Mitä originaali voi maksaa?

[Helena]

Kyselisin, mitä hintaa olette pyytäneet myydessänne piirrosoriginaaleja esim. keräilijälle. Tiedän friikkujen hinnaston, mutta mikä on tilanne todellisuudessa? Mitä olette saaneet vaikkapa A4-kokoisesta, värillisestä originaalista, kun mukana menevät kaikki oikeudet? Entäpä värillisestä sarjisstripistä?

En ole kauppaamassa mitään (ainakaan vielä  ), kunhan utelen.

[Hazart]

Meneekö originaalia myydessä ihan kaikki oikeudet?

 

[Timo Kähkönen]

...kun mukana menevät kaikki oikeudet...

Älä missään tapauksessa myy kaikkia oikeuksia. Kappaleen voi taide-esineenä luovuttaa jollekulle, mutta sarjakuvan julkaisuoikeutta ei kannata myydä, ellei saa todella isoa korvausta. Jos myyt, skannaa korkealla resoluutiolla sarjakuva, jotta sinulla on oma painokelpoinen kappale käytössäsi.

Kari Leppänen on joskus myynyt jossain niinkin halvalla kuin 500 mk:lla sivu Mustis-originaalejaan, näin halvalla siksi, että hänen sarjakuviensa lukijakunnalla olisi mahdollisuus hankkia originaaleja itselleen. En tiedä mitä hän tänä päivänä suhtautuu originaaliensa myymiseen.

[Veli Loponen]

Niin. Originaalien myymisessä keräilijälle kokoelmaan ja firmalle julkaisutarkoituksiin on eri periaateet. Jos firmalle myy julkaistavaksi, niin yleensä kannattaa selkeästi määritellä julkaisukerrat (normaalikuvituksessa/sarjakuvassa riittänee yksi julkaisukerta). Kaikkia oikeuksia ei kannata myydä, paitsi tosi kovasta rahasta.
Sen sijaan keräilijälle keräilijän kokoelmaan myytävistä töistä voi pyytää sitten vähemmän kuin sellaisesta, jossa on julkaisuoikeudet. Käytännössähän keräilijä ei periaatteessa saa ostamaansa teosta ruveta julkaisemaan tms. vaan sen voi laittaa seinälle tai ilmastoituun varastohuoneeseen hellästi pakattuna odottamaan arvon nousua.
Näiden jälkimmäisten (siis keräilijöille menevät) originaalien hinnat voivat sitten vaihella joistakin kympeistä satoihin, jopa tuhansiin euroihin riippuen siitä, että mitä originaali pitää sisällään ja kuka sen on tehnyt (tuolla toisaallahan VesaK kertoi, että Juba on myynyt V&W originaalejaan kehystettynä viiden sadan euron hintaan).

Oikeudet eivät siis siirry automaattisesti ostajalle teoksen mukana.

[Timo Kähkönen]

Kyllä. Eli jos myy originaalin jollekin keräilijälle, joka voi laittaa sen seinälle, mappiin tai painaa vaikka tuhat postikorttia!

Automaattisesti ei mene. Jos mitään ei sovita vaan teos annetaan rahaa vastaan, silloin vain fyysinen teos vaihtaa omistajaa. Ei-fyysiset (immateriaaliset) oikeudet eivät siirry automaattisesti teosta luovutettaessa ainakaan Suomessa.

Aivan kuten jos ostaa kaupasta vaikka sarjakuvalehden, ei osta samalla oikeutta painaa lehdestä kopioita - muuta kuin muutama omaan ei-taloudelliseen käyttöön.

[Veli Loponen]

Jos mitään ei sovita vaan teos annetaan rahaa vastaan, silloin vain fyysinen teos vaihtaa omistajaa.

Tämä onkin se ydin. Ilman erillistä selkeää sopimusta, mitään oikeuksia ei siirretä.
Loppujen lopuksi kaikkien oikeuksien pois antaminen on aika vaikeaa. Käsittääkseni täydellisesti kaikkia oikeuksia ei edes voi luovuttaa pois, vaikka luopuisikin mm. julkaisu- ja käyttöoikeuksista.

[Aura]

Ei-fyysiset (immateriaaliset) oikeudet eivät siirry automaattisesti teosta luovutettaessa ainakaan Suomessa.

Siirtyvätkö USAssa? Muistelen jonkun joskus puhuneen menevänsä myymään piirroksiaan johonkin tapahtumaan ja miten kuvan julkaisuikeudet siirtyvät ostajalle niin että taiteilijalla ei ole lupaa laittaa kuvaa esim nettisivuilleen. Tuntui lievästi omituiselta, mutta ehkä sitten noin jenkeissä... Vai onko tuossa mitään perää?

[Veli Loponen]

Vai onko tuossa mitään perää?

Ei. Siellä oikeudet teokseen pysyvät edelleen tekijällä. Asiaa kuitenkin sekoittaa se, että moni tekee firmoille sarjakuvia, joiden oikeudet firma omistaa (esim. Hämähäkkimies tai Aku Ankka). Tällöin kustantamo omistaa oikeudet hahmoihin jne. mutta tekijä omistaa fyysisen teoksen (originaalin).

[pertti jarla]

Miten on, onko sarjakuvan tekijällä myyntimahdollisuuden tullessa mitään syytä pitää kiinni originaalista, haluaako kukaan kustantaja alkuperäispiirrosta? Jos on mustavalkosarjiksesta 1200dpi bitmappi skannattuna, niin eikös tuo kelpaa joka tarkoitukseen? Vai kuinkakohan?

[Rami Selin]

Miten on, onko sarjakuvan tekijällä myyntimahdollisuuden tullessa mitään syytä pitää kiinni originaalista, haluaako kukaan kustantaja alkuperäispiirrosta?

Mitäpä sillä enää tekee skannauksen jälkeen. Jos (ja kun) joku haluaa painattaa sarjakuviasi, tiedostot riittävät. Näyttelyihinkään ei ole mieltä säilöä paperikasoja, koska originaalit ovat seinällä tylsiä.

[W]

Originaalit eivät ole tylsiä.

[JanneT]

Mitäpä sillä enää tekee skannauksen jälkeen. Jos (ja kun) joku haluaa painattaa sarjakuviasi, tiedostot riittävät. Näyttelyihinkään ei ole mieltä säilöä paperikasoja, koska originaalit ovat seinällä tylsiä.

Rami Selin, olet sairas nuori mies! Sairas, sairas, sairas!

Muttajoo, voisin ongelmatilanteeksi kuvitella jonkun käsinväritetystä työstä skannatun tiedoston, jonka taso ei sitten myöhemmin näyttäisi tarpeeksi laadukkaalta. Mutta ei nyt ainakaan 1-bittisessä mustavalkomateriaalissa pitäisi tuollaista ongelmaa tulla vastaan. 1200dpi:stä on vielä helppo tehdä suurennuksiakin niin ettei kukaan koskaan huomaa mitään.

[Ossi Hiekkala]

Mitäpä sillä enää tekee skannauksen jälkeen. Jos (ja kun) joku haluaa painattaa sarjakuviasi, tiedostot riittävät. Näyttelyihinkään ei ole mieltä säilöä paperikasoja, koska originaalit ovat seinällä tylsiä.

Käsittämätöntä hölynpölyä. Originaalithan ovat usein avain tekijän ajattelumaailmaan ja tekniikkaan.

Viime Mikkelin kuvitustriennalessa otti päähän, että olivat laittaneet esille värivalokopioita tekijöiden originaaleista. Mitä mieltä siinä oli? Värit ovat mitä sattuu eikä tekniikastakaan aina saa niin hyvää kuvaa kun esimerkiksi alkuperäinen paperi on näin karsittu pois. Tuli jotenkin halpa vaikutelma.

[Rami Selin]

Pointtini oli siinä, ettei kukaan kustantamo taatusti tule vaatimaan originaaleja, jos sattuvat sarjakuvan painattamaan. Näin ollen originaaleja voi hyvillä mielin myydä eteenpäin.

Totta. Näyttelyssä originaali voittaa kopion 17-0, mutta tylsä se siellä seinällä on silti. Jospa sitten lattialla näyttäisivät paremalta...

Sairas on se, joka originaaleja haikailee ;)

[Wade]

Kari Leppänen on joskus myynyt jossain niinkin halvalla kuin 500 mk:lla sivu Mustis-originaalejaan, näin halvalla siksi, että hänen sarjakuviensa lukijakunnalla olisi mahdollisuus hankkia originaaleja itselleen. En tiedä mitä hän tänä päivänä suhtautuu originaaliensa myymiseen.

Leppäsestä puheenollen, miten hän suhtautuu tänä päivänä koko sarjakuvan tekemiseen. En olekaan nähnyt siltä mitään sitten vanhojen mustisten.

Olen kaiketi sairas, koska olen kovasti originaalejen perään- tai en, haaveilen ja fiilistelen sellaisella ajatuksella.

Mutta rahaa ei koskaan ole originaalia ostaa.