minusta tuo hintakysymys on melkeimpä kaikkein oleellisin.
Vaikka olisi miten hyvä lehti ja kysyntääkin mukavasti, jos ohjehinta on joku 5e ja siitä ollaan valmiit antamaan kaupalle a' 3,50e + lähetyskulut ja tämä verottomana, en usko että moni KAUPPA näkee sitä tarpeelliseksi ottaa.
Jos kuluineen olisi 4e (+ alv = 4,88), kauppa nettoaisi n. 10c jos haluaisi kilpailla tarjoamalla samalla hinnalla kuin muut. Nostamalla hinnan sellaiseksi että siitä jää jotain oikeasti käteen, että edes omaat saa pois muutenkin kuin myymällä hyllyn tyhjäksi, hinta taas nousee niin korkeaksi ettei sitä kukaan osta.
Itse olen tuota joskus omien julkasujen kohdalla miettinyt. Täysi Q #11 (36/A6 liimasidottu = "kirja", joten alv 8%) kohdalla mietin hintaa. 2-3e on ihan hyvä hinta suoraan asiakkaalle, mutta tukkuna pitäisi pystyä siis myymään 1e tai alle, että mikään kauppa voisi myydä 3e:llä. Pyytämällä 2e ja tulos 4e kansihinta ja epäilyttää maksaisiko kukaan 4e tuon kokoisesta läpyskästä. Reilu 100 painos sitä tehty ja eipä tuota ole montaa jäljellä, joten ei sinänsä moinen stressaa.
Halpojen lehtien markkinointi on varmasti todella hankalaa verrattuna hinnakkaampien albumien suhteen joista kaikille voisi teoriassa jäädä jotain käteen. Divarit ei tunnu olevan kiinnostuneita mistään a' 10-20€ hintaluokan albumeista.
Mutta jos nyt jälleenmyynnistä ja "rakentavista ideoista" kiukuttelun sijaan puhutaan, niin....
Jos minulta kysyttäisiin mikä olisi kokeilemisen arvoinen projekti, olisi "sarjakuvien poptori", heh... Tuo käsittämätön levy-yhtiöhän myy varsin hyvin levyjä ja todella edullisilla hinnoilla. Toiminta perustuu (kuulemma) siihen ettei myyntipaikat saa myydystä tavarasta voittoa, vaan Poptori maksaa vuokraa siitä että levystandit saa olla kaupassa.
Sarjakuvien kohdalla tämä takaisi sen että kusinenkin divari / kirjakauppa / levykauppa / baari / kahvila / galleria tms, saisi aina jotain voittoa itselleen vaikka lehdet ei menisi kaupaksi.
Standin voisi siksi saada helpommin mihin vaan, missä on edes hieman tyhjää tilaa. Paikalle sen hyväksyminen olisi lähinnä pelkkä bonus, jossa ei häviä mitään (paitsi jos kuluttaja tuhlaa ainoat roponsa "muiden lehtiin", eikä ostakkaan kaupan omia tuotteita joita ehkä tuli alunperin hakemaan).
Ko. menettelyllä olisi mahdollista vaikuttaa radikaalisti lehtien & albumien saatavuuteen. Harva kauppias osaa vaihtoehtosarjakuvan puolelta katsoa mitä kannattaa ottaa hyllyyn. Enää ei pieni myynti tai ennakkoluulo myynnin suhteen olisi tekosyy sille, etteikö hyllyssä voisi olla 1-2kpl lehteä varmuuden vuoksi. Jos olisi omat rahat kiinni siinä, vastaus olisi "ei me oteta kun ei tuollaiset myy", eikä tuota ikinä pääsisi käytännössä kokeilemaan.
Lehtien muovittaminen & hieman speciaalimpien & ammattinsa hyvin osaavien levykauppojen tapa laittaa muovin alle lisäksi esittely tekstinä toimisi hyvin selauskappaleen lisäksi. Lehdet pysyisi hyvässä kunnossa ja sen sijaan että myyntipaikan äijän pitäisi osata kertoa mitään albumista / lehdestä, voit lukea kaikki avainasiat pienen (A8/A7) lappusen myyntipuheesta.
Ongelmat lienee :
1) mikä olisi sopiva vuokrahinta lehtistandille että paikat saa kelvollisen määrän rahaa, mutta standi kannattaa pitää?
2) kuka hoitaa standien täyttämisen (tai tyhjentämisen siitä kamasta mikä ei oikeasti mene) sitä mukaa kun niitä ympäri Suomea alkaa tyhjenemään ja millä maksetaan ne kulut?
3) Kenen kukkaro on varautunut siihen melko mittavaan odotukseen että ihmiset alkaa huomata ko. julkaisujen saatavuuden, ja hiljaiselon aikana standivuokrat juoksee ihan normaalisti?
4) Miten raha jakautuu lehden tekijöiden kesken - vai pyörittääkö tätä bisnestä ihan vaan sitä varten perustettu firma ja joku yksittäinen henkilö, joka maksaa viulut tai hyötyy voitoista itse.
5) Miten voisin jo nähdä että asiasta vastuussa olevat tahot ennenpitkää katsoo velvollisuudekseen valita hyvin tarkkaan että mikä on hyvää ja mikä roskaa ja sen sijaan että promotoidaan yleisesti omakustanne-/pienkustannesarjakuvaa. Päädytään tilanteeseen missä ne "halvat rupulehdet" siivotaan pois hyllystä ettei ihan maine mene muiltakin lehdiltä. Ja jäljellä on sitten ne julkaisut jotka tavallaan muutenkin kelpaisi kauppiaille?
Painamalla 1000000000000000000 flyeriä missä lista kaupungeista ja myyntipaikoista, ehkä jopa pienien karttakuvien kera (esim. 2 kertaa taitettu A4 joka menee taskuun, mutta pystyy sisältämään paljon infoa) joka on jaossa niin myyntihyllyissä josta muiden kaupunkien divareita / gallerioita tms koluavat ihmiset tajuaa että nyt tapahtuu jo kotinurkillakin. Postimyyntien mukana / tapahtumissa tai ihan minne vaan jätettynä. Moisella projektilla voisi saada kiinnostusta oikeiltakin lehdiltä jutun tekoon & ilmaiseen promootioon.
Idea on ihan vapaasti käytössä, jos jollain on aikaa ja rahaa jalostaa se toimintakuntoon. En usko että sitä tapahtuu, heh...
Jos itse olisi jotenkin epätoivoisessa tilanteessa työttömänä, voisin ihan huvikseni kokeilla moista vähintään vuoden, starttirahan turvin
Aihe: Pienkustanteiden jälleenmyyjät (Luettu 7752 kertaa)