Minä puhuinkin graafisesta väkivallasta
Oletkin ainoa.
Edellisessä vastauksessa kerroin, kuinka asia olisi voitu esittää ongelmitta alkuperäisteokselle uskollisesti. Saa sanoa yksinkertaisesti "ei kelpaa", jos ei kelpaa.
Puheena olevalla ajanjaksolla, 1970-1980-luvulla, turvallisen mitäänsanomattomuuden syöttäminen nuorison turmelukseksi oli yhteiskunnassa mitä toivotuinta ja poliittisesti sopivaa. Vauhdikkuus, seikkailunomaisuus, kärjekkäät karaktäärit, toisin sanoen koko raadollinen elämänmakuinen todellisuus, joka kukoisti klassisissa saduissa, katsottiin yleisesti ottaen vahingolliseksi. Kumma kyllä, vuosikymmenellä tehtaillun hajuttoman, mauttoman ja harmittoman uustuotannon tarjoamista lapsille ei katsottu minkäänlaiseksi ongelmaksi.
Mutta kun taideteoksessa määritelmällisesti on usein jokin viiltävän todellinen leikkaava särmä, joka tekee siitä painavan. Tarinoissa, joita on koeteltu satoja vuosia, yleensä sellainen on siellä sisällä. Lumikki: Äitipuoli inhoaa miehensä entisen naisen tytärtä. Kääpiöt rakastuvat pitkään tyttöön. Punahilkka: Pedowolf saa pikkutytön kysymään, miksi sinulla setä on niin suuri. Hannu ja Kerttu: piparkakkutalon yltäkylläisyydessä piilee ansa. Hamelnin pillipiipari: murheellinen lasten ristiretki. Tragedioita kaikki, jotka ansaitsisivat tulla otetuksi vakavasti. Pimpeli Peikkoset eivät ota yhtään mitään vakavasti, kaikkein vähiten lapsiyleisöä.
Yritän sanoa tällä sitä, että noiden aikojen sievistävä ja lapsettava lastenkulttuuri pyrki täydellä tarmolla leikkaamaan lastenkulttuurista taiteen pois. Sellainen ei nauttinut kannatustani silloin, kohderyhmän jäsenenä, eikä tänä päivänä. Mutta senhän me kaikki tiedämme, keiltä näistä asioista ei ikimaailmassa suin surminkaan kysytä.
Ja tämähän ei ole Tinttiä enää ollenkaan, vaan katsaus sosiaalidemokratian vastenmielisimpiin piirteisiin; ylhäältä ohjattuun, puhdasoppiseen teorian sanelemaan maailmankatsomukseen, sensuuriin, ideologiseen uudelleenkirjoitukseen, ja yksilöiden vastaanotto- ja ymmärryskyvyn aliarvioimiseen. Mutta ei huolta, sama mätä on havaittavissa myös lukuisissa muissa aatteissa.
Kun itse en harrasta joutavanpäiväistä pseudopsykologisointia, niin taidan tyytyä toteamaan, että en ymmärrä miksi Pässi pitää avatarissaan anarkistilippua, ellei se ole mahtavaa trollausta.