Puhtaaksi piirtäminen ja viivan kuoleminen

[Joiku]

Luultavasti puhtaaksipiirtäessä ajattelit piirrosta pelkkinä viivoina ja unohdit mietteliään merikarhun.

[keijoahlqvist]

Luultavasti puhtaaksipiirtäessä ajattelit piirrosta pelkkinä viivoina ja unohdit mietteliään merikarhun.

Tuo taitaa olla useimmiten totta - ja siihenhän Aurankin poitti viittasi: kun ei tee valmiiksi, joutuu vielä keskittymään kohteeseen viivojen sijasta.

[Timo Ronkainen]

Luonnos kannattaa tehdä jo heti alkuun lopullinen tussaus mielessään. "Vaikka tohon nyt tulee lyikkärillä tommonen viiva, niin piirtimellä minä teen se noin" (näkee mielessään valmiin työn). Tussin jälki on kuitenkin erilainen kuin lyijykynän, sillä eihän tässä olla lyijykynätyötä tekemässä, vaan tussattua (eller va?). - vaikka tuo puhtaaksipiirros nyt olikin lyikkärikuva. (animaattorit sanoo tommosta "clean up'iksi".) Eli ne lyikkärin eri suuntiin risteilevät viivat on vaan apuna. Tussaukseen jää sitten eloa.

Timo

[tertsi]

Mä onnistun parhaiten seuraavanlaisella metodilla:
- Teen lyijykynäpiirroksen kaikkine suttuviivoineen
- piirrän kovalla lyijykynällä valopöydän läpi siistin lyijykynäpiirroksen (ei suttua yhtään, vaan siisti haalea viiva)
- sitten tussia päälle. Ei lyijykynäviivoja jäljentäen, vaan rennosti vedellen.

Jos tussaisin suoraan suttupiirroksen päälle, mua häiritsee siinä  lukuisat turhat viivat. Tussauksesta tulee jotenkin epämääräinen.

Ongelmana tässä on se, että joutuu piirtämään kahdelle paperille eli hitaus.


Seuraavan sarjakuvani tulen piirtämään siten, että teen haalealla sinisellä suttupiirroksen. Siihen päälle, samalle paperille, lyijykynällä varsinainen siisti apupiirros. Ja lopuksi tussia päälle. Saas nähdä, miten äijän käy!
Lopputuloksen näette Muëslissa 1/2007 (=mainos) 

[PeterH]

Seuraavan sarjakuvani tulen piirtämään siten, että teen haalealla sinisellä suttupiirroksen. Siihen päälle, samalle paperille, lyijykynällä varsinainen siisti apupiirros.

Animaattorit käyttivät ennen wanhaan sellaista kikkaa, että luonnostelivat sinikynällä, sitten piirsivät päälle puhtaaksi punakynällä. Ja ottivat valokopion. Vanhat kopiokoneet ottivat sinisen viivan huonosti mutta punainen taas näkyi mustana, jolloin apuviivat katosivat sen siliän tien ja työ tuli samalla vaivalla "tussatuksi".

Saman voi varmaan tehdä myös Photoshopilla ja väriskannerilla? Hue/Saturation -työkalulla voi häivyttää sinisen ja tummentaa punaisen mustaksi.

[tertsi]

Saman voi varmaan tehdä myös Photoshopilla ja väriskannerilla? Hue/Saturation -työkalulla voi häivyttää sinisen ja tummentaa punaisen mustaksi.

Jep.
Mutta punakynän jälki ei tyydytä mua lopullisena viivana.
Tussia sen olla pitää.

[Veli Loponen]

Saman voi varmaan tehdä myös Photoshopilla ja väriskannerilla? Hue/Saturation -työkalulla voi häivyttää sinisen ja tummentaa punaisen mustaksi.

Saman voi tosiaan tehdä Photarilla ja jo skannausvaiheessa, mutta punakynän (tai edes sinikynän) käytölle ei ole mitään perusteita. Digitaalisesti kuvaa käsitellessä kun voidaan valita se väri, mikä halutaan häivyttää. Joten luonnostelukynä voi olla vaikka punainen ja puhtaaksi piirretään esim. tavallisella lyikkärillä.

[PeterH]

punakynän (tai edes sinikynän) käytölle ei ole mitään perusteita

Onpas. Sini-punakyniä saa melkein joka kirjakaupasta. 

[Veli Loponen]

Onpas. Sini-punakyniä saa melkein joka kirjakaupasta.

Mutta niin saa melkein minkä värisiä kyniä vain. Miksi ei siis piirrä vaikkapa vihreällä?

[Hanna]

Mä onnistun parhaiten seuraavanlaisella metodilla:
- Teen lyijykynäpiirroksen kaikkine suttuviivoineen
- piirrän kovalla lyijykynällä valopöydän läpi siistin lyijykynäpiirroksen (ei suttua yhtään, vaan siisti haalea viiva)
- sitten tussia päälle. Ei lyijykynäviivoja jäljentäen, vaan rennosti vedellen.

Mä teen samoin. Tuleehan siinä kenties yksi työvaihe lisää, mutta ei mua ole ainakaan toistaiseksi haitannut. Ainoa ongelma on vaan, että valopöytä tosiaan sumentaa sen verran, että alkuperäisestä sutusta katoaa pikkuyksityiskohdat. Olis varmaan paremman valopöydän aika...

[Tuuk42]

Saman voi tosiaan tehdä Photarilla ja jo skannausvaiheessa, mutta punakynän (tai edes sinikynän) käytölle ei ole mitään perusteita. Digitaalisesti kuvaa käsitellessä kun voidaan valita se väri, mikä halutaan häivyttää. Joten luonnostelukynä voi olla vaikka punainen ja puhtaaksi piirretään esim. tavallisella lyikkärillä.

Eipä sillä värillä niin väliä ole, kunhan sitä on. Sen sijaan en ymmärrä miksi pitäisi sinikynän (tai minkä väristä käyttääkään) päälle laittaa vielä lyijäriä, kuten Tertsi tuossa edellä suunnitteli tekevänsä. Se lyijärihän torpedoi värikynän pääasiallisen tarkoituksen, mitään ei tarvitse kumittaa. Minua muutenkin kummastuttaa ihmisten tapa (ja taito) tehdä niin säntillisen siistejä originaaleja, minulla on kaikki vähänkin vaativampien juttujen originaalit täynnä sinikynää, niin että ilman fotaripuhdistusta tussattuja viivoja ei edes meinaa erottaa sinisistä apuviivoista. Tai sitten ne on täynnä korjauslakkakerroksia tai päälle liimattuja papereita joiden päälle olen korjannut pieleen menneitä viivoja viivoja.

Eipä kai sillä loppujen lopuksi ole niin väliä miten tekee. Tapoja kun on varmasti juuri niin paljon kuin tekijöitäkin.

[Veli Loponen]

Sen sijaan en ymmärrä miksi pitäisi sinikynän (tai minkä väristä käyttääkään) päälle laittaa vielä lyijäriä, kuten Tertsi tuossa edellä suunnitteli tekevänsä. Se lyijärihän torpedoi värikynän pääasiallisen tarkoituksen, mitään ei tarvitse kumittaa.

Minulla lähtökohta oli siinä, että se lyijykynä on se lopullinen versio. Tietenkin, jos tusseilla tussaa, niin sittenhän se pelkkä sini(tai-mikä-vaan-väri)kynä on ihan riittävä.

Minua muutenkin kummastuttaa ihmisten tapa (ja taito) tehdä niin säntillisen siistejä originaaleja,

Totta. Jotkut vain sen osaavat. Tietenkin osalla syy on se, että työprosessissa on niin monta vaihetta luonnosteluineen, valopöytäpiirroksineen ja muineen, että lopullinen originaali on melkoisen kliininen.

[J.Vehnä]

Meikän originaalit on kyllä aika kliinisiä. Johtunee siitä että tussauksen pohjalla oleva lyijykynäviiva on yleensä melko tarkkaan tehty. Oon huomannu, että mitä paremmin tekee pohjatyön ja tussauksen, sitä vähemmän menee aikaa jälkikäsittelyyn. Ja mun mielestä, ainakin mun työtavoilla, jälkikäsittely ja kaikenmaaliman värkkäily tietokoneella on aikaa vievää hommaa. Vähemmällä pääsee kun tekee originaalin hyvin.
Jos säästää edes muutaman minuutin, niin senhän mahtavampi juttu. Sen ajansäästön ilon huomaa siinä kun joka päivä pitää tehtailla 6-10 tuntia kuvia...

[Monitor]

Luultavasti puhtaaksipiirtäessä ajattelit piirrosta pelkkinä viivoina ja unohdit mietteliään merikarhun.

Se on justiinsa noin. Ite en tykkää kovin käyttää valopöytää kun se on semmosta liiallista paperin läpi näkyvien viivojen tuijottamista ( sais lamput olla voimakkaammat että kuvat näkyis ihan kunnolla ja kirkkaasti ). Otan yleensä tummennetun valokopion luonnossivusta jotta se säilyy tallessa ja tussaan alkuperäisen luonnoksen päälle. Varsinkin kun piirtää siveltimellä tai sivellintussilla jotka tekee vaihtelevaa viivaa, on se kuvan tekeminen ihan oma prosessi eikä se kunnolla onnistu jos vaan jäljentää luonnoksen viivojen mukaan.

[Toomio]

varmaan joku pitää outona, mutta minä treenaan yksittäistä ruutua niin kauan ERI paperille ja piirrän sen sit suoraan originaaliversiolle ilman mitään apuviivoja ja luonnosteluja. ehkä hidasta, ehkä tyhmää, mutta niin minä teen.