin osa asukkaista on narkkareita, mistä he saavat rahat, joilla huumeliigat pysyvät pystyssä?

En halua nipotella, ehdotan vain että todentuntua riittää uskottavuuteen.

[Tohtori]

Jos suurin osa asukkaista on narkkareita, mistä he saavat rahat, joilla huumeliigat pysyvät pystyssä?

En halua nipotella, ehdotan vain että todentuntua riittää uskottavuuteen.

  Olet oikeassa. Jos suurin osa nuorista olisi, ja vain jonkun verran aikuisia olisi huumeiden käyttäjiä. Rikollisuus kukoistaa luonnollisestikin.

[jokela]

  Kertomuksen voi pelkistää kaavoiksi
 - A menee B:n vuoksi paikkaan X , missä C pakottaa A:n tekemään toimenpiteen f(C)=B 
 - A₁ ja A₂  paikassa X kohtaavat C:n , C pakottaa B:n vuoksi  A₁ :n poistamaan A₂:n X:stä.
  - jne ... 

Huvittavaa luettavaa .. ja ton Koivusaaren yhtälön nappaan säästöönkin ..

Juu, mikään ei oo uutta aurinkoluumun alla muuta kuin muuttuvat olo- tai sanoisko, elosuhteet, kun nekin on aikas myrskyisiä nykyvään. Joku ryssähän [en muista kuka] teoreettisoi että eihä *perustarinoita* ole kuin joku hassu tusina [en muista kuinka monta]. Kaikki tarut, kertomukset, legendat j.n.e. poikii ihan vaan niistä peruselementeistä ja ei ollu kai ees se *piipeli* se eka peruskirjakaan.

Tarinankertojien taito riippuu kuinka osaa käyttää tai koota nää palaset aina vaan jollain uudella lailla ..


-- j [muistaisin olevani] --

[Ami]

Siinäpä onkin aina vaikeus, kun pitäisi mielenkiintoiseen maailmaan keksiä vielä mielenkiintoisia ihmisiä...

Toimisikohan yhteistyö jonkun sellaisen sarjakuvantekijän (tai luovan kirjottajan tms) kanssa, joka lähestyy tarinoita aina hahmojen näkökulmasta...

[ACrockett]

Nyt ei itsellä ole onglmia aiheiden keksimisessä. Sarjakuvan aloittaminen on kyllä hieman vaikeampi kuin aiheen keksiminen. Superaseita, vampyyreita, tankkeja...

[jokela]

Nyt ei itsellä ole onglmia aiheiden keksimisessä. ... Superaseita, vampyyreita, tankkeja...

Uh-huh? Ja käväiseekös ikuna mielessä että : Jaksaiskohan kukaan lukea 1000. ja *vielä* yhtä trikoo-vapari-super-duper-sankari-juddua .. ?

Make a living, do faked copies .. or die an original ..

-- j --

[mastermind]

Itselläni ei ole ongelmia ideoiden keksimisessä, varsinkaan käsikirjoitusta miettiessä, mutta kun tällä hetkellä haluaisin päästä piirtämään ja pähkäilen strippisarjakuva aihetta, niin huono piirrustustaitoni karsii suurimman osan aiheista pois. Jäljelle jää vain Helmiä sioille tyylinen pelkistetty sarjakuva, joka taas rajaa vaihtoehtoja.

Noi eiköhän se tästä, pian se idea vuosituhannen strippisarjaan tulee.

[keijoahlqvist]

huono piirrustustaitoni karsii suurimman osan aiheista pois.

Tee nekin.

[Piber]

Missä tiedän mielestä menee liaalisen mielikuvituksenkäytön raja.
Sillä kuka tahansa osaa laittaa mitä kummallisimpia asioita yhteen ja piirtää niistä sarjakuvan.

[Anssi Rauhala]

Missä tiedän mielestä menee liaalisen mielikuvituksenkäytön raja.
Sillä kuka tahansa osaa laittaa mitä kummallisimpia asioita yhteen ja piirtää niistä sarjakuvan.

Eikä osaa! Minä en ainakaan osaa. Enkä usko, että kuka tahansa, joka on kerran onnistunut lennättämään mielikuvitustaan "hyvin", onnistuisi siinä välttämättä toistamiseen.

Missään ei ole kirjoitettu lakia siitä, miten mielikuvitusta saa käyttää ja miten ei. Vain valmiista tekeleestä lukijat sitten saavat tuomita, tuliko tehtyä hyvää vai mentyä överin puolelle. Tietenkin sarjakuvassa on otettava huomioon sen oma, erityinen sääntö, että asiat seuraavat toisiaan juonellisessa jatkumossa. Muuten se ei edes ole sarjakuvaa.

Mutta nyt mun on mentävä jo lujaa... mutta tämä keskustelu oikeastaan ansaitsisi jatkoa. Tulen huomenna katsomaan.

[Doc Lomapäivä]

Missä tiedän mielestä menee liaalisen mielikuvituksenkäytön raja.
Sillä kuka tahansa osaa laittaa mitä kummallisimpia asioita yhteen ja piirtää niistä sarjakuvan.

Siinä ettei tekijä usko juttua itsekään.

Uskomisella tarkoitan sitä että tapahtumien täytyy olla uskottavia siinä todellisuudessa jonka tekijä on luonut. Voihan sitä luoda maailman jossa kaikki on mahdollista, mutta se ei ole kiinnostava koska siellä ei ole jännitteitä. Silloin kiinnostus pitäisi luoda esim. huumorilla, mutta jos huumorikaan ei noudata mitään sääntöjä niin...

[Piber]

Eikä osaa! Minä en ainakaan osaa. Enkä usko, että kuka tahansa, joka on kerran onnistunut lennättämään mielikuvitustaan "hyvin", onnistuisi siinä välttämättä toistamiseen.

Missään ei ole kirjoitettu lakia siitä, miten mielikuvitusta saa käyttää ja miten ei. Vain valmiista tekeleestä lukijat sitten saavat tuomita, tuliko tehtyä hyvää vai mentyä överin puolelle. Tietenkin sarjakuvassa on otettava huomioon sen oma, erityinen sääntö, että asiat seuraavat toisiaan juonellisessa jatkumossa. Muuten se ei edes ole sarjakuvaa.

Mutta nyt mun on mentävä jo lujaa... mutta tämä keskustelu oikeastaan ansaitsisi jatkoa. Tulen huomenna katsomaan.

Itse olen huomannut omassa käsikirjoittamisessa, että kun juttu ei luista enään niin sitten sitä tulee jatkettua ihan ihmeellisellä tavalla joka ei noudata minkäänlaista jäsennyyttä.
Esim. Pekalta varastetaan pyörä. Pekan kiskaisee takkinsa takataskusta  potkulaudan jolla Pekka lähtee rikolliseten perään.
Tämähän on tietenkin makuasia missä määrin rajoja saa rikkoa.
Sehän minusta sarjakuvassa onkin kiinostavaa, sillä saa kaiken mahdolliseksi.
Eikä sarjakuva minusta rajoitu juoneen. Sarjakuva = sarja kuvia. Mutta tämähän on vain minun käsitys ja lisää mielipiteitä kaivataan.

[Antti Vainio]

Missään ei ole kirjoitettu lakia siitä, miten mielikuvitusta saa käyttää ja miten ei. Vain valmiista tekeleestä lukijat sitten saavat tuomita, tuliko tehtyä hyvää vai mentyä överin puolelle.

Yleensä lukijat on kuitenkin kiinnostuneita niistä sankareista tai päähenkilöistä. Ihan sama miten mielikuvituksellisen paikan kehittää (planeetta, jossa ei ole painovoimaa ja jonka asukkaat ovat kyborgityrannosauruksia, mieletön konsepti!).

Jos miettisitte ensin niitä tyyppejä minkä tekemisistä se potentiaalinen lukija on kiinnostunut ja sitten vasta antaisitte mielikuvituksen lentää

[matkamies]

Kyllä itsekin ajattelen että hahmot luovat sen tarinan ja sin kiinnostavuuden. Esim. Hugo Pratt osasi juuri pelata mielenkiintoisilla henkilöillä, eritoten sivuhahmoilla.

[Antti Vainio]

Yksi parhaista sarjakuvista joita olen tänä syksynä lukenut on toi Pieniä voittoja 2 joka kuulostaa tosi ankealta jos rupeaa selittämään mitä siinä tapahtuu mutta joka on valtavan hieno juuri niiden hahmojen vuoksi. Kun elokuvien nimen perässä on joku numero niin se panee epäilemään että kyseessä on paskaa mutta sarjakuvissa aika monesti laatu paranee kun henkilöt saa lisää lihaa luiden päälle tarinan edetessä. Pieniä voittoja 2 on parempi kuin ensimmäinen koska tekijän ei tarvitse enää esitellä niitä ihmisiä vaan voi keskittyä tarinaan