sarjakuvan mahdollisuuksista

[jeanvaljean]

Sarjakuvan aihevalikoimat ja keinot toistaa usein aika tuttua kaavaa: supersankari ja muut sotarainat lienee se keskeisin ryhmä, niissä kaikki ikäänkuin rakentuu päähenkilön tai sankarin ympärille. Niissä harvoin jos koskaan päähenkilö seuraa tapahtumia sivusta, eräällä tavalla Disneyn sarjakuvatki kuuluu tähän.
Toinen iso ryhmä on arjen kuvaukset kuten nemi, b virtanen, viivi ja wagner, ja todella monet muut.
Kolmantena fantasia jutut, mukaanlukien manga, missä on ikäänkuin uusi todellisuus, luovuutta parhaimmillaanko? usein kuitenki sama vanha tapa ratkaista kerrontaan liittyvät ongelmat joillain taikapläjäyksillä.
Tän lisäks monet tekijät tyytyy vain toistamaan samoja keskinkertasia vitsejä sanomalehti stripeissä.
Kaiken tämän keskellä ei ole ihmekkään miksi sarjakuva ei ole kovin vakavasti otettava ilmaisun muoto, tarvittaisiin ehkä jotain syvällisyyttä sarjakuviin eikä aina saman vanhan toistamista. Sarjakuvan mahdollisuudet on suuremmat ku mitä useimmat uskoo

[tertsi]

Sarjakuvan mahdollisuudet on suuremmat ku mitä useimmat uskoo

Eli mitä ne on?   

[Lurker]

Eivätkö nämä nykyisin niin muodissa oleva omaelämäkerralliset ja päiväkirjamaiset sarjakuvat ole niitä syvällisiä ja sarjakuvan mahdollisuuksia laajentaneita teoksia? Sarjakuvan murros uusiutuvaksi taiteenalajiksi tapahtui jo underground-sarjakuvan aikaan 60-luvulla. Sanomalehtisarjakuva sen sijaan saavutti huippunsa jo lähes alkutaipaleellaan (Nemo, Krazy Kat). Tämä taitaa nyt olla vähän turhaa puhetta... itsestään selvyyksiä tässä latelen.

[jeanvaljean]

Eli mitä ne on?   

Mikä ihme kysymys toi on? sarjakuvalla on mahdollisuuskia enempää ku mitä Nemi ja muut surkeat sarjakuvat edustaa, eikä ainoasti visuaalisessa mielessä

[rama]

Mikä ihme kysymys toi on? sarjakuvalla on mahdollisuuskia enempää ku mitä Nemi ja muut surkeat sarjakuvat edustaa, eikä ainoasti visuaalisessa mielessä

Niin, no itse ainakin odotin hieman yksityiskohtaisempaa vastausta/ehdotuksia sinulta kuin pelkän toteamuksen että 'mahdollisuuksia on' 

[Veli Loponen]

Niin, no itse ainakin odotin hieman yksityiskohtaisempaa vastausta/ehdotuksia sinulta kuin pelkän toteamuksen että 'mahdollisuuksia on' 

Mutta tuo kertookin jotain siitä, miksi monella alueella ollaan jämähdetty tuttuihin maneereihin. Niitä uusia mahdollisuuksia on vaikea löytää, vaikka tietääkin, että niitä on. Tietenkin voi ruveta väkisin vääntämään erilaista, mutta se ei sitten toimi välttämättä juuri siksi, että se tehdään väkisin.

[Markku Myllymäki]

Suurta ja mahtavaa Doc Lomapäivää parafraasatakseni*:

Sarjakuva ei ole vielä taidemuotona loppun kaluttu, elokuva ja romaani alkavat olla.

Sarjakuvaa voi luoda yllättävän eri tavoin.

Itse ajateltua (uskomatonta!  ):

Itse asiassa sarjakuvan keinot näyttävän vain vakiintuvan ja tylsistyvän, koska sarjakuvatuotanto on enemmän nykyään tehdastyötä kuin taidetta.

*nyt saa kiroilla suomen kielen osaamattomuudesta, tuo oli kauhea  

[jeanvaljean]

Niin, no itse ainakin odotin hieman yksityiskohtaisempaa vastausta/ehdotuksia sinulta kuin pelkän toteamuksen että 'mahdollisuuksia on' 

Viestin idea oli juuri siinä että monet paitsi sarjakuvan tekijät, niin ei myöskään yleisö näe sarjakuvan mahdollisuuksia, kuten ei näemmä tämä palstakaan. Jos et tiedä sarjakuvan mahdollisuuksia ni tee sitten perinteistä mangaa, ehkä sinun ei tarvitsekaan tietää.
PIDÄN OUTONA ETTÄ JOUDUN TÄHDENTÄMÄÄN TÄTÄ ASIAA

[rama]

Viestin idea oli juuri siinä että monet paitsi sarjakuvan tekijät, niin ei myöskään yleisö näe sarjakuvan mahdollisuuksia, kuten ei näemmä tämä palstakaan. Jos et tiedä sarjakuvan mahdollisuuksia ni tee sitten perinteistä mangaa, ehkä sinun ei tarvitsekaan tietää.
PIDÄN OUTONA ETTÄ JOUDUN TÄHDENTÄMÄÄN TÄTÄ ASIAA

Ai sinustako on outoa, että joku joka innostuu lukemaan aloittamaasi ketjua lukisi mielellään pohdiskeluasi aiheen ympäriltä eikä vain pelkän toteamuksen?

Pidän outona että käytät tuollaista sävyä.

[Veli Loponen]

PIDÄN OUTONA ETTÄ JOUDUN TÄHDENTÄMÄÄN TÄTÄ ASIAA

Miksi, kun kuitenkin aloitusviestissäsi toteat, että paikoilleen on jääty junnaamaan? Eihän sellaista tapahtuisi, jos tekijät tietäisivät ne uudet mahdollisuudet (jotka sinä ilmeisesti tiedät?). Ongelma siis on tosiaankin se, että niitä uusia mahdollisuuksia on vaikea löytää. Onhan sarjakuvan rajoja jo reilu 100 vuotta koluttu ja mitä pidemmälle mennään, sitä vähemmän (oletettavasti) niitä uusia oivalluksia tulee.

[Markku Myllymäki]

Piis.

Aihe on kuitenkin kiintoisa.

Tiedän että tämä ei ole välttämättä kovinkaan hyvä heitto väliin, mutta muutama outo suunta, joihin sarjakuva on harhailemassa:

- fotonovellit

- tietokonegrafiikalla tehdyt sarjakuvat

- interaktiiviset sarjakuvat (jopa Aku Ankkan taskukirjat ovat kokeilleet tätä)

- sarjakuvat ilman päähenkilöitä (OK, tämä on kyllä pöllitty muilta taidemuodoilta)

Onko muuten juoni- ja tarinankerrontapuolella jotain mullistavaa? Ei nyt ole lähdeteoksia käsillä.

[Rovio]

Sarjakuvalla ei ole kerronnallisesti mitään rajoja. Eikä periaatteessa graafisestikkaan, jos vain taitoa löytyy.
Kustantajat vaan eivät tietenkään halua kustantaa mitä tahansa tajunnanvirtaa, siksi suuri osa sarjakuvista kertoo parisuhteista tai muuten helpoista aiheista.
Se on sääli, ettei esim. korkkarin tai Tex Willerin tekijätkään ota oikeastaan minkäänlaisia riskejä tai kokeiluja. Aina samat jutut kuukaudesta toiseen.

Onneksi omakustanteet piristävät suomessa pystyynkuollutta sarjakuva skeneä.

[Lurker]

<snip>
PIDÄN OUTONA ETTÄ JOUDUN TÄHDENTÄMÄÄN TÄTÄ ASIAA

Mitähän tuohon sanoisi Tohtori Outo? ;-)

Sarjakuvaa julkaistaan maailmassa valtavat määrät niin omakustanteina, netissä kuin kovissa kansissa hienolla paperilla. Siihen joukkoon mahtuu vaikka mitä, myös sitä oudompaakin ja kokeilevampaakin tavaraa. Ei R-kioskin tarjonta ole sarjakuvan mitta.

Tex Willer on arvokas instituutio, joka kylläkin on muuttunut hyvinkin paljon (hallitusti ja tyylillä) vuosien varrella - huomaamatta. Laittakaa vierekkäin vaikkapa vanha liuska-Tex ja uusi jättialbumi.

[VesaK]

Ei se "tavallinen kansa" tajua, että on muutakin kuin Aku Ankka ja sanomalehden stripit.
Scott McCloudin sarjisvisioita lukemalla voi venytellä aivonarujaan: Sarjakuva - näkymätön taide ja Re-inventing comics.
Will Eisner "uudistui" loppuun asti, teki sarjakuvia aiheista jotka olivat hänestä tärkeitä ja sopivia sanottaviksi nimen omaan sarjakuvan hahmossa.
Norjalainen/norjalaislähtöinen Jason on kiinnostavimpia nykyhetken tekijöistä, ks. Hys!, Den hemlighetsfulla mumien ja The Left Bank Gang.

[Grezen]

siksi suuri osa sarjakuvista kertoo parisuhteista tai muuten helpoista aiheista.

Helpoista? Särkyneiden sydänten kerhoa on käyty jo 104 sivun ajan.

Aloistusviestin kirjoittajalta olisin ehkä kaivannut enemmän sitä omaa näkemystä, mitä sarjakuvan mahdollisuuksia on vielä erityisesti radikaalisti käyttämättä. Nuo mainitsemasi "perinteiset" esimerkit olivat tosiaankin sitä R-kioskiosastoa. Jo kirjaston sarjishyllyä vilaistessa näkee useita kymmeniä näistä poikkeavia sarjakuvallisia ratkaisuja.

Itse haluaisin lukea enemmän reportaasisarjakuvia! Joko Joe Saccon Palestiinan tyyppisiä järkäleitä tai sitten jostakin sanoma- tai aikakauslehdestä Rojun "Täti jaksaa heilua" -alpparista löytyvän missikisajutun tapaisia reportaaseja. Kummallista, ettei näitä ole ainakaan Suomessa näkynyt sen enempää.