Puhekuplien poisjättämisen voi tehdä myös silloin tällöin harkinnanvaraisesti. Esimerkiksi Frank Cho käyttää Liberty Meadows (Suom. Turvatarha) -sarjassaan lähes poikkeuksetta puhekuplattomia repliikkejä niissä kohdin, joissa ei ole katuojia (ruutujen väliin jääviä palkkeja) eikä muitakaan ruutua rajaavia viivoja. Toisin sanoen ruuduissa, jotka jäävät muiden ruutujen väliin ilmavina osioina ilman ruutuviivoittelua. Näissä kohdissa puhekuplan erikseen piirtäminen kai veisi ruudusta ilmavuuden, joka on koko efektin tärkeimpiä etuja. Puhekuplan käyttäminen tällaisissa tekisi ruudusta muutoinkin ahtaan, sillä viivaton, kahden ruudun väliin jäävä ruutu yleensä tehdään aika pienenä ja kapeana slaissina...
Puhekuplien suurin etu ei mun mielestä oo niinkään rajata itse tekstiä vaan ennen muuta puhekuplan muodolla ja tyylillä voi vaikuttaa sen sisältämän sanoman tunnetiloihin. Miten sanoma on tarkoitettu sanottavaksi. En tarkoita pelkästään huuto- tai kuiskauskuplia. Kekseliäillä puhekuplilla voi ilmaista suoraan jo puhekuplan tyylillä ja muodolla vaikka tuskaa, vihaa, kipua, katkeruutta jne.
Usein näkee käytetyn puhtaasti tilanahtaudesta johtuvista teknisistä syistä sellaistakin ratkaisua, että dialogissa toisen repliikki (usein sen, joka puhuu ruudussa enemmän) on puhekuplitettu ja toisen (yleensä lyhyt repliikki, esim. toteamus, vastaus, kuittaus...) on esitetty siihen viereen vain viitteellisellä viivalla ilman rajaavaa puhekuplaa. Mielestäni tämä on hyvä ratkaisu ruuduissa, joissa on vähän tilaa, mutta jonkun verran sanottavaa. Se pelastaa ruudun ilmavuudesta edes sen pienen osan, mitä vielä on pelastettavissa. Toistensa ympärillä kiertelevä, toistensa reunoja syleilevä ja taustan kokonaan peittävä puhekupla-meri on välillä todella raskasta luettavaa...
Ennemmin kannattaisi joskus raivata kuvasta pois kokonaan itse hahmot, jos dialogia on ruudun täydeltä ja hahmot vain keskustelevat vastakkain ilman mitään ilmeitä tai muutakaan noteeraamisen arvoista. Tällöin saadaan itse dialogille enemmän tilaa ja väljemmät puitteet. Jotkut ovatkin tehneet siten, että keskustelu kahden ihmisen välillä (esim. baariympäristössä tms.) käydään viitteellisesti itse ruudun alapuolella, itse ruutu esittää keskustelijoiden yläpuolista näkymää (esim. baarissa baarihyllyn pullomeren yläosia) ja puhekuplien hännät osoittavat viitteellisesti ruudun alalaitaan, jonka alapuolella hahmot ovat. Jos hahmot on näytetty esim. edellisessä ruudussa ja näiden keskustelu jatkuu kiivaana seuraavassa ruudussa ilman mitään konkreettista muutosta hahmojen fenotyypissä, niiden käyttö saattaa joissain tapauksissa olla perusteetonta joka kuvassa, ellei toistokuvaa nimenomaan haluta käyttää tehokeinona... Jos dialogia on paikka paikoin runsaasti, kannattaa mielestäni kuitenkin välillä miettiä huolellisesti, kannattaako kaikkiin ruutuihin änkeä paljon kuvaa. Toisaalta kannattaa myös miettiä, voisiko tekstiä tiivistää, lyhentää, tehdä iskevämmäksi ja nasevammaksi, karsia turhat sanat pois... ja päästä silti samaan tulokseen. Etenkin aloittelijoilla tuntuu olevan tämä ongelma. Paljon on asiaa, mutta vähän sanottavaa. Tai toisin sanoen, saman asian, mitä amatööri sanoo kuudella rivillä, voisi harjaantuneempi tekstinkäsittelijä ja sarjakuvittaja sanoa kahdella rivillä. Sarjakuvakielen tekstiosuuden kirjoittaminen kun eroaa aika lailla romaanin kirjoittamisesta. Kaikki on osattava sanoa mahdollisimman lyhyesti, mutta tehokkaasti. Ja se taas on kyky, joka vaatii jo melkoista kokemusta ja taitoa...
Puhekuplien tyyleissä, tyypeissä ja erikoisefekteissä tai puhekuplien kokonaan poisjättämisessä myös dialogia sisältävissä ruuduissa on syytä arvioida joka ruudussa erikseen pohtimalla nimen omaan "ongelmaruudun" mahdollistamia puitteita. Piirtäjille tulee usein tilanteita, joissa jo itse ruudun suunnittelemisessa on otettava tulevan tekstin vaatima tila huomioon myös siltä kannalta, onko puhekuplien piirtäminen tai poisjättäminen esteettisesti tarkoituksenmukaista. Joskus ratkaisuna puolestaan on puhekuplan rikkominen ruudun seinää, kattoa, lattiaa tai toista puhekuplaa vasten. Kannattaa myös miettiä, olisiko syytä jaksottaa pidempi sanominen useammalle toisiaan seuraavalle puhekuplalle. Tätä voi myös käyttää tehokeinona lukijan lukemisen tauottamiseen halutuissa kohdissa tai klassisimmillaan puheripuliin, lakkaamattomaan toisen keskeyttämiseen tai raivokkaaseen väittelyyn sortuvan kharakteerin tapauksessa...
Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, Tutki muita strippejä. Kamuissa puhekuplatonta tekstiä näkee jatkuvasti ja se kuuluu olennaisesti Patrickin tyyliin, mutta puhekuplatonta tapaa näkee yllättävän paljon säännöllisen epäsäännöllisesti melkein jokaisessa stripissä. Joissain kohdissa sitä on käytetty tilanpuutteen takia, joissain ihan tekijän omasta halusta tarkoituksella. Monille tekijöille on tunnusomaista tietyn tyyppinen puhekupla tai tietynlainen enemmän tai vähemmän uniikki "häntä" (kutsun tätä puhekuplasta lähtevää ja puhujan osoittavaa viivaa hännäksi...
). Löytyy tekijöitä, jotka 99.5% käyttävät aina rajattua puhekuplaa ja löytyy myös niitä, jotka jättävät sen 99.5% varmasti rajaamatta. Näille kyse on omasta tyylistä. On päätetty tehdää sarjakuvaa joko ilman tai puhekuplarajojen kanssa. Sitten löytyy niitä, joiden puhekuplarajojen piirtäminen tai poisjättäminen riippuu täysin kunkin ruudun sisällöstä ja ominaisuuksista...
Aihe: Puhekuplat (Luettu 4446 kertaa)