Milo Manara

[VesaK]

En ole koskaan erityisemmin innostunut Maneerin tyylistä, mutta katsotaan jos hän viimein tulisi Angguleemiin... haastattelen herraa kyllä, jos tulee.
Viime yrityksellä jäi pienestä kiinni; Milo ei halua lentää, joten hän lähti junalla matkaan - ja Angoulemen visiitti tyssäsi Ranskan rajalla rautatieläisten lakkoon.

[G4N3SH4]

nuorna miehenä tuli kirjastosta lainattua kaikki mahdolliset Manarat, ja hyvinhän mies piirtää ei siinä mitään

itselleni en ole hankkinut kuin Fellinin kanssa tehdyn albumin Matka Tulumiin. On siinä ainakin unenomainen tarina kauniisti piirrettynä, jos ei muuta. Eihän siitä mitään tolkkua saa

kyllä kai minäkin luen itseni siihen koulukuntaan jonka mielestä miehen lahjat menevät aika tavalla hukkaan pelkän pyllistelyn parissa. Jos vaikka David Lynch tekisi käsikirjoitukset niin...

[Lönkka]

Manaran TV mainokseen tuli törmättyä:

http://www.youtube.com/watch?v=9ohS_Uf5mRQ&feature=related

[CryingBlueRain]

En ole koskaan erityisemmin pitänyt Manarasta, mutta Jodorowskyn käsikirjoittama Borgia-sarja kolahti sentään jollain lailla. Jotenkin se Manaran pikkusievä ja - köh - maneerimainen tyyli vaan toimii väreissä huikeasti paremmin kuin mustavalkoisena. Tämän panin merkille jo Intiaanikesää lukiessa.

Borgia-sarja on jo monille tuttu, mutta kerrotaan siitä perusasiat. Kyseessä on historiallinen sarjakuva 1400-luvun lopun Italiassa rellestävästä Borgioiden mahtiperheestä, jonka päämies hankkiutuu paaviksi silkan vallan- ja rahanhimon takia. Runsaasti groteskia väkivaltaa sekä perimanaramaisesti nuoria naisvartaloita alastomina ja epämiellyttävän näköisissä asennoissa. Piiskakin viuhuu. Ei tämä nyt mikään mestariteos ole, mutta onpahan huikeaa rappion kuvausta. Ah, Lucrezia Borgia...

Alkukielellä sarja sisältää ainakin neljä osaa, mutta englanninkielisen käännöksen olen toistaiseksi nähnyt vain kolmesta ensimmäisestä.

[Lönkka]

Nelosen piti ilmestyä englanniksi viime kuussa.

[Janne]

Se suuri seikkailu on kolahtanut minuun Intiaanikesän ja Tulumin ohella. Hankin justiin läjän Giuseppe Bergman-saagan jatko-osia. En saanut niistä mitään irti (uusin on tosin vielä lukematta...). Ehkä niissä on jotain niin syvällistä, että olen vain liian tyhmä ymmärtämään, mutta melkoisen valjun tunnelman jätti. Taitaa päätyä koko läjä jonkun divarin hyllylle.

Kylmässä metalissa julkaistu Paperimies on muuten myös kohtuullisen hieno tarina, mutta ihan turhaan siinäkin persettä vilauteltiin.

[Lönkka]

mutta ihan turhaan siinäkin persettä vilauteltiin.

Kerettiläinen!
Persettä ei koskaan vilautella turhaan...

[CryingBlueRain]

Persettä ei koskaan vilautella turhaan...

Riippuu perseestä. Ja vähän kyllä asiayhteydestäkin. Ainakin niissä Prattin Manaralle kässäämissä historiallisissa seikkailuissa perseen ja jalkovälin vilauttelut tuntuivat koko lailla turhilta. Borgiassa ne taas sisältyvät teoksen kantavaan ideaan...   

[Tina DeMona]

Uskallan taas olla eri mieltä koko loppu-universumin kanssa ja ilmoittaa Manaran olevan yksi lempitaiteilijoistani. Clickit, Näkymätön Tuoksu, Borgiat, Heavy Metal -lyhärit, Giuseppe Bergmanit ja etenkin niistä se ensimmäinen, ovat kaikki mielestäni upeita teoksia. Ja jos minä osaisin piirtää edes puoliksi niin hyvin kuin Manara, olisin onnellinen ihminen. Oli "maneereita" eli ei.

[JJalonen]

Jossain määrin huvittunut olen aina ollut, kun sarjakuvapiirtäjää erityisesti mollataan "maneerisuudesta". Manara onkin seksististen aiheidensa ansiosta helpohko kohde sievistelevälle tölvimiselle, eihän ankkoja piirtelevää Carl Barksia kukaan syyttele maneereistaan, vaikka yhtä lailla niin voisi tehdä.

Käytännössähän kaikilla sarjakuvapiirtäjillä on kerronnassaan kaavamaisia ominaispiirteitä, myös niillä "huimilla" Hernandezin veljeksillä, jotka piirtävät niitä ah niin "todellisia" ja "oikeita" naishahmoja.

Joku naispiirtäjistämmehän meni naurettavuudessaan niinkin pitkälle, että Manara ei osaisi ylipäätään edes piirtää. Aika ylevää, varsinkin kun kommentoijan oma piirustustaito on täysin sitä sun tätä.

Vaikka itse sarjakuvaa harrastankin, niin en välillä pysty mitenkään ymmärtämään sitä ryppyotsaisuutta, millä jotkut kenttää arvioivat. Manara on Manara. Onneksi tuttavapiirissäni on jopa feministejä, jotka osaavat nauraa Manaran kanssa.     

 

[Lönkka]

Käytännössähän kaikilla sarjakuvapiirtäjillä on kerronnassaan kaavamaisia ominaispiirteitä, myös niillä "huimilla" Hernandezin veljeksillä, jotka piirtävät niitä ah niin "todellisia" ja "oikeita" naishahmoja.

Osuit kerrassaan oikeaan noiden Hernandezin veljesten tiimoilta.
Eipä nuo maneert haittaa minua; diggailen ongelmitta sekä em. veljeksiä etä Manaraa.

[CryingBlueRain]

Joku naispiirtäjistämmehän meni naurettavuudessaan niinkin pitkälle, että Manara ei osaisi ylipäätään edes piirtää. Aika ylevää, varsinkin kun kommentoijan oma piirustustaito on täysin sitä sun tätä.

No, tuo oli kieltämättä aika hulvaton mielipide. Onhan Manara virtuoosimainen piirtäjä minunkin mielestäni. Tekninen tilulilu ei vaan aina ole sitä, mistä itse tykkään. Toistan adjektiivin "pikkusievä", kun en muutakaan keksi.

Mutta Borgiaa kiittelin juuri äsken.

Lumimies on muuten Manaran albumi, jossa ei perse vilku kertaakaan! Itse asiassa albumissa ei taida edes olla yhtään naispuolista sivuhahmoa.

[tmielone]

Lumimies on muuten Manaran albumi, jossa ei perse vilku kertaakaan! Itse asiassa albumissa ei taida edes olla yhtään naispuolista sivuhahmoa.

Kyseinen albumi on mielestäni parasta Manaraa. Siihen ei vain törmää ihan joka kylällä.

[haplo]

Täällä monella tuntuu olevan Manaran suhteen ihan erilaiset odotukset kuin minulla. Juoni? Minä luen Manarani nimen omaan niiden maneeristen naishahmojen vuoksi. Sillä tavalla jaksoin jopa X-naiset loppuun saakka. Lumimies tuntuu Manaran töiden joukossa kummalliselta kuriositeetilta.

[Janne]

Onneksi tuttavapiirissäni on jopa feministejä, jotka osaavat nauraa Manaran kanssa. 

Tuo on totta. Esimerkiksi Näkymätön tuoksu ja Gulliveriana ovat niin räävittömiä, että väkisinkinkin pistää naurattamaan. Mutta sitten, kun takamukset ja etumukset eivät olekaan pääosassa, niin tulee ongelmia. Se suuri seikkailu on hieno albumi ja siinä vilauttelu ei haittaa minua pätkääkään, koska itse tarinassa oli sisältöä. Tarinan jatko-osissa tuntuu, että tekijällä ei olekaan mitään sanottavaa. Ja niissä vilauttelu tuntuu häiritsevän itsearvoiselta. Jos tekijällä ei ole muuta annettavaa kuin vilauttelu, niin sitten pitäisi vilautella oikein kunnolla kuten noissa yllä mainituissa tarinoissa.