Siis olen toki sanonut tämän ennenkin, mutta en ole kuullut että sen enempää kirjoitetun tekstin, näytellyn filmimateriaalin, animaation kuin kuunnelmankaan puolella olisi tarjoiltu jatkuvia, vauhdikkaita seikkailutarinoita niin lyhyissä pätkissä, mutta sarjakuvassa tätä on jostain syystä harrastettu. Seurauksena on rytmitys, josta yleensä syytetään "adhd-sukupolvea", Mustanaamio ampuu aseellaan ja seuraavalla rivillä onkin Masi.
(ja hirveän kankeilta ne sitten kokoomateoksissakin vaikuttavat, tuo meikäläistä eniten riesoo niin Kalkkaroissa kuin Jeff Hawkessakin)
