sarjakuvan mahdollisuuksista

[Marsumestari]

Waren jutun voi selata pikalukuna muttei silloin saa kovin paljoa siitä mitä Ware on kerrontaansa ladannut.

Kyllä minä luen sarjikset ihan ruutu kerrallaan mutta yhteen ruutuun ei ole mielekästä juuttua sen pidemmäksi aikaa kuin on tarpeen. Tietenkin, jos jotkut kuvakerronnan symbolit vaikuttavat vierailta niin on luonnollista jäädä hieman miettimään niitä mutta en muista kokeneeni Jimmy Corrigania vaikeaksi luettavaksi.

Taschenin Manga design-kirjan DVD:n videohaastattelussa Reiko Okano aikoi alunperin tulla sarjakuvapiirtäjän sijasta kirjailijaksi mutta Sam Peckinpahin Hurjassa joukossa teki vaikutuksen se, kuinka kuvilla pystyi kertomaan erittäin lyhyessä ajassa monimutkaista toimintaa.

Se taisi saada hänet kiinnostumaan sarjakuvista. Nopeita montaaseja voi saada toimimaan hyvin niin sarjakuvissa kuin elokuvissakin mutta teatterissa tai kirjallisuudessa se ei taida oikein toimia.

[Doc Lomapäivä]

sarjakuvablogit ja muutkin blogit on uutta. Vaikea nähdä vielä miten ne vaikuttaa mihinkin.

Mutta kirjoittajat pohtii juttuja, verkottuu, kommentoi toisiaan, ja tästä kaikesta syntyy sumearajaista kirjallista teosta joka kiistatta on olemassa, ja jolla on merkitystä sekä tekijöilleen että lukijoilleen mutta jota ei helpolla pysty "levittämään eteen".

Sarjakuvablogit ei tuossa mielessä ole meillä vielä keskustelleet keskenään mutta sielläkin on mahdollista perustaa blogimuotoinen teos jossa kaksi tai useampia sarjakuvantekijöitä keskustelee tosissaan ja kaiken osaamisensa peliin pannen. Koska se vie aikaa enemmän kuin tämmöinen juttelu, se on väkisinkin eri luonteista, ja onhan ilmaisukielikin pikkupikkuisen erilainen. Mitäs tuumit?

Oliko kysymys osoitettu mulle? Blogit on hyvä huomio, vaikka en olekaan vielä törmännyt kirjalliseen enkä sarjakuvablogiin joka oikeasti olisi teoksena hyvä. Rannan Villen blogikin on löysää irrottelua. Verkkokirjoittelussa ja -piirtämisessä on potentiaalia ja siitä kasvaa vielä joskus jotain, mutta mitä, sitä ei tiedä kukaan. Siinä vaiheessa kulutustottumuksissa ja verkkokaupassa on tapahtunut radikaali muutos.

Nopeita montaaseja voi saada toimimaan hyvin niin sarjakuvissa kuin elokuvissakin mutta teatterissa tai kirjallisuudessa se ei taida oikein toimia.

On se mahdollista, sitä ei vain kaikki osaa. Kirjallisuuden puolella runous ja vaikkapa tuo aiemmin mainitsemani Bo Carpelan. Teatterilavalle voi järjestää yhtäaikaisesti useita toisiinsa viittaavia tapahtumia, ja niin usein tehdäänkin, sitä on vain pirun raskas seurata.

[keijoahlqvist]

Blogit on hyvä huomio, vaikka en olekaan vielä törmännyt kirjalliseen enkä sarjakuvablogiin joka oikeasti olisi teoksena hyvä. Rannan Villen blogikin on löysää irrottelua.

Villelle ja monelle blogi lieneekin rentoutumispaikka. Ollin sarjisblogi on jo sellaisenaankin hyvä http://hillo.vuodatus.net/. Ja muutama muukin poikkeaa yllätyksellisyydellään kaikesta mitä painettuna uskaltaa odottaa. Riman alhaalla pito vapauttaa tuoreuteen, ei juurikaan yritetä miellyttää sitä kuvitteellista nipolukijaa joka pilaa ilon.

Mutta tarkoitin blogien verkottumista. Erillisinä ne on mitkä päiväkirjoja, mitkä polemiikkia, esseistisiä tai sekoilua, mutta vaikutelma useaa seuratessa on aivan uusi, ja ilman muuta kaunokirjallinen ilmiö. Ei ole tok uutta usean "kirjan" seuraamisessa rinnan, mutta mahdollisuus lukijana kommentoida eli osallistua tuon kokonaisteoksen kehittymiseen on kirjallisuutena täysin uutta. Ja koska se on hauskaa, se on myös merkittävää.

Se mitä meillä Limingan sarjakuvalinjalla tehdään on myös omanlaistaan. Usea ihminen tekee omia sarjakuvatulkintoja samasta teoksesta. Kimppa-antologioita on tehty, muttei niin että ne tekovaiheessa vaikuttaisivat toisiinsa kun tekijät työskentelevät ja elävätkin koko hankkeen yhdessä. Ja koko ruljanssia kuitenkin ohjaa kolme ihimistä. Jos siitä syntyy tylsä ja väkinäinen tulos, mitäs tuosta, koska tekovaihe ei ole turha kokemus.