Tämä on juuri tätä, kun onnistun tekemään erityisen epäselviä ja näinollen keskustelua herättäviä stripeistä, jotka ovat idealtaan erityisen ala-arvoisia.
Jos rapiat tuhat rainaa on jo puristanut, väkisin on joukossa sekä hyviä että jopa vain keskinkertaisia. Pelkästään hyviähän ei voi olla, koska silloin helmekkeet eivät erottuisi joukosta. Paitsi, että kotimaiset ovat sanomalehtisarjojen kokonaistarjonnassa jo aivan omassa luokassaan ja useimmiten ylittävät väsähtäneen syndikaattituuban huononakin päivänä.
Toisekseen, jokaisen juonen ei tarvitsekaan aueta heti. Sehän vasta palkitsee, kun lopulta keksii, mikä tässä on tai oli olevinaan hauskaa - ja parhaimmillaan ei sittenkään voi olla ihan varma.
Akselilla paska ja lauteet tuli hakematta mieleen vaivaannuttavan hykerryttävä Ville Pirisen "Yhesti yhes paikas" samannimisessä pikkualbumissa (Suuri Kurpitsa, 2009).