Tämä tais olla sulta vain heitto. Kuka sen päättää kuka on tarpeeksi hyvä saamaan starttirahan ja kuka ei? Millä perusteella sen voi evätä? Mikä siitä tekee paremman kuin nykyjärjestelmästä? Mitä jos tekijä ei tarvitse apurahaa uransa alussa vaan vasta myöhemmin kun esimerkiksi perustaa perheen?
Ei se mikään heitto ollut: Onhan se nytkin starttirahassa, että joku sen päättää, ..oikein tai väärin. Päätös sujuu erittäin helposti, voisin väittää. Toki ns.
rapatessa roiskuu ja unelmia musertuu ja rahoihin "oikeutetut" jää joskus ilman. Se on sitä elämää.
Perheille tulee muita tukia, joita ei minusta tarvitse sotkea taideapurahoihin tms.
Sarjakuvan apurahat jaetaan paria poikkeusta lukuunottamatta projekteille, ei yleiseen työskentelyyn. Sarjakuvapuolella tuskin kukaan on sitä mieltä että valtion rahoituksen pitäisi tulla automaattisesti, kuvataidepuolella kyllä.
Sarjakuva onkin siitä hyvässä asemassa. Mutta sen sijaan että sarjakuvalla olisi mahdollisuus panostaa juuri siihen suuntaan että se on toimiva ja itsenäinen taiteenlaji ja voisi tehdä totaalisen irtioton "perinteisen" kuvataiteen hömpötyksiltä, monilla tekijöillä on kuitenkin sellainen asenne että rahaa pitäisi tulla, helpommin ja enemmän.
- eli loppu alla oleva liittyy enemmän muuhun taiteeseen kuin sarjakuvaan-
Ts. sen sijaan että pitäisi kehitellä menetelmä millä projektit toimii itsenäisenä, voi lähteä siitä oletuksesta että joku ulkopuolinen taho maksaa viulut jo etukäteen ettei tule riskiä. Se että herkällä taiteilijasielulla ei ole sosiaalisia tai kaupallisia kykyjä,... no, sanotaan että minulla on lähinnä vain fyysisiä ratkaisuja ko. henkilöiden koulutukseen
Myös "taidelaina" projektiapurahan sijaan. Sarjakuva-albumi jonka laskelma näyttää selkeästi sellaiseksi että vähintään maksaa itsensä takaisin, julkaisu takaisinmaksettavalla korottomalla lainalla. Motivoi myös myymään, mutta ei vaadi merkittäviä pääomia aloitukseen. Eikä siihen tyyliin kuten kvaakissa joskus erästä sarjakuvaopusta käsitellessä mainittiin että iso osa painoksesta lensi roskiin kun ei jaksanut katsella nurkissa pölyyntymässä. Muiden rahoilla kun on hoidettu, niin mitäpä sitä vaivaa enää näkemään, edes sen vertaa että veisi vaikka ilmaiseksi divareiden hyödyksi tai vaikka kaupungille jakoon...
Moni johtava kulttuurialan ihminen on samaa mieltä oopperasta, mutta tuen puute johtaisi oopperan kuolemaan. Silloin pitäisi olla peruste sille että jokin taidemuoto lopetetaan kokonaan Suomesta. Ja jos sille linjalle lähdetään, voidaan kysyä mikä sitten on tarpeellista?
Taide ei ole tarpeellista jos sitä ei tarvita (heh). Ihan puhdas laskutoimitus kuinka moni Suomessa tarvitsee oopperaa ja onko siinä suhteessa kulut kohtuulliset ja mikä olisi oopperan loppumisen merkitys ja mitä muuta samalla rahalla saada josta on huutava pula? Siitähän oli olemassa joskus laskelma kuinka monta kertaa vuodessa kaikki Suomen oopperaharrastajat voisi lennättää ulkomaille kuuntelemaan oopperaa samalla rahalla joka nyt kuluu. Se oli niin paljon että tuskin ehtisivät mahdollisuuksiaan käyttää.
Esim. vasemmistoliiton kultturipoliittinen ohjelma julistaa että jokaisella taiteenalalla pitäisi olla oma "ooppera" - ts. mahdollisuus tehdä omaa juttua ilman taloudellisen tuottavuuden pakkoa. Minä taas julistaisin että osa-aika töihin siitä saakelin pummit!
Valtion apuraha tulisi vain vastineeksi esim. 10 päivää kuussa duunilla (tai keskitetysti n. 3kk/v) jossain mikä maksaa sen "takaisin". Minä voisin vaikka pienellä provikalla koordinoida yhteiskunnallisesti hyödylliset projektit joihin nyt ei riitä väkeä, jotka arvon taiteilijat voi suorittaa vastineeksi rahoituksestaan.
Valtio kustantaa sekä taiteilijoiden että kaikkien muidenkin koulutuksen, ja odottaa saavansa sijoitukselleen verotulovastineen. Jos taidetta ja sarjakuvia pitäisi tehdä vain muiden töiden ohessa, eikö sen pitäisi tasapuolisuuden nimissä päteä kaikkiin taiteen- tieteen- ja yrityselämän lajeihin. Pistetään elokuvantekijät ja muotoilijat vääntämään illalla duunin jälkeen.
Nimenomaan! Tosin osa-aika duuneilla tuo on ratkaistavissa- > ks. yllä. Jos olettaa yhteiskunnan maksavan, on annettava reilusti takaisin. Jos ei yhteiskunta maksa (esim. tekemäsi taide kannattaa), niin vitun väliä sitten velvollisuuksista.. Voi touhuta ties minkä turhuuden tai saastan parissa "taitelijana".
Muutama kaveri tekee vuodessa 6kk duunia ja 6kk "mitä huvittaa" ja ei tarvitse valittaa ajanpuuttesta tai liiallisesta rahapulasta.
Taiteen kohdallaan taitaa olla ihan yliampuva määrä porukkaa kehissä, joille ei yksinkertaisesti ole töitä tai "tilaa" omalla alallaan, joten olisi syytä katsoa myös muita vaihtoehtoja. Taiteilijaelämä unelmana alkaa olla ihan sellainen popstar/idols osaston turhuus saman asian toisesta päästä. Vuosien koulutuksen aikana kun näkee millaista kädetönta ja ajatuksetonta saastaa on Lahdessakin Taidepanimon seinät pullollaa, voisi aina tuomaristo tiputtaa pelistä pois ja todeta että "suihkussakin saa laulaa".
