Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus

[Timo Ronkainen]

Suomen opetusministeriön, kulttuurirahaston yms. kustantama sarjakuvafinlandia, 5000 - 10 000 € parhaalle albumille. Viisi - kymmenen ehdokasta.

Timo

[Ossi Hiekkala]

Suomen opetusministeriön, kulttuurirahaston yms. kustantama sarjakuvafinlandia, 5000 - 10 000 € parhaalle albumille. Viisi - kymmenen ehdokasta.

Tuon luulisi jo saavan säpinää sarjakuvapiirtäjiin ja alkaisi laadukkaita albumeita tulemaan hyllyihin. Mutta millainen poru siitä syntyisikään, kun näin pienessä piirissä alkaisi vinkuminen, kun ihan väärä sai palkinnon...

[roju]

Ja niin oudolta kuin se kuulostaakin tarvittaisiin toinen palkinto   joka olisi Timo Kähkösen kuvaama kannustepalkinto tyyliin lupaavin tulokas yms.
resursseja tähän ei ole ja tuskin tuleekaan, hartiapankkikaan kun ei äärettömiin veny, mutta toivoa saa.

Jotain muuta kuin Kemin tai Egmontin ja Liken yms kisat. joka johtaisi alan kehittymiseen niin kaupallisesti kuin taiteellisestikin.
mahdollisesti valtiovallan ja yritysmaailman yhteisesti tukemana.
mutta sitä ennen evoluutio tekee etanoista  lentokykyisiä.

Minusta h*lvetin hyvä olisi, että Suomessa jaettaisiin albumipalkinto. Siinä voisi olla pari eri sarjaa, kotimainen, käännös ja omakustanne, esim. Ehdokkaat (4-6 kpl) voitaisiin julkistaa vaikka sarjisfestareilla ja palkitut Kirjamessuilla tai ehkä vielä mieluummin vallan erikseen ennen joulua, kesken parhaan myyntikauden ja saada teoksille paras julkisuus. Saisivat kantaa mainoksia ehdokkuudestaan esim. kuukauden ja sitten lopuksi yksi voittaisi. Raati saisi olla muistakin kuin alan gubbeista pelkästään. Rahaa ei tarvittaisi, voitto tulisi myynnistä ja näkyvyydestä.

Sitten tullaan siihen mistä tapellaan paremmissakin piireissä (Angouleme): valitaanko ja palkitaanko ehdokkaat taiteellisten vai myynnillisten ansioiden mukaan. Minun kantani on, että jos kirjakustannusala haluaa perustaa oman kultalevysysteeminsä, perustakoon.

[VesaK]

Rahaa ei tarvittaisi, voitto tulisi myynnistä ja näkyvyydestä.

Sarjakuva-Finlandia, mutta ilman rahaa?
Mistä kustantajat saisivat lisärahaa mainostamiseen, ja innostaisiko tuokaan, vaikka joku Marco Bjurström tai Kata Kärkkäinen palkinnosta päättäisi.

Sitten tullaan siihen mistä tapellaan paremmissakin piireissä (Angouleme): valitaanko ja palkitaanko ehdokkaat taiteellisten vai myynnillisten ansioiden mukaan. Minun kantani on, että jos kirjakustannusala haluaa perustaa oman kultalevysysteeminsä, perustakoon.

Sellainen on jo:

Suomen Kustannusyhdistys myöntää Kultapokkari-kunniamaininnan niille taskukirjoille, joiden myynti ylittää 20.000 kappaleen rajan.

Suomen Kustannusyhdistyksen määritelmän mukaan taskukirja eli pokkari on: Pehmeäkantinen euroformaattinen (110 x 178 mm), aikaisemmin kovakantisena julkaistun kirjan uusintapainos, jonka vähittäismyyntihinta on enintään noin 10 euroa.
Ensimmäiset Kultapokkarit saivat tunnustuksensa vuonna 2003 Kirjan ja ruusun päivänä. Uusia Kultapokkareita julkistetaan aina kuukausittain, mikäli kultaraja ylittyy.
Kultapokkari-tunnustus kertoo, että kyseessä on suosittu, luettu ja pidetty pokkari. Palkitut pokkarit merkitään aina Kultapokkari-tarralla, josta kirjat on helppo tunnistaa.

[roju]

Sarjakuva-Finlandia, mutta ilman rahaa?
Mistä kustantajat saisivat lisärahaa mainostamiseen, ja innostaisiko tuokaan, vaikka joku Marco Bjurström tai Kata Kärkkäinen palkinnosta päättäisi.

Sellainen on jo:

Suomen Kustannusyhdistys myöntää Kultapokkari-kunniamaininnan niille taskukirjoille, joiden myynti ylittää 20.000 kappaleen rajan.

Miksi vastustat nimenomaan sarjakuvalle suunnattua omaa albumipalkintoa? Sellaista ei tietääkseni ole.

Finlandian palkintorahat menevät kirjailijalle, eivät kustantajalle (viitaten Timon aiempaan ehdotukseen). F:n lisäksi meillä on Runeberg-, esikoiskirjailija-, Olvi-, Koskenkorva- ym. palkintoja, joihin liittyy vaihteleva määrä rahaa nollasta tuhansiin euroihin. Minusta mainepalkinto on parempi kuin ei ollenkaan palkintoa.

Palkintosarjaa koostaessa en huolehtisi kustantajan markkinointiosaston varallisuudesta. Onhan sen pienuus/suuruus/käyttötapa kustantajan oma murhe. Jos ei halua mahd. ehdokkuutta ehdoin tahdoin käyttää markkinoinnissa hyväksi, niin voi *kyynel*.

Jakajaksi kannattaisin raatia, en julkkista. Mutta minusta raadissa voisi olla sarjakuvapiirien kolmen hengen kovan ytimen ulkopuolistakin elämää. Ei julkkiksia, mutta normaali-ihmisiä, jotka ovat jonnii verran sarjakuvaharrastuneita. Vaiks rokki- ja graafikkopuolelt löytyy. Ihan vaan esimerkkinä. Tuntuu että sarjispiireissä aina haetaan kaikkea osaamista omasta, sillä hetkellä läsnäolevasta porukasta eikä sieltä missä sitä voisi olla, joskus jopa oman porukan ulkopuolelta.

Ja jos tämä ehdotus tuli väärästä suusta ja sitä ei siksi voi kannattaa, kirjoita tähän alle haluamasi nimi:

[Timo Kähkönen]

...hyvä olisi, että Suomessa jaettaisiin albumipalkinto. Siinä voisi olla pari eri sarjaa, kotimainen, käännös ja omakustanne...

Rojun ehdotus Sarjakuva-Finlandiasta on erittäin kannatettava. Minusta riittäisi yksi sarja, kuten Finlandiassakin. Summan täytyisi olla vähintään tuo 26 000 euroa, jotta ei kukaan ajattelisi sarjakuvan olevan jotain vähemmän kuin teksti-kirjallisuus. Luulisin jopa, että 26 000 e ja maine/julkisuus saisi porukan tekemään sarjakuva-albumeita erilaisella innolla.

Finlandia-palkinto on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus Suomen kansalaisen kirjoittamasta ansiokkaasta romaanista. Palkinto on suuruudeltaan 26 000 euroa. Palkintosumma on valtiovarainministeriön päätöksellä veroton.

Palkinto perustettiin vuonna 1984. Aluksi siitä kilpalivat kaunokirjallisuuden ohella myös tietokirjat. Vuonna 1989 tietokirjoille perustettiin Tieto-Finlandia-palkinto. Vuodesta 1993 alkaen Finlandia-palkintoa ovat voineet tavoitella vain romaanit.

Suomen Kirjasäätiö asettaa vuosittain kolmejäsenisen valintalautakunnan, jonka tehtävänä on nimetä vähintään kolme ja enintään kuusi ehdokasta palkinnonsaajaksi. Vuodesta 1993 alkaen lopullisen palkinnonsaajan on valinnut yksi henkilö.

Lähde: http://www.skyry.net/s_palkinnot.htm

EDIT: Taisi olla Timo Ronkainen, joka ensimmäisenä esitti Sarjakuva-Finlandiaa, mutta summana pitäisi kyllä olla vähintään sama 26 000 e. Eihän meidän piirtäjien enää tarvitse puolustella sarjakuvaa itsenäisenä taidemuotona. Barrikadeillehan noustiin jo 70-luvulla.

[Timo Kähkönen]

...riittäisi yksi sarja, kuten Finlandiassakin.

Korjaan äskeistä. Finlandia-palkintoja on kolme: Finlandia romaanille, Finlandia-Junior lasten- ja nuortenkirjalle, Tieto-Finlandia tietokirjalle, kaikki ovat suuruudeltaan 26 000 e. Mikseihän Kirjasäätiö ole jo perustanut Sarjakuva-Finlandiaa?

[roju]

Rojun ehdotus Sarjakuva-Finlandiasta on erittäin kannatettava. Minusta riittäisi yksi sarja, kuten Finlandiassakin. Summan täytyisi olla vähintään tuo 26 000 euroa, jotta ei kukaan ajattelisi sarjakuvan olevan jotain vähemmän kuin teksti-kirjallisuus. Luulisin jopa, että 26 000 e ja maine/julkisuus saisi porukan tekemään sarjakuva-albumeita erilaisella innolla.

Tarkennan, että minusta rahatonkin palkinto on parempi kuin ei palkintoa ollenkaan. Puhun nyt siis nimenomaan teospalkinnosta, en tekijä-. Suomessa tuetaan jo sarjakuvien tekemistä monenlaisin apurahoin, stipendein ja palkinnoin, mutta kustannusalaa ei. Se on suomalaisen kulttuuritukipolitiikan erkoisuus, erona esim. Norjaan (jossa valtion rahatilanne lienee hiukka eri sattuneesta syystä) tai Ranskaan (CNL).

Olisi kiva ojentaa kättä hyviä teoksia julkaiseille näkyvyyden muodossa. Sillä kaikki markkinointi ei maksa, lehdistössä ollaan kiinnostuneita tekijöistä ja teoksista ja sentataan ilman eestään. Sarjakuvan yksi ongelma pienen piirimme ulkopuolella on se, että sitä tunnetaan huonosti. Mikä on hyvää ja/tai uutta  ja/tai merkittävää, kuka sen päättää ja millä perusteella... kuka kertoisi sen kulttuuritoimittajalle, mielellään vielä näpsästi sounbiteksi sopivassa pähkinänkuoressa. Ei ainakaan peruskoulu, lukion äidinkielen kurssi eikä aina yliopistokaan ilman erityistä harrastuneisuutta. Toki viime vuosina on taas ilmestynyt muutama asiaa avustava opus (Sata sarjakuvaa, Hännisen opukset sarjakuvantekijöistä), mutta ne vanhenevat valon nopeudella. Sarjainfoakaan ei ilman vakavaa harrastuneisuutta löydä. Jos löytäisi, niin olisivathan asiat aika hyvin jo. Vielä netin uuvuttavan loputtomasta suosta ajankohtaisuudet päälle. 

Aina parempi, jos saataisiin Finlandian verrattava rahapalkinto tekijälle, mutta kuinka epärealistista onkaan saada sellaista toimintaan per heti. Lobbaaminen kannattaa aloittaa vaikka samantien.

[JV]

Ehkä sarjis-Finlandiaa voi miettiä sitten, kun jotain sen potentiaalisesti ansaitsevaa julkaistaisiin useampi albumi vuodessa...

Määrä ja taso kun romaanien, tietokirjojen ja lastenkirjojenkin kohdalla on vähän eri luokkaa kuin sarjisten... vaikka niitä hyviä tekijöitä pirusti onkin, ei niitä laatualbumeja kovin usein putkahda.

[Timo Kähkönen]

Tarkennan, että minusta rahatonkin palkinto on parempi kuin ei palkintoa ollenkaan...

...Lobbaaminen kannattaa aloittaa vaikka samantien.

Kyllä rahapalkinto pitää olla. Sillä saadaan tekijöiden arvostus palkinnolle, mitä ei esim. Puupäähatulla varauksettomasti ole.

Lobbaaminen aloitettu. Kirjasäätiölle lähti viesti Sarjakuva-Finlandian perustamisesta. Ei mitään perusteellista, kysymys vain:
"Mitä tuumitte ajatuksesta perustaa Sarjakuva-Finlandia ansiokkaalle kotimaiselle sarjakuvakirjalle? Tällainen palkinto edistäisi varmasti kotimaista sarjakuvakirjallisuutta."

[Timo Kähkönen]

Ehkä sarjis-Finlandiaa voi miettiä sitten, kun jotain sen potentiaalisesti ansaitsevaa julkaistaisiin useampi albumi vuodessa...

Samoin voisi ajatella tekstikirjoistakin.

[JV]

"Mitä tuumitte ajatuksesta perustaa Sarjakuva-Finlandia ansiokkaalle kotimaiselle sarjakuvakirjalle? Tällainen palkinto edistäisi varmasti kotimaista sarjakuvakirjallisuutta."

Mutta edelliseen lisäten, ja sinun ehdotukseesi: kyllähän se hyvinkin voisi toimia nimenomaan sitä albumituotantoa ja laatua edistämään... Onhan se tosiasia, että sitä porkkanaa eli motivaatiota sarjakuvantekijät tarvitsevat.

[VesaK]

Enhän minä vastusta ollenkaan Sarjakuva-Finlandiaa, mutta ei se poista sitä tosiseikkaa, että sarjakuva on yhä useimmille suomalaisille "näkymätön taide".

Julkinen menestyminen vaatii varsinkin kirjakauppojen asennemuutosta ja lisää rahaa kirjastoille nimenomaisesti sarjakuvien hankintaan.

Olenhan sen jo ennekin sanonut; kansa näkee ja tahtoo lukea HirvisaariPaasilinnaRemesMäkeä, ja näiden n. 30 e/kpl hintaisia, uusimpia teoksia hankitaan sitten kirjastoihin tusinan verran per kirjasto. Samalla jäävät 10 - 20 euron sarjakuvat hankkimatta, kun niillä "ei ole kysyntää ja niitä varastetaan niin paljon".

Julkisuutta ei saa ilman rahaa, ja vaikka kuinka Römpötti Hesarissa kehuisi, niin vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Sanomalehtisarjakoosteilla on hiukan paremmat markkinamahdollisuudet, ne kun ovat ennestään tuttuja monille, vaikka taas itseäni toistaen, maakunnissa ihmetellään yhä esim. B. Virtanen -kokoelmia: "ai tätä on julkaistu albumeinakin?"

Anssi Rauhala Uutisvuotoon tms., ei tämä muuten onnistu.

[roju]

Ehkä sarjis-Finlandiaa voi miettiä sitten, kun jotain sen potentiaalisesti ansaitsevaa julkaistaisiin useampi albumi vuodessa...

Määrä ja taso kun romaanien, tietokirjojen ja lastenkirjojenkin kohdalla on vähän eri luokkaa kuin sarjisten... vaikka niitä hyviä tekijöitä pirusti onkin, ei niitä laatualbumeja kovin usein putkahda.

Erittäin hyvä pointti. Tekijänä ymmärrän, miten ihanaa olisi saada 26000 € vaikka joka vuosi. Se ei silti ole riittävä perustelu, miksi sellainen palkinto pitäisi verovaroista (vai kustannusyhdistyksen?) jakaa. Julkaistujen sarjakuvakirjojen määrä on pieni, laadukkaiden (en puutu kriteeriin, vaan viittaan Gaussin käyrään) vielä pienempi.

Mitä Puupäähatun arvostukseen tulee, sanoisin että kateellisten panettelua. Minusta Sarjakuvaseura on toiminut palkinnon kanssa kautta linjan ihailtavan suoraselkäisesti. Etenkin kun sinne vaikuttamaan pääsee kuka vain haluaa. Taidepalkintoja ja apurahoja ei pidä myöntää sosiaalisin eikä edes sosiaalidemokraattisin periaattein.

Minusta on vähän omituista, jos tekijä tekee taidettaan (taimiksisitänytkukakinhaluaakutsua) ulkoisen tunnustuksen toiveesta ja tarpeesta. Riittääkö semmoiselle mikään tunnustus maailmassa? Siinä kannattaisi jo tutkia oman tekemisensä vaikuttimia... (ta-daa, nyt ehkä selvisi sitten kotikatsojillekin että minulla ei ole sitä paljonpuhuttua kunnianhimoa, eikä se edes vaivaa minua yhtään! Teen oman mielen mukaan ja valitettavan usein leivänansainta muin keinoin vie ajan.) Tulee mieleen Sofi Oksasen hiljattainen loistolohkaisu suomalaisista kirjailijoista. En nyt löydä linkkiä tähän hätään, mutta Sofi viittasi siihen, kuinka jos saa palkinnon, ei välttämättä saa hyvää kritiikkiä; jos saa hyvän kritiikin, ei saa myyntiä; jos saa myyntiä, ei saa hyvää kritiikkiä. Eli sellaista tilaa, johon suomalainen kirjailija olisi tyytyväinen, ei tunnu olevankaan.

Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Hauhau kumminkin, itse olen vetäytynyt suorittavasta lämpimikseen ideoivaan kastiin täysinpalvelleena. Pidän silti oikeutenani äännellä. Mihinkään en ryhdy enkä kanna vastuuta mistään, joten voitte suhtautua näihin horinoihin niiden ansaitsemalla pitkämielisyydellä. 

[roju]

Ja tähän väliin: asiaa Vesalta! Kirjoitin omaa viestiäni niin kauan että tuo tuli tuossa välissä.

Olen ehkä vähän naiivi kun luulen että teospalkinnot toisivat lisää näkyvyyttä. Varsinkaan ilman rahaa. Hm. Kyllähän sen homman organisoinnistakin tulisi kuluja, sitäpaitsi.