Ajatus ketjun aloittamisessa oli siinä, että sarjakuva on mielestäni, niinkuin todettu jämähtänyt paikoilleen, mutta mihin?
Omaksi eristäytyneeksi alueeksi jolla on liian vähän kosketuspintaa muuhun taiteen ja kulttuurin kenttään.
Kukapa ei olisi kuullut puheita "kannattaako lasten lukea sarjakuvia" tai "no, parempi lukea sarjakuvia kuin ei mitään". Sarjakuvan arvostus taiteen lajina on pohjalukemissa, tätä tarkoitan sillä ettei sarjakuvan mahdollisuuksia vakavana taiteen lajina ole huomattu.
Sarjakuva mielestäni toimii samoilla periaatteilla kuin mikä tahansa kaunokirjallisuus, kerronta voi olla aivan yhtä monipuolista ja kun otetaan mukaan visuaalisuus voi kerronta monesti olla paljonkin vivahteikkaampaa, varsinkin jos verrataan sitä suomalaiseen nyky kirjallisuuteen jonka parissa on finlandia raadin mukaan "todella vähän intellektuelleja". Tällaista sarjakuvaa en ole vielä nähnyt mutta toivon joskus näkeväni. Toinen asia on tietysti se ettei saarjakuvaa ja kirjallisuutta kanata edes lähteä vertailemaan, sillä loppujen lopuksi ne toimivat rinnan toistensa kanssa, samoilla periaatteilla ja ovat veistetyt samasta puusta.
Esimerkkinä sarjakuvan mahdollisuuksista esitän väitteen, että wittgenstein olisi aivan yhtä hyvin voinut kirjoittaa Tractatus- teoksensa sarjakuvaksi.
sarjakuvan ongelmahan on se, että sen lukeminen on vaivatonta ja helppoa, siihen on helppo tarttua ja nopea lukea. Tämä on ongelma siksi, että yleinen intuitiivinen ajatus on se, että mikä on helppoa ei ole kovin älyllistä, sillä se mikä on älyllistä vaatii aikaa ja paneutumista. Sarjakuva nähdään usein joukkona perättäisiä kuvia, joiden tarkoitus on viihdyttää lukijaansa. Näkemykseni sarjakuvan vahvuuksista perustuu juuri tälle näennäiselle helppoudelle, sen alle voi piilottaa mitä kauniimpia ja vivahteikkaampia ajatuksia ja käyttää sarjakuvaa ainoastaan ilmaisun välineenä, ei itse ilmaisuna.
Mieleeni juontuu Gulliverin retket, lastenkirja ja maailman kirjallisuuden ehdoton klassikko, sen lastenkirjamaisuuden alle kätkeytyy erittäin kaunispiirteinen ja hienorakenteinen, terävä yhteiskunta- ja hallitsijakritiikki. tuo hienostuneisuus perustuu siihen, että aikoinaan ei ollut oikeutta esittää moista kritiikkiä, se piti sitenollen piilottaa, ja juuri tämä asia tekee siitä uskomattoman hienon teoksen. Vertailukohtana: nykyään saa ampua vaikka videotykillä päähän eikä se tee juuri mitään vaikutusta.
no, tässä jotain perusteluja aloittamalleni ketjulle
