Vitsin ydin onkin juuri siinä, että vanhoissa sarjakuvissa on oma koodinsa. Kuten totesit, lukijan täytyy tulkita sekin, mitä tapahtuu ruutujen välissä. Tarinasta osa tapahtuu siis lukijan mielikuvituksessa.
Tosin tässä nimenomaisessa seikkailussa Kuunkullan isä on paikalla pelastusoperaation ajan, eikä Bill jää yksin Kuunkullan kanssa. Vaan kuinka ollakaan, numerossa 9/1972 Kuunkulta on taas pelastettava. Kannessakin Bill juoksee käsi kädessä Kuunkullan kanssa pahoja valkoisia karkuun. Lehden tarina on "Punainen prinsessa".
Turhauttavaa kyllä, tälläkään kertaa Bill ja Kuunkulta eivät jää kahden kesken. Nämä saavat seuraansa heitä auttaneen nuorukaisen. Kun tämä toteaa lähtevänsä Billin ja Kuunkullan kanssa pakomatkalle, Bill ei virka mitään. Minä hänen sijassaan olisin todennut: "No et totta vie tule sotkemaan minun suunnitelmiani, ratsasta sinä aivan päinvastaiseen suuntaan, niin minä saan viimein tilaisuuden (SENSUROITU)."
Lehti vuonna 1972 olikin jo väreissä, mutta kuvitus oli vastapainoksi aiempaa heikompaa.
Kuten myös tunnetaan, sarjakuvissa lännenmiehen tärkein ystävä on hänen hevosensa, joka usein on poikkeuksellisen älykäs. Lucky Luken hevonen tekee tästä hauskalla tavalla pilaa, mutta lähes Jolly Jumper -tason neuvokkuutta osoittaa myös Buffalo Billin ratsu, joka vuonna 1973 ilman mitään näkyvää apua on sitonut itsensä kaltereihin ja kiskoo niitä vimmatusti vapauttaakseen Billin.
Iihahaa!
