Taiteella toimeen

[Timo Ronkainen]

Tsekkailen silloin tällöin ihan uteliaisuuttani Työvoimatoimiston sivuja (mol.fi), enkä aina pelkästään työpaikkoja tms. vaan myös työvoimakursseja ja vastaavia. Sattuipa kohdalle:

Taiteella toimeen  (nro 590955)

Paikkakunta Turku
Kouluttaja Konsulttitoimisto Työmaa
http://www.tyomaa.fi
Koulutus alkaa 12.02.2007 Kesto   80 pv
Haku päättyy 22.01.2007 Opisk.paikkoja   15

Kuvaus: Kurssi on tarkoitettu taidealoille koulutuksen saaneille tai taidealoilla työskenneille työttömille työnhakijoille.

Tavoitteet:
* Opiskelija tulee toimeen taiteen tekemisellä joko oikeiden kontaktien kautta, lisäkoulutuksella tai perustamalla yrityksen.
* Opiskelija huomaa, että toimeen tuleminen taiteen alalla on epärealistista ja lähtee uudelle uralle.
* Opiskelija tekee tämän päivän vaatimusten mukaisen portfolion töistään (sähköisen, jos mahdollista) ja oppii samalla vähintään tietojenkäsittelyn perustaidot.

Lihavointi minun. Eipä ole aiemmin moista kohdalle sattunut. Että ihan kurssitetaan "tajuamaan" ettei ole oikealla alalla. Ei taida muiden alojen koulutuksissa moista olla. "Vaihdapa akateemis-humanistinen koulutuksesi johonkin tuottavampaan, siivoa vaikka".

Timo

[roju]

Minusta ihan asiallista. Taidealalle koulutetaan Suomessa liikaa väkeä. Joutuvathan duunaritkin uudelleenkouluttautumaan, kun esim. tehdas suljetaan /siirtää työpaikkansa Kiinaan. Miksi luova ala olisi poikkeus?

Jatkokoulutus on usein hyvä lisä, monet taiteilijathan laajentavat  osaamistaan esim. opettajiksi tai viestintäalalle. Taidealan opinnot ovat näille hyvä pohja.

[pertti jarla]

Nyt naurattaa! Voihan toi useimmille olla tottakin, mutta toisaalta joka viikko törmää yrityksiin jotka tarttevat kuvituksia ja kääntyvät meikäläisen puoleen kun ovat sattuneet törmäämään kuviini jossain. Töitä piisaa vaikka tippaakaan en ole markkinoinut. Eli kuvittajille ainakin on töitä, jos suostuvat rahasta huoraamaan. 

[Timo Ronkainen]

Minusta ihan asiallista. Taidealalle koulutetaan Suomessa liikaa väkeä.

Se ei ollutkaan pointti tässä. Olen samaa mieltä, uusia taiteilijoita koulutetaan kouluttamaan uusia taiteilijoita, jotka kouluttavat... kun ei muuta hommaa löydy.
Vaan eihän aarporaaja- tai hitsarikurssinkaan tavoite ole huomauttaa ettei kurssille osallistujasta ole ko. alalle, vaan vahvistamaan osaamistaan ja kehittämään työllistymistään alalla jota kurssi edustaa.
Voisihan sitä tietysti ryhtyä konsultiksi, ja kouluttaa uusia kons...

Timo

[Jukka Koivusaari]

Toi on työvoimatoimiston kurssi . Ne on tuommoisia nykyään. Onnistuin viime keväänä roikkumaan kortistossa jonkun aikaa ja kävin vastaavantyyppisen yrittäjäkurssin. Siellä oli henki että jos ei oppilaat saa kurssin päätteeksi toiminimeä pystyyn niin ainakin pelästyvät taas tosissaan hakemaan palkkatöitä.

[keijoahlqvist]

No jos töitään myy kenellekään niin toiminimihän kannattaa ilman muuta. Ei se sitä tarkoita että tarttis taiteiluista luopua 

Toiminimen perustaminen on hyvästit sosiaaliturvalle. Yhden hengen yritys on järjetön ilmiö, ne pitäisi kieltää lailla.

Kela vaatii Oulussa taiteilijoilta takaisin taannehtivasti peruspäivärahat kun saa selville että taiteilijalla on työhuone. Taiteilijan tulee tulla toimeen myymällä taidetta ja nostamalla apurahaa, sosiaalirahoja niille ei liruteta.

Toisin sanoen, taiteilijoista ollaan pääsemässä eroon.

[pertti jarla]

Toiminimen perustaminen on hyvästit sosiaaliturvalle. Yhden hengen yritys on järjetön ilmiö, ne pitäisi kieltää lailla.

  Kuinniin? Kun hoitaa vero- ja eläkemaksunsa ajallaan niin hyvä systeemihän se on. Jos uskoo että voi elättää itteään taiteilullaan, niin se on hieno juttu ja kannattaa perustaa se T:mi. Toki kannattaa olla jo valmiiksi jonkinlainen tilauskanta pyörimässä, ettei pelkästään katteettoman tulevaisuususkon perusteella laita toiminimeä pystyyn.

  Sosiaaliturvan varasta olisi artistin tarkoituskin päästä pois, sehän on tarkoitettu pahojen aikojen yli pääsemiseksi eikä elämäntavaksi.

[ARock]

Kummankin alan harrastajana (lue koulutus + taide) pitää vielä kommentoida tota kurssikuvausta...

Ekaksi täytyy sanoa, et vaikkakin on mahdollisesti totta, et taiteen alalle "puhtaiksi taiteilijoiksi" koulutetaan liikaa väkeä, niin noin pedagogisessa mielessä mä en löydä mitään hyvää kyseenomaisesta "kurssikuvauksesta" eli siitä, että koulutetaan ymmärtämään olevansa kykenemätön johonkin... luulisi, että ne ajat kun lyötiin väärästä vastauksesta karttakepillä sormille, olisivat jo menneet, mutta näköjään eivät kaikkialla.

Kuten myös sanottu tässä jo aiemmin, taiteen alalla voi tehdä muutakin kun "räiskiä maalia kankaalle" eli voi esim. opettaa. Näin ollen tuo kurssikuvauksessa sanottu on jo pelkästään väärin. Mun mielestä se, että taiteilija opiskelisi esim. taiteen opettajaksi, ei tarkoita, etteikö hän edelleen toimisi taiteen parissa.  Luovan työn alallahan lienee kuitenkin runsaasti vaihtoehtoja, kun näkökulmaa vaan hieman laajentaa sen ihan perinteisimmästä osasta.

Mä olen hlökohtaisesti aikakin pitänyt ohjenuorana elämässä sitä, että AINA joku tekee jotakin hommaa, pääsi siihen sitten vaikka vain yksi miljoonasta. Miksi siis se yksi ei sitten olisi minä? Häviämään ei ketään kannata opettaa. Jos taasen aina ei onnista, niin on toki hyvä olla myös plänbii.


UGH, olen puhunut!

[keijoahlqvist]

  Kuinniin? Kun hoitaa vero- ja eläkemaksunsa ajallaan niin hyvä systeemihän se on. Jos uskoo että voi elättää itteään taiteilullaan, niin se on hieno juttu ja kannattaa perustaa se T:mi. Toki kannattaa olla jo valmiiksi jonkinlainen tilauskanta pyörimässä, ettei pelkästään katteettoman tulevaisuususkon perusteella laita toiminimeä pystyyn.

  Sosiaaliturvan varasta olisi artistin tarkoituskin päästä pois, sehän on tarkoitettu pahojen aikojen yli pääsemiseksi eikä elämäntavaksi.

Sosiaaliturvan varasta pitäis päästä pois? Kun semmoiseen ensin pääsisi!

Graafisen suunnittelijan tulot on niin pienet alihinnoittelun takia ettei mitään eläkettä kerry. Kun sairastuu, ei voi pitää sairaslomaa ja kadottaa terveytensä kokonaan.

Ei voi olla mitään tilauskantaa pyörimässä etukäteen, se pitää hommata yrittäjänä, sillä yrittäjyydeksi se tulkitaan ja taas menee sosiaaliturva perintään.

Kuvataiteilijalla ei ole muuta kuin pahoja aikoja. Joskus edellytettiin julkisten hankkeiden rakennuskustannuksista 2% taiteenhankintaan. Sitä käytäntöä noudatti harva kunta hetken, enää ei.

Katson vierestä kuinka vakituisessa työssä olevan ammattitaiteilijan näyttelyn järjestämiseen kuluu 4000 euroa eikä yhtään taulua mene kaupaksi kun muoti on taas vähän toinen. Maksa sitä sitten kuukausipalkasta. Asianomainen ihmettelikin, missä muussa ammatissa töidensä esittämisestä pitää maksaa.

Kirjallisuuden olemassaolo-oikeutta ei moni kyseenalaista, mutta kirjailijan keskitulo on 2000 euroa vuodessa. Eli kirjailijoista elävät kirjatulolla vain Paasilinna ja Remes ja joku muu. Mutta iso, iso joukko muita elää noiden nälkäkirjailijoiden siivellä.

Sanotaan että taiteilijoita on liikaa, mutta miten se on mahdollista kun taidetta ei ole juuri ollenkaan? Helvetillistä rumuutta niin maaseudulla kuin kaupungissa, niin ulkona kuin sisätiloissa. Tiedotusvälineiden sisältö ja tavaramaailman laatu ja disaini on epäinhimillistä ja tökeröä. Joka neljäs ihminen on mielenterveysongelmainen ja kolme suomalaista päivässä toteaa ettei jaksa jatkaa elämää vaan saa lopultakin aikaiseksi tappaa itsensä.

Useimmat kuitenkin ovat kokeneet taiteen kosketuksen ja tietävät sen tehon.

[Ossi Hiekkala]

Olen samaa mieltä kuin Pertti. Itse olen mieluummin oman itseni pomo kuin tekisin jotain epämiellyttävää hommaa muiden alaisena. Tottahan on, että lounasseteleitä ei ole kauheasti jaossa mutta itsenäisyydessä on omat hyvät puolensa. Jos nyt ajatellaan noita toiminimen etuja, niin kaikenlaista kivaa on helppo vähentää verotuksessa, mainiten vaikka taidekirjat, tietokoneet, maalausvälineet, alaa sivuavat aikakauslehdet etc.

Sosiaaliturva taas on yrittäjillä työntekijöitä huonompi, mutta sitten pitää myös osata laskuttaa riittävästi, jotta voi maksaa itselleen riittävää eläkevakuutusta.

Vapaan taiteilijan osa onkin sitten kaupallista taiteilijaa hankalampi. Teoksien myynnistä saatavat tulot eivät liene valtaisia, ainakaan valtaosalla tekijöistä (ellei sitten Palmun tavoin myy kehystettyjä signeerauksia). Niinpä moni tekeekin opetus- yms. työtä taiteen tekemisen ohella. Harvalla lienee näinä aikoina mesenaatteja turvanaan. Apurahoistakin on valtava kamppailu.

Ja sitten koulutuksesta: totta on, että kaikille halukkaille ei ole töitä taidealalla. Se on surullinen totuus. Turha kouluttaa ihmisiä nälkiintymään.

* Opiskelija tulee toimeen taiteen tekemisellä joko oikeiden kontaktien kautta, lisäkoulutuksella tai perustamalla yrityksen.

Tämä on erittäin hyvä asia, jos kouluttaja osaa neuvoa kontaktien luomisessa, markkinoinnissa yms.

* Opiskelija huomaa, että toimeen tuleminen taiteen alalla on epärealistista ja lähtee uudelle uralle.

Tämä taas on varsin typerä "tavoite".

* Opiskelija tekee tämän päivän vaatimusten mukaisen portfolion töistään (sähköisen, jos mahdollista) ja oppii samalla vähintään tietojenkäsittelyn perustaidot.

Tämäkin on hyvä asia opettaa.

Mielenkiintoista olisi tietää, millä pätevyydellä ja kokemuksella kyseinen konsultti on tarttunut taiteilijoiden erityisongelmiin.

[ARock]

Sanotaan että taiteilijoita on liikaa, mutta miten se on mahdollista kun taidetta ei ole juuri ollenkaan? Helvetillistä rumuutta niin maaseudulla kuin kaupungissa, niin ulkona kuin sisätiloissa. Tiedotusvälineiden sisältö ja tavaramaailman laatu ja disaini on epäinhimillistä ja tökeröä.

Useimmat kuitenkin ovat kokeneet taiteen kosketuksen ja tietävät sen tehon.

Tuo on niin totta. Olen ollut huomaavinani et monet suomalaiset vaan eivät yksinkertaisesti rumuudesta välitä. On aivan yhdentekevää, onko jokin esine punainen, sininen, suora  tai käyrä, kunhan se vaan on hyvä sen käyttötarkoituksessa.

Mä oon ainakin vaimolle aina "paasannut" sitä, et eikö ihmisiä yhtään ota päähän se, et joka aamu kun esim. menee autoonsa, niin huomaa kuinka kauhea punainen farmarimetallilaatikko se on, kun se voisi sen sijaan näyttää hyvältäkin sen lisäksi, että se vie paikasta A paikkaan B.

Liekkö tuossa syynä kulttuurimme nuori ikä vaiko jokin pohjolan ihmisen funktionaalisuuden tarve vai jokin muu - mene ja tiedä.

[Jukka Koivusaari]

* Opiskelija huomaa, että toimeen tuleminen taiteen alalla on epärealistista ja lähtee uudelle uralle.

Tämä taas on varsin typerä "tavoite".
......
Mielenkiintoista olisi tietää, millä pätevyydellä ja kokemuksella kyseinen konsultti on tarttunut taiteilijoiden erityisongelmiin.

 Niin siis tuo ei ole taiteilijakurssi , vaan työllistymiskurssi. Tuon tarkoitus on siivota lorvijoita pois kortistosta eikä opettaa ketään taiteilemaan.
 Näille työvoimatoimiston kursseile osallistuminen on osa työmarkkinatuen ehtona olevaa työllistymissuunnitelmaa. Kun tuommoisen kurssin on käynyt pitää pystyä työkkärin tädille selvittämään uskottavasti , miten aikoo lähiviikkoina työllistyä. Siinä vaiheessa , jos ei ole valmista asiakaskuntaa tai halua heittäytyä tyhjän päälle yrittäjänä, työvoimatoimistolla on velvollisuus pakottaa työtön työnhakija ensimmäiseen avoimeen hanttihommaan. 

[V3§a V1tikain3n]

oookei... pien lehden väsääminen tuntuukin sairaan vaikeelta taidan tyytyä netis julkaisuun ja köyhyyteen...

Joku huomasi tämän alan mahdottomuuden jo kirjoittamalla kvaakkiin, ei tarvinut erillistä kurssia. Varsinkin tässä ketjussa on tosi kannustava ilmapiiri, mutta ei kai sitä muuten taiteilijaksi pääsisikään jos ei olisi hiukan suisidaalinen mentaliteetti.

[Chemo]

tuo ei ole taiteilijakurssi , vaan työllistymiskurssi. Tuon tarkoitus on siivota lorvijoita pois kortistosta

Tulipa mieleen Royston Vasey ja Pauline tästä. "Hello, job seekers!" 

http://www.lunacynet.com/league/char_pauline.html#pauline

[Tinka]

Olen saanut "osoituksen" (= pakko hakea tai menettää oikeuden työmarkkinatukeen, hui keppiä) tälle mainiolle kurssille. Pistää hiljaiseksi.

Tavoite 2:sta en liiemmin viitsi edes kommentoida. Silkkaa typeryyttä. Oli taiteilijan tilanne mikä tahansa.

Mutta millähän perusteella osoitetut ovat sormenheristelyt ansainneet?
Itse en ko. kurssille suostu puuhastelemaan.

Oma tilanteeni: Olen valmistunut Turun AMK Taideakatemialta kesäkuussa 2006. Siis aika tuoreet paperit. Papereilla ei pelleillä, ainakaan saada töitä, mutta ne taidetaan nyt synniksi laskea. Alan töitä olen tehnyt vuodesta 1998. Opiskelut vähän häiritsi, muttei kuitenkaan katkaisseet aiempia kontaktejani.
(Tavoite 1:) Töitä on edelleen kohtalaisesti. Ollut koko ajan. Valmistumiseni jälkeen olen saanut joitakin euroja työmarkkinatuen muodossa, koska luonnollisesti kaikki ansioni (keikkatyöt, pätkätyöt) on vähennetty. Tämä ok. Kela on viimeinen rahoittaja, vaikka virallisesti olen työtön työnhakija. Apurahoja olen saanut jonkinverran, osa korvamerkitty eri projekteille.
Yrittäjäksi en ole vielä ehtinyt, harkitsen. Olen oma pomoni, luon kenttää/saan palkkaa, mutta enemmän se on verkoston/asiakaskunnan/tilojen järjestämistä eli tulevan työskentelyn mahdollistamista. Vielä. Kuinka nopeasti minun siis olisi pitänyt heittäytyä yrittäjäksi välttääkseni ko. kurssin. Parhaillani käyn sivutoimisesti kulttuuriyrittäjyyden erikoisopintoja Humakista. Ensimmäinen päämääräni on oma työllistymiseni, mutta tarkoitus on saada palkkarahat myös yhteisölleni, kanssani työskenteleville. Tästäkö siis sakotetaan, etten ajanut ensin itseäni konkurssiin vaan pyrin enempään.
(Tavoite 3:) Portfolioni on ajantasalla ja hyvännäköinen. Kotisivut avataan kunhan ovat valmiit, helmikuulle menee, koska mukana liikkuvaa kuvaa yms. En siis kaipaa kurssin apuja tähänkään.

Sain siis osoituksen tälle kurssille. Ainoa toivoni on olla "pääsemättä" niiden 15 onnellisen joukkoon. Aika olisi haaskausta. Tämän ajan tarvitsen omalle työlleni tai joudun palkkaamaan siihen toisen.

En halua omia meriittejäni konsulttitoimisto Työmaan (käykääs huviksenne katsomassa heidän hienoja kotisivujaan) ansioiksi. Menen haastatteluun neuvottelemaan. Kulttuuripääkaupunki Turku siistii "työttömien taiteilijoiden" tilastonsa, tavalla tai toisella. Nyt arvotaan voittajat.