Ovatko sarjakuvat liian halpoja?

[Lönkka]

Mainitsemaasi logiikkaa käyttävätkin usein juuri kustantajat "Me olemme kaikkien yhteisen hyvän asialla - ja matkalla pankkiin!" 

Itseasiassa kustantajia on todellakaan turha syyttää siitä että ne yrittävät tehdä voittoa ja pysyä pystyssä.

Sen sijaan tosiaan tuo sinun esille tuoma "ei uusintapainoksia vaikka kysyntää olisi ettei mun kappaleen tai kappaleiden keräilyarvot mahdollisesti laske" -asenne on enempi "nauran koko matkan pankkiin" kuin millään kustantajalla koskaan.

Hemmetti ton asenteen omaavanhan kandeisi pistää kustantamo pydeen, painaa jotain "varmaa nakkia" mutta myydä painoksesta vain murto-osa jotta voipi sitten jonkin ajan kuluttua kaupata itse eri kanavien kautta ovh:n (tai itseasissa tukkualennetuun ovh:n) sijasta arvokkaalla "keräilyhinnalla". Miksi antaa muiden hyötyä mahdollisesta arvonnoususta?

Sarjakuvia tulee hankittua luettavaksi vaikka niitä "keräilenkin". Tuplia tulee ostettua vain vahingossa tai lahjaksi. En varsinaisesti käsittele sarjiksiani vainoharhaisen varovasti jotta arvo ei laske, mutta en todellakaan myöskään kohtele niitä ehdon tahdoin kaltoin. Kunnolla ei loppujen lopuksi ole niin väliä koska ei noita myytäväksi ole tullut ostettua. Omalla tavallaan tietysti rauhoittavaa tietää että ainakin osalla on jonkinlaista arvoa, mutta se on kuitenkin sivuseikka.

Koko em. homma menee mielestäni samaan kategoriaan kuin konserttilippujen trokaaminen. Parhaassa tapauksessa nykyisillä varaussysteemeillä voi varata lippuja about viikon ajaksi. Jos keikka siis myy heti loppuun on sinulla on viikko aikaa luukuttaa varaamiasi lippuja huuto.netissä tms ennenkuin tarvitsee laittaa pätkääkään rahaa kiinni noihin lippuihin. Jos keikka myydään loppuun heti niin eiköhän huuto.netissäkin viikossa saa niitä aimo läjän myytyä. Sitten vaan lunastamaan saaduilla rahoilla myyty määrä lippuja ilman mitään riskiä.

En IKINÄ osta trokareilta lippuja & hivelee oikein urakalla kun yrittävät kaupata taskuun jääneitä ei-loppuunmyytyjen keikkojen ulkopuolella kun ensitahteja jo otetaan: "syö sitä myymätöntä kakkaa, perkele!"


Saunan takana on vielä tilaa!

[Asko AA]

Hyvin perusteltuja vastauksia, kiitos niistä Hyvä keskustelu.
...haluaisin vielä tarkentaa oman sarjakuvaharrastukseni: kerään sarjakuvia, joita tytärkin saa lukea mielinmäärin; kerään sarjakuvia, joista pidän henkilökohtaisesti; kerään keräilysarjakuvia, joita säilytän aivan erikseen.

Hyvä näin.
Eihän keräilytapojakaan sovi yksinkertaistaa silkaksi sijoitustoiminnaksi.
Kaksi ensimmäistä kohtaa pätee minuunkin hyvin. Kolmaskin sikäli, että kelmutin jossain vaiheessa kaksi 30-luvun lopun ruotsalaista Mikki-albumia, joiden arvosta minulla ei ole mitään käsitystä.
Sen sijaan ensimmäinen suomennettu Ihmesarja-kokoelma on normaalissa lukuvalmiudessa edelleen. Ja siltä se on näyttääkin...

[anilbo]

Saunan takana on vielä tilaa!

Hohhoijaa - säästä testosteronisi suomi24-foorumeille. Lue vaihtoehtoisesti kaikki ketjun viestit, sekin saattaa rauhoittaa Totesin keskustelun kuluessa esimerkiksi näin: "lapsille halpoja sarjakuvia, käyttäjille ja sarjakuvafanaatikoille suuripainoksisia ja edullisia julkaisuja - ja keräilijöille pieniä, kovakantisia painoksia." Mitä osaa tästä et ymmärtänyt? Mutta vielä lisäksi kommentoin 30-luvun Mikkejä, että hitto, kelmuttaminen. Sitä en ole kyllä kokeillut

[Lönkka]

Hohhoijaa - säästä testosteronisi suomi24-foorumeille. Lue vaihtoehtoisesti kaikki ketjun viestit, sekin saattaa rauhoittaa

Liittyi noihin lipputrokareihin; ei kande ylpistyä...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Olisikohan tämä ketju seuraavalle pohdinnalle sopiva.

Ovatko muutkin panneet merkille suomalaisten käytettyjen sarjakuvien korkeat hinnat muihin maihin verrattuna? Mistähän tämä mahtaisi johtua – pienistä suomalaisista painoksista, Suomen yleisestä korkeasta hintatasosta vai pelkästä asiaan totuttamisesta? Vai ostetaanko käytettyjä sarjakuvia ulkomailla niin vähän, että hinnat ovat alhaalla?

Esimerkki: ruotsalaisessa nettihuutokaupassa Traderassa ok-kuntoisten tavallisten lehtien perushinta on 10 - 15 kruunua eli runsaan euron. Suomessa divareissa ja Huuto.netissä samanlaisten lehtien hinnat ovat 3 – 5 euroa. Aikamoinen ero.

Traderassa jos joku pyytää 20 kruunua esim. 80-luvun Agent X9 - tai Seriemagasinet -lehdestä, se on yleensä huippukuntoinen yksilö. Suomessa saa kahdella eurolla vain repaleisen lehden. Kun joku suomalainen huutaa Traderassa peruslehdestä tai –albumista, sanotaan vaikkapa 80-luvun Stålmannen-albumista, ”suomalaisittain normaalin” hinnan viisikymmentä kruunua eli viisi euroa, tarjousta pidetään siellä erittäin korkeana eivätkä ruotsalaiset enää lähde leikkiin mukaan. Traderasta saa jopa 50-luvun Stålmannen-lehtiä 50 - 100 kruunulla!

Toki monet arvosarjakuvat ovat Ruotsissakin korkeissa hinnoissa, mutta normilehdet eivät todellakaan ole Suomeen verrattuna. Ruotsista siis voisi tilata käytettyjä sarjakuvia Suomeen netin kautta hyvin halvalla, mutta postimaksut toki tulevat vielä päälle, ja syystä tai toisesta yllättävän moni myyjä näkyy myyvän vain Ruotsin sisällä.

EDIT: Vastaukseni ketjun kysymykseen: ei, sarjakuvat Suomessa eivät todellakaan ole liian halpoja.

[tmielone]

Ovatko muutkin panneet merkille suomalaisten käytettyjen sarjakuvien korkeat hinnat muihin maihin verrattuna?

Kovin suurta otosta minulla ei asiasta ole mutta muutaman anekdootin voin jakaa: 1) Briteissä pyörähdin yhdessä divarissa haaveenani ostella AD2000-lehtiä/albumeita ihan vain matkalukemiseksi, mutta hinnat olivat turhan suolaiset, joten jäivät ostamatta, 2) Hollannissa vein pari uutena ostamaani hollanninkielistä albumia vaihtoon ja sain niistä hyvitystä neljäsosan uuden hinnasta, eli samalla tavalla kuin Suomessakin, 3) Belgiasta ostin käytetyn Asterix albumin ja sen hinta oli 5-10 euron välillä, eli melko samoissa kuin vastaavat Suomessakin, 4) Virossa käydessäni ostin käytetyn Tex Willer -pokkarin 2000-luvulta suolaiseen 7-10 euron hintaan.

Eli noiden esimerkkien pohjalta en olisi niin varma, että Suomessa on kaikki käytetyt sarjikset kalliimpia kuin muualla. Mahdollista tietysti on, että jonkun sarjan kohdalla näin on tai, että jossain maassa on alhaisempi hintataso kautta linjan, mutta kovin laajaan yleistämiseen en lähtisi. Niin ja käytettyjen hintatasoon vaikuttaa tietysti se millä hinnalla uusia sarjiksia kaupataan. Jos uusien hintataso on selvästi alhaisempi kuin Suomessa, niin varmasti myös käytettyä saa halvemmalla.

[noldo]

Kivoja noi anekdootit. Vähän vaikeaahan se on divareiden hinnoitella hyvin halpoja hintoja kun työ ja tila maksaa, on se vähän totta että 2-3 euroa tuntuu usein liian kalliilta, siksi keräilenkin vähempiarvoisia sarjiksia muualta kuin divareista(kirppareilta) mielummin. Olisi hienoa löytää ulkomailta joitain suomenkielisiä helmiä pilkkahinnalla, toiveunta tosin, mutta toisaalta Suomessakin ulkomaankieliset sarjikset ovat usein puoli ilmaisia.

[tmielone]

Kivoja noi anekdootit.

Yksi tapaus tuli vielä mieleen. Jokunen vuosi sitten piipahdin muutamassa divarissa Tukholmassa ja ostin sieltä 70- ja 80-luvun Läderlappen-lehtiä. Ne olivat tuntuivat selvästi halvemmilta kuin yhtä vanhat suomenkieliset lehdet. Tuo kokemus on siis hyvin linjassa Sampsan havaintojen kanssa.   

[Lurker]

Halpuutimme hintoja. Niinhän sitä nykyään tehdään. Pätee myös vanhaan keräilysarjakuvaan.

Oikeastaan Tonin viesti sai pohtimaan, miksi vanhat sarjakuvat, joitakin huippukohteita lukuun ottamatta, sen kun vain halpenevat?

Ehkä se johtuu siitä, että uusilla keräilijöillä ei ole niihin mitään mielenkiintoa - ei nostalgiaa, ei intoa lukea, ovathan ne ovat myös aivan tuntemattomia paitsi Disney ja Tex Willer.

Ja Akuthan saa kätevästi näköispainoksina.

Uutta sarjakuvaa kyllä vielä ostetaan ja kerätään, suppeassa piirissä, mutta kerätään kuitenkin. Ja saa se maksaakin, kuten Ken Parkerit, jotka uutena ostettaessa maksoivat enemmän kuin moni vanha keräilysarjis.

[Lurker]

Näköispainoksista osa on myyty jo loppuun, ja NE ovat keräilykohteita. Jossain oli että vuoden 1960 näköispainoksesta pyydetään enemmän kuin vuoden 1960 lehtien nipusta.

Mielenkiintoinen ilmiö on tämä, että uusi keräilysarjakuva alkaa olla kalliimpaa kuin vanha.

[Curtvile]

Mielenkiintoinen ilmiö on tämä, että uusi keräilysarjakuva alkaa olla kalliimpaa kuin vanha.

ei mitenkään. Se on sama syy miksi Detective comics #27 maksaa maltaita mutta 90-luvun jenkki"keräilyharvinaisuudet" ei:
painosmäärät olivat kuitenkin taannoin pienempiä ja lastenlehtiä laitettiin lumpuksi kun tarvittiin laskuvarjokangasta sotaa varten jne.

RWn sarjakuvien painosmäärät ovat lähempänä sitä  Disney Glenatin painoslukua.

Ja 1960 syntyneet ovat sukupolvea joka luki sarjakuvia, ennen internettejä ja älykännyköitä merkkipäivän lähestyessä saattaa yksittäisten lehtien hinta synttäreiksi nousta(jos on just oikea julkaisupäivä).
Ei niillä silti perikunnalle ole rahallista arvoa pahemmin tulevaisuudessa.

[Lurker]

Tuumailuni koskivat suomalaista sarjakuvien keräilyskeneä.

Meillähän ei edes ole sellaisia miljoonakohteita kuin Yhdysvalloissa.

Uuden sarjakuvan painosmäärät ovat usein samoilla lukemissa kuin vaikka SVARTin LP-levyjen painosmäärät. Keräilijöitä on rajattu joukko, mutta sen verran, että se parisataa menee.

[Curtvile]

Siitä minäkin puhuin mutta käyttämällä esimerkkiä jonk pitäisi edes näissä piireissä olla tunnettu.

Meillä on ihan tismalleen sama ongelma sarjakuvan kanssa kuin yhdysvalloissa, sillä erotuksella että uusia lukijoita tulee suhteessa vähemmän alhaisemmasta väkiluvustamme huolimatta.
Ja elokuva- ja televisioteollisuus ei tuo lähiaikoina tukea sarjakuvallemme.

Kun kohdistetaan niille 200 keräilijälle ei huomioida sitä loppupopulaatiota. Sarjakuva ei ole heille tai on mutta juuri sitä sarjakuvaa ei saa suomeksi/Suomesta paitis digitaalisena.

Yksi syy on kapitalismin malli on varmempaa julkaista parinsadan painos joka menee kuin rakentaa lukijakuntaa ja ottaa vuoden parin tappiot, joka  käsittääkseni on yksi syy monen pienemmän kustantamon kaatumiseen.

Tämän takia USA kehitti direct marketin eli sen Diamondiin keskittyneen ennakkotilausjärjestelmän jotta julkaisumäärä täsmää tarkemmin myyntiä.

Meillä on kirjavälityksen ja lehtipisteen kanssa sama mutta kiitos kvartaaliajattelun vielä rajatummin.

Uusia keräilijöitä tulee heillä vaan on erilaiset keräilykohteet kuin edellisellä polvella.

[Jarkko Sikiö]

Tämän takia USA kehitti direct marketin eli sen Diamondiin keskittyneen ennakkotilausjärjestelmän jotta julkaisumäärä täsmää tarkemmin myyntiä.

Tuo siirtää liiketoimintariskin jakelukanavaa pitkin alemmas, ja sehän on nähty mitä se on tehnyt koko alalle.

Osaltaan se on vetänyt sarjakuvaharrastusta myös juuri siihen pienten piirien suuntaan.

Olisiko kehitystä sitten voinut vastustaa, eiväthän ne Suomessakaan lopulta lehtihyllyillä kestäneet.

[Curtvile]

Tuo siirtää liiketoimintariskin jakelukanavaa pitkin alemmas, ja sehän on nähty mitä se on tehnyt koko alalle.

Osaltaan se on vetänyt sarjakuvaharrastusta myös juuri siihen pienten piirien suuntaan.

Olisiko kehitystä sitten voinut vastustaa, eiväthän ne Suomessakaan lopulta lehtihyllyillä kestäneet.

juuri tätä en pysty ymmärtämään, ihan kuin kyseessä olisi vääjäämätön luonnontieteellinen fakta eikä rakennettu malli.

Totta kai on liiketoimintariski olemassa, kaikilla aloilla on, mutta itse en suostu hyväksymään että kyse on merkonomin laskema "Kun lehti ei myy säästämme x määrää poistamalla lehden kokonaan valikoimasta"
Logiikka on melko villiä

Jenkkien etu on globaalit markkina Diamond myy meillekin siinä kuin comixologykin
sitä useimmat kvaakkaavat tekevät miettimättä sen enempää asiaa.

Sisämarkkinoillaan direct market USAssa on supistanut myyntikanavia ja siirtänyt sarjakuvat pääosin erikoisliikkeisiin ja isot kauppaketjut sekä kirjakaupat ovat minimissään. Todellinen myyntihän tapahtuu internetkauppojen kautta kuten monessa muussakin asiassa nykyisin.

Suomen kirjakauppapuolta tuntevana siellä on sama kehitys, Suomalaisen krääsän myynti on yritys pitää kivijalat ylipäätään mutta sarjakuvien osalta se hyllytila on kortilla.
Kyllä, myymälätila ja varastotila on kuluerä mutta se mikä tässä eniten haittaa on että tuotteet on alistettu samaan asemaan kuin tuoretuotteet(pilaantumisriski) elintarvikepuolella.
Toki osa kulttuurituotteistakin on niin sidottuja aikaan ettei niillä ole suurempaa myyntiarvoa parin päivän sijaan kuten sanomalehdet.
(väheksymättä niiden valtavaa historialliskulttuurista merkitystä: myöhempi kirjoitus yleesnä skippaa epätietoisuuden tai miten kukin tilanne kehittyi)

Silloin iskee halpuutus. Jokainen ostaa tasan saman tuotteen jos saa sen halvemmalla, mutta ihmiset myös oppivat: miksi ostaa sarjakuva kalliilla nyt jos jo muutaman kuukauden päästä saman saa murto-osalla?

Kyseessä on opetettu temppu jota vahvistaa se kuinka moni ostaa ad libriksesta tjs verkkokaupasta halvemmalla koska eivät maksa veroja tähän maahan.
Yritys saa (pienen) katteensa, ihminen tuotteen 5-20€ halvemmalla ja taas kivijalkaa on vaikeampi perustella.

Suomi on kovan verotuksen maa, mutta niin kauan kuin sillä on vastineensa terveydenhuolto, julkinen infra, ilmainen koulutus jne itselläni ei ole ongelmaa.

Sarjakuvamallimme vaan nykyään muistuttaa SOTEsotkua: luodun toimivaksi havaitun mutta raskaan mallin joka on maan kattavasti tasa-arvoinen alasajoa.

Nykymalli ei muuta kaltaiseni kaupungissa asuvan suurkuluttajan asemaa: Turun sarjakuvakauppa löytyy, kuten myös Fantasiapelit ja Puolenkuun pelit, alfa antikva, Aketeeminen ja muutama suomalainen kirjakauppa.
En ole lähimmän supermarketin tai ärrän valikoiman varassa. Aikuisena ja työssäkäyvänä kukaan ei estele jos teen nettiostoksia siihen päälle.

Entäs se vähän syrjemmässä asuva nuori, tyttö tai poika?

Sarjakuvat eivät ole liian halpoja, eivätkä liian kalliita mutta niihin ei voi soveltaa elintarvikekaupan sääntöjä. Sarjakuva kun ei ole elämälle olennainen. Sitä eivät ole puhelin tai nettikään mutta ne ovat itsestäänselvyyksiä koska olemme niin rakentaneet yhteiskuntamme.

Nyt luodaan mallia joka ei hyödytä tekijöitä, kustantajia, myyjiä eikä kuluttajia ja se ei lakkaa ihmetyttämästä minua.