
Tuossapa tuo... Tällä kertaa näin vähän enemmän vaivaa. Olin suunnitellut tuota sivua pitemmän tarinan eka sivuksi, mutta luettuani haasteen, ajattelin että tuohonhan se sopii kuin nyrkki silmään..
Tekstit ei kylä näy hyvin, mutta helpotukseksi kirjoitan ne tähän alas:
Ruutu 1:Hän saapui ulkoa pimeydestä, päällään risainen nahkatakki ja kainalossaan kitara. Viisi vuotta sitten siinä ei olisi ollut mitään outoa...
ruutu2: Mutta lama, työttömyys, väkivalta ja epävarmuus ovat vieneet ilon ja laulun. Olemme unohtaneet kyvyn siihen. Rakkaus on kuollut, eikä ole toivoa. Tosin hän ei tunnu tietävän mitään siitä. Kävelee vain tiskille ja alkaa laulaa...
ruutu3: ei tekstiä
ruutu4: Kauniita, unohdettuja ja surullisia lauluja. Lauluja, jotka kertovat rakkaudesta ja sen menettämisestä. Lauluja, jotka kertovat meidän, suomalaisten, tarinaa...
ruuru5:auluja, jotka saavat jokaisen sydämessä heräämään jotakin, joka on jo unohtunut...
ruutu6 ...toivoa...