Ymmärrän erinomaisesti Millan kaikkien onnittelujen ja juhlinnan keskellä tuntemaa hieman pahaakin mieltä siitä, että niin moni on katsonut hänen palkitsemisensa olleen ansaitsematon ja väärin.
Ymmärrän sitä erinomaisesti juuri siksi, että olen erään toisen, sillä kertaa saamani, Finlandia-palkinnon yhteydessä aikoinaan joutunut lukemaan ja kuulemaan myös huomattavan määrän julkista - jopa hyvinkin arvovaltaista - palautetta siitä, kuinka kerta kaikkiaan ihan väärä teos voitti. (Siitäkin huolimatta, ettei edes valitsijan ammattitaitoa voitu tuolla kertaa kyseenalaistaa - olihan hän kotimaisen kirjallisuuden professori.)
On hienoa, että keskustellaan ja mielipiteet ovat avoimia, eikä kenenkään tarvitse ajatella, ettei voittajiin (tai niiden valitsijoihin, tai valintaperusteisiin) saisi kohdistaa kritiikkiä - päinvastoin. Tyypillisenä naissukupuolen emootiorasitteisena edustajana tahdon vain sanoa, että kyllä tämä "väärin valittu" -nillitys aivan saatanan pahalta siitä voittajasta itsestään tuntuu.
Jopa niin pahalta, että vaikka en erityisesti uskonutkaan Ilkan ja minun työn menestymiseen tässä skabassa, olin todella helpottunut ettei niin tapahtunut. Ei olisi ihan totta jaksanut enää toista kertaa ihmiselämässä kuunnella olevansa niin väärin niin väärin Finlandia-palkittu.
Tsemppiä vain Millalle.
