Kirjoittaja Aihe: Ville Ranta  (Luettu 183917 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

kaltsu

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 869
Re: Ville Ranta
« Vastaus #60 : 15.01.2006 klo 12:16:03 »
Hyviä kommentteja ja ajatuksia heitelty puoliin ja toisiin. Ehkä voisi yhden pointin vielä tuoda esille. "Siistimpää" ja "kaupallisempaa" jälkeä tuottaville on häpeällisen vähän tarpeeksi tasokkaita tai tyylille sopivia käsikirjoituksia tarjolla. Moni lahjakas piirtäjä heittääkin helposti hanskat tiskiin ja menee mieluummin mainospiirtäjäksi, arkkitehdiksi tms...

"Taiteellisemman" kaman tuottajat ovat useimmiten kehittäneet kerrontataitojaan rinta rinnan piirtämistaitojen kera eikä heillä ole samanlaisia ongelmia. Ville Ranta on erinomainen esimerkki tällaisesta auteurista jolle kokonaisuus ja tarinoiden eteenpäin välittäminen (ihmiseltä toiselle ja pidemmällä aikavälillä sukupolvelta toiselle) on tärkeintä.

Villen jutut eivät ole kertakulutuseskapismia. Samalla kun Ville kertoo itsestään, Ville kertoo ajastaan ja ihmisyydestä ylipäänsä. Ville kertoo elämästä 8] ...välillä paremmin, välillä huonommin mut pitää muistaa että Ville on vielä todella nuori tekijä (vaikka tuotantoa onkin jo ehtinyt kertymään) ja parhaat jutut ovat ihan varmasti vasta tuloillaan. Sanokaa mun sanoneen, mies pääsee vielä pitkälle.

Huh alkaa ihan nolostuttaa tämä vaahtoaminen, mut minkäs teet kun on lahjakas mies kyseessä ja mielenkiintoinen keskustelu muutenkin käynnissä.


Äääääh, pysykää te hinkkaajat siellä tussiteräketjussa kun ette piirtämisestä mitään ymmärrä...  ;D

Hähähä! ;D


MUTTA olen totaalisen kyllästynyt siihen, että huolellisesti piirtäviä mollataan niin kovin herkästi.

No tuota noooin... tääkin kiihkeähkö keskustelu lähti kyllä siitä käyntiin että herra Ahola katsoi asiakseen tulla ketjuun ihmettelemään "mitä hienoa herra Rannan sotkuissa on" ja toteamaan että "kai se on sitten niin että ei tarvitse osata piirtää tehdäkseen sarjakuvia".

Mä en kyllä myönnä koskaan mollanneeni ketään liiallisesta huolellisuudesta tai siisteydestä.


EDIT: yhdistin kaksi viestiä
« Viimeksi muokattu: 15.01.2006 klo 12:28:15 kirjoittanut kaltsu »

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Re: Ville Ranta
« Vastaus #61 : 15.01.2006 klo 15:10:55 »
Tarkoitan jotain sellaista että pysyy valitsemallaan tiellä... jatkaa ja kehittyy siinä sitten sen sijaan että tempoilisi ja riekkuis miettien "mitä KANNATTAIS tehdä", mikä   

No se on jumalan totuus! On tarpeeksi vaikeaa menestyä sillä, mitä tekee luonnostaan, saati sitten niin että apinoi muita. Siinä on tuomittu lyömään kätensä paskaan. Paras lähtökohta tekemiselle on mielestäni henkilökohtaiset pakkomielteet. Pakkomielteet kunniaan.
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 193
Re: Ville Ranta
« Vastaus #62 : 15.01.2006 klo 15:11:10 »
--Näin hetken päästä tuli mieleeni että sekä Kartsan että Hansun, anteeksi, herra Nissenin, kommenteissa on kyse myös henkilökohtaisista mieltymyksistä liittyen arvioinnin kohteena olevan tekijän persoonaan. Tai oisko ihan perisynti kateudella näppinsä pelissä? Sellasta "väärin menestytty" -meininkiä. Tai jätän nyt nuo arvioimiset sikseen, Nissen tuli vedetyksi tähän keskusteluun lupaa kysymättä. Omiin blogeihinsa saa jokainen kirjoittaa mitä haluaa.

Käykääs lukemassa myös Nissenin vastine.

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Re: Ville Ranta
« Vastaus #63 : 15.01.2006 klo 15:41:26 »
Suomessa on oikeasti hyvää sarjakuvaa piilossa, ei vain yritteliästä ja kosiskelupyrkyistä, vaan semmoistakin, jota yleisökin haluaisi lukea. Ja se on laadukasta, raikasta ja vilpitöntä, juuri niin kauan kun tekijät ei vajoa bisnekseen jolloin pitää ottaa ohjeita sieltä ja tuolta.

Mihin nämä jutut juuttuu? Kustantamoiden pinoihin, piirtäjien komeroihin pornolehtien sekaan? Pelottava ajatus, koska teen mainstream-juttua just itse.
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Re: Ville Ranta
« Vastaus #64 : 15.01.2006 klo 16:22:11 »
Mihin nämä jutut juuttuu? Kustantamoiden pinoihin, piirtäjien komeroihin pornolehtien sekaan? Pelottava ajatus, koska teen mainstream-juttua just itse.

No nii-i!! Se on just se ku ei oo sitä pisnestä. Tarttis jonku pisnesenkelin. Tai lottovoiton. Jos voitan, en silti lupaa sitä suomalaiseen sarjakuvaan vaan Afrikan nälkäänäkeville lapsille. Sori. Mut on se aika epätodennäköstä silti, ku en ees lottua.

Ainoita männävuosikymmenien mainstreamvirityksiähän Suomessa on ollut Pahkasika, joka keskittyi huumoriin eikä ollut puhtaasti sarjakuvalehti. Mutta muissa genreissä: ei mitään. Ai juu paitsi korkkarit. Mut niinku sellasta niinku nyt nuo uudet ranskalaiset sarjat Jyssäyksessä ja Södikalla, tai vaikka lasten/nuortensarjakuvat.

Esimerkiksi sun jutuistahan on kaikki tykänneet ku hullu puurosta jos vaan ovat päässeet jossain näkemään.
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Ville Ranta
« Vastaus #65 : 15.01.2006 klo 16:43:12 »
Minusta tuo menee jo aika paksuksi....

Niin että on parempi huhtoa pikapiirroksina mitä selkärangasta värähtelee, ja mitä enemmän sen parempi ja laittaa kaikki julkaisuun ja näytteille.... ? Lietzeniltä voisi kuvitellakin syntyvän 500-600 sivua laadukasta sarjakuvaa, kun kyseessä on sen luokan ammattimies, joka on ammattitaitonsa kehittänyt harjoittelemalla.

Taitamattomamman tyypin pikasarjakuvat ei ihan hirveän pitkälle jaksa kantaa. Vaikka jonkun Hannu Eskon päiväkirjasarjiksen ihan hyvilläkin milelin jaksaa lukea, niin jos kaikki sarjakuvantekijät alkaisivat julkaisemaan editoimattomiaan päiväkirjoja, niin siinä voisi lähinnä puhua hyvin degeneratiivisesta ilmiöstä.

Yhtä hyvin voisi sanoa että jos et osaa änkyttämättä puhua kuolemattomia syvällisyyksiä, pidä suusi kiinni.

Sarjakuva on jokamiehen oikeus. Jos piirtää paljon, piirtää pian hyvin. Kun ei hinkkaa, piirtää ilmeikkäästi, piirros välittää paljon enemmän.

Kyllä kaikki sarjakuvantekijät voivat ruveta julkaisemaan päiväkirjoja. Hannu Eskon päiväkirja on selvästi antoisampi kuin hänen se seikkailusarjis, mikäsenniminytoli.
« Viimeksi muokattu: 15.01.2006 klo 16:51:52 kirjoittanut keijoahlqvist »

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Re: Ville Ranta
« Vastaus #66 : 15.01.2006 klo 16:50:11 »
Hannu Eskon päiväkirja on tuhansia kertoja antoisampi kuin hänen se seikkailusarjis, mikäsenniminytoli.

Joo, samaa mieltä. Siinä jälkimmäisessä oli just se vika että oli jotenkin ajateltu "millaisia sarjakuvien kuuluu olla" (sen sijaan että olisi ammennettu nk. havainnosta so. suoraan todellisuudesta, munaskuissa koetusta), ja lopputulos ei sitten ollut kovin omaperäinen. Viihde on paljon vaikeampi laji kuin omaehtoinen sanootaanysitvaiks taide.

Kunnon hollywood-käsiskurssille vaanja sitten paljon hommia että opittu unohtuu ja uppoaa osaksi omaa tekemistä niin kyllä sieltä vielä hyvää seikkailua suoltuu. Kunhan vaan ei lopu sparraus kesken, niinkuin tämän kokoisessa maassa useilta.
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

1978 villiä metsää

  • Jäsen
  • Viestejä: 527
Re: Ville Ranta
« Vastaus #67 : 15.01.2006 klo 17:02:30 »
Käykääs lukemassa myös Nissenin vastine

Tämä on niitä internetin ihmeitä, saataisiinkohan tätä keskustelua haarautettua vielä jotenkin, heh.

En hirveämmin ymmärrä tätä kilpailuttamista, miksi se on juuri piirrosjälki minkä pitää saada lukija haukkomaan henkeään. Siis pois se minusta että täsmällisempää piirrosjälkeä väheksyisin, mutta miten siitä on tullut tuollainen itsestäänselvyys ja korkein ilmaisullinen tavoite. Voi olla vaikka minkälainen seppelöity sankari piirtämään, mutta silti tehdä tylsiä sarjakuvia- riippumatta käsikirjoitusten laadusta.

Kai se Ville on jotain saanut aikaiseksi, kun tällaisia tunnekuohuja onnistuu herättämään. Väärin tekeminen on kautta aikain tuonut esiin uudenlaisia tyylisuuntia, joita moni täällä rakastaa. Kuka kuuntelee 1900-luvulla keksittyä musiikkityyliä, käsi ylös! Aluksi ei yhtä moni kättään nostanut ja pelättiin, että kaikkiko nyt tällaista tulee olemaan, aina ja ikuisesti.

Jos saisi aikakoneen käyttöönsä, voisi mennä moralisoimaan vaikka Jimi Hendrixille tai Miles Davisille että tsot tsot, soita huolellisemmin. Tai vastaavasti mennä kysymään Rembrandtilta, että mitä se on mieltä näistä mun sarjakuvista.

Nähdäkseni kaikki täällä ottavat piirtäessään anatomisia vapauksia( siis kuka muka tekee oikeasti näköistä?) ja monilla viiva "elää". Joskus tuollaistakin rikkioppineisuutta on haukuttu suttaamiseksi ja itsensä päästämiseksi helpolla.

Ei Ville mitään pyörää ole keksinyt. Tekee vain juttuja, minkä parissa viihtyy. Maanläheistä meininkiä, miksi sen ymmärtämiseksi tarvitsisi osata jotain "taide-eliitin" salaisia kädenpuristuksia?

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Ville Ranta
« Vastaus #68 : 15.01.2006 klo 18:11:14 »
Hannu Eskon kesä -albumia käsittelevässä ketjussa taisin tästä jo avautua, mutta todetaan nyt vielä uudestaan, ettei hyvän sarjakuvan tarvitse olla visuaalisesti kaunis tai huolellisesti piirretty: tärkein elementti on kuitenkin itse kertomus. Mielestäni Ville Ranta on tästä hyvä esimerkki siinä missä joku Jeffrey Brownkin. Kumpikaan ei loista suoranaisesti piirrosjäljellään, mutta lopputulos menee siitä huolimatta plussan puolelle.

Rannan tuotannosta olen kyllä pitänyt - etenkin "Isi on vähän väsynyt" oli erinomainen - mutta aivan suurimpien suosikkieni joukkoon en häntä vielä toistaiseksi laske. Esimerkiksi kehuttu "Sade" jätti syystä tai toisesta vähän kylmäksi (pitäisi varmaan lukea uudestaan ja paremmin syventyen).
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

laureline

  • Vieras
Re: Ville Ranta
« Vastaus #69 : 15.01.2006 klo 18:34:30 »
Suomessa on oikeasti hyvää sarjakuvaa piilossa, ei vain yritteliästä ja kosiskelupyrkyistä, vaan semmoistakin, jota yleisökin haluaisi lukea. Ja se on laadukasta, raikasta ja vilpitöntä, juuri niin kauan kun tekijät ei vajoa bisnekseen jolloin pitää ottaa ohjeita sieltä ja tuolta.

Teennäistä "kansainvälistä" elokuvaa tuetaan mutta ei kotiyleisöä palvelevaa sarjakuvaa. (Verovaroja ei enää käytetä veronmaksajien palvelemiseen vaan yrittäjien tukemiseen siirtää tuotanto lapsityövoimalle kehitysmaihin.)

Kustantamista kannattaisi tukea, koska tyypit joita rohkaistaisiin julkaisemalla heidän töitään, jatkaisivat kehittymistä ja oppisivat luultavimmin pari sivuammattiakin (no sarjakuvantekijä ei ole häävi ainoana ammattina). Nyt söpöt lahjakkuudet hakataan mäsäksi parissa vuodessa ja joka ei alkoholisoidu, päätyy vittumaiseksi yövartijaksi, luokanopettajaksi tai turkistarhaajaksi.
::) Mitä oikein tarkoittaa "bisnekseen vajoaminen" ?. Aika seitkytlukulainen ajattelutapa, Keijo hyvä. Eihän bisnes ja hyvä sarjakuva sulje toisiaan millään tavalla pois. Haloo! Jos sarjakuva on alunperinkin hyvä ja sellaisenaan bisneksen rattaisiin otettu ja sille on sosiaalinen- (tai joku muu tilaus) :), ei sitä tarvitse ruveta muuttamaan vaikka päätoimittajan pösilö  niin tahtoisikin. Tottakai olisi eduksi, jos sarjakuva kehittyisi tekijänsä kanssa, eikä jäisi junnaamaan samalle radalle (niinkuin Viivi ja Wagner tms). Tollo on se taiteilija, joka ei uskalla tehdä omaa sarjakuvaansa "bisneksen rattaissakaan"niinkuin itse hyväksi näkee. Lainaan tähän tuomari Nurmion lauseita kappaleesta Rion satamassa: Apina tanssii varjonsa kanssa, kettinki kaulassaan. Se keräsi rahaa mukiin ja kolikot kilisi. Posetiivia veivasi taiteilija, ku sitä huvitti tehdä niin...

1978 villiä metsää

  • Jäsen
  • Viestejä: 527
Re: Ville Ranta
« Vastaus #70 : 15.01.2006 klo 19:10:58 »
Hmmm... Vähän voisi täsmentää tuota meikäläisen paatosta. Siis se ei ole keltään pois jos joku toinen tekee mitä tekee ja saa siitä tunnustusta. Jos se poikkeaa jostain mihin on tottunut, mielekkäintä on tarkastella asiaa kokonaisuutena, ei osiensa summana.

VR:llä kokonaisuus kulkee hyvin ja sen tekevät paitsi tarina ja kerronta, mutta myös se piirräntäkin. Kokonaisuus toimii parhaimmillaan myös muissa genreissä. On innostavaa kuinka sarjakuva kehittyy yhä monimuotoisemmaksi. Aikaakin on hyvä tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Uusi on aina skeidaa.

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Re: Ville Ranta
« Vastaus #71 : 15.01.2006 klo 21:19:48 »

Jos saisi aikakoneen käyttöönsä, voisi mennä moralisoimaan vaikka Jimi Hendrixille tai Miles Davisille että tsot tsot, soita huolellisemmin. Tai vastaavasti mennä kysymään Rembrandtilta, että mitä se on mieltä näistä mun sarjakuvista.


Hendrix ja Miles olivat molemmat kuitenkin aika perkeleesti harjoitelleet instrumenttiaan ja juurevasti kasvaneet perinteeseensä, veivanneet bändeissä skideistä asti. Ja Milesia "tarkempaa" soittajaa saa hakea. Hän ei turhia pölöttänyt torvellaan.

Kyllähän jotkut rupeavat soittamaan vaikka free jatsia siltä pohjalta, ettei siinä tarvitse osata soittaa mitään, ja karmealtahan se luultavasti kuulostaa. Toisaalta kuuntelen aika paljon musaa, jota on tehnyt tyypit jotka ei länsimaisesta nuottiajattelusta tiedä hölkäsen pöläystä, mutta ovat löytäneet jonkin oman ilmaisunsa ja vision, ajan kanssa kylläkin.

Yhtä hyvin voisi sanoa että jos et osaa änkyttämättä puhua kuolemattomia syvällisyyksiä, pidä suusi kiinni.

Sarjakuva on jokamiehen oikeus. Jos piirtää paljon, piirtää pian hyvin. Kun ei hinkkaa, piirtää ilmeikkäästi, piirros välittää paljon enemmän.

Kyllä kaikki sarjakuvantekijät voivat ruveta julkaisemaan päiväkirjoja. Hannu Eskon päiväkirja on selvästi antoisampi kuin hänen se seikkailusarjis, mikäsenniminytoli.

Niin, no sen tietää ettei sen jälkeen mitään muuta julkaistakaan. Minusta suomalaisen sarjakuvakentän ongelma on se ( tottai kai taloudellis-taiteellis-poliittinen, mutta viime kädessä itse tekijästä riippuvainen) ettei kovin monet tyypit näe tarpeeksi vaivaa hommansa eteen, pyri aktiivisesti kehittymään, kyseenalaista fakkiutumiaan, opiskele ja harjoittele sarjakuvan lukuisia osa-alueita ja mahdollisuuksia ( tai kuten toisaalla on tullut mainittua, jos panostavatkin, se panostus siirtyy rahakkaampiin kuvitushommiin) Vaikka esim. Timo Mäkelän albumit eivät mielestäni täysosumia olekaan, täytyy niitä kunnioittaa siitä, että siinä on hommaa pohdittu ja ruutujaot ja rytmi tarkkaan mietitty, ja hänekin kohdallaan on varmaan tietoisesta taloudellisesta uhrauksesta taiteen alttarilla.

Totta kai kaikille voi suosittaa sitä tekemistä, tekemistä. Mutta myös ajattelemista. Ja kunnianhimoa.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Ville Ranta
« Vastaus #72 : 15.01.2006 klo 22:18:29 »
::) Mitä oikein tarkoittaa "bisnekseen vajoaminen" ?. Aika seitkytlukulainen ajattelutapa, Keijo hyvä. Eihän bisnes ja hyvä sarjakuva sulje toisiaan millään tavalla pois. Haloo!

Et tainnu sitte nähdä 70-lukua,  :-*, jos noin tympii. Silloin kuitenkin välitettiin ihmisistä.

Mutta joo. Kyllä ne vain on ristiriidassa keskenään: bisnes ja laatu. Se ilmenee jo määritelmistä. Bisnes pyrkii voittoon eikä välitä millä keinoin. Laatu maksaa. Rolls Royceja ei kannattanut tehdä.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 498
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re: Ville Ranta
« Vastaus #73 : 17.01.2006 klo 18:35:01 »
Jumbe miten runsaasti täällä on taas kirjoiteltu, enkä ole itse ehtinyt kuin pikaisesti vilkaista. Pitää nyt kun taas ehtii, vähän kommentoida.

Tuo "piirroksin kirjoittaminen" on aika kiehtova ajatus, ja Villehän tekee sen hyvin. Piirroksen ei usein tosiaankaan tarvitse olla kauhean yksityiskohtainen ollakseen ilmaisuvoimainen ja vahva. Kuinka usein sitä sarjakuvaa tehdessään tuskaileekaan sen kanssa että nyhvää piirrosten usein turhia yksityiskohtia monta tuntia ja koko jutun idea aukeaa lukijalle kuitenkin muutamassa sekunnissa.
Ja avautuisi silti vaikka kuvia ei viilaisikaan tuntitolkulla. Tärkein informaatio on joskus vain muutamassa viivassa.

Täytyy muistaa että se on kuitenkin vain yksi tapa lähestyä sarjakuvan tekemistä.


Aivan kuin kirjoitettua tekstiä voi tuumailla ja hioa, editoida ja hakea parasta mahdollista impaktia, samalla tavalla sarjakuvan kerrontaa voi tehostaa tarkkaan harkituilla kuvilla, visuaalisilla tehosteilla. Aina voi miettiä, miten tämän tai tuon voisi kertoa vielä tehokkaammin, tarkemmin, iskevämmin ja/tai selkeämmin. Miettimällä tarvitsenko yhden vai useamman kuvan jonkin kohtauksen esittämiseen ja kuvakulmia, valaistusta, varjoja, henkilöiden ilmeitä ja elekieltä käyttäen voi kertoa paljon - sellaistakin mihin pelkkä teksti tai yksinkertainen piirros ei enää taivukaan. Ja tehoja irtoaa monta wattia enemmän. Ansakuopat vaanivat kummassakin päässä. "Piirroksin kirjoittaminen" voi johtaa köyhiin ideogrammeihin, toisaalta liian runsaat ja yksityiskohtaiset kuvitukset yhtä kuivaan mutta rönsyilevän sekavaan kerrontaan.

Sarjakuvassa löytyy tyylejä yhtä lailla kuin kirjallisuudessa, jossa liikutaan koukeroisen lyyrisestä runsassanaisuudesta napakan kyynisiin tokaisuihin. Yksi kirjailija tekee päivässä 20 liuskaa tekstiä, toinen hio yhtä neljän värssyn ruonoa viikon. Kumpi on "huonompi"?


Ja mitä "mainstreamiin" tulee, niin tuleehan sitä Suomesta, mitäs Mämmilä on jos ei puhtainta ja selkeintä mainstreamia? Kuvitus on selkeää, kerronnassa ei ole mitään "taiteellista", aivan perinteistä sarjakuvaa. Samaten Muumit. Korkkarit.... Tilaa varmaan löytyisi muillekin samantapaisille, niin että sitä elantoakin voisi saada, vaikka osa siitä. Miksei esim. Rölli ole taipunut sarjakuvaksi?
Kaikissa näissä on kuitenkin se jokin omaperäinen ote. Jotain suomalaista tai muuten persoonallinen vinkkeli.

Hendrix ja Miles olivat molemmat kuitenkin aika perkeleesti harjoitelleet instrumenttiaan ja juurevasti kasvaneet perinteeseensä, veivanneet bändeissä skideistä asti. Ja Milesia "tarkempaa" soittajaa saa hakea. Hän ei turhia pölöttänyt torvellaan.

Sen huomaa vain jos tietää aiheesta jotain. Harjaantumattomalle korvalle heidän työnsä kuulostavat silkalta kakofonialta. Samaan tapaan harjaantumaton silmä ei yksinkertaisesti vain erota suttupiirrosta "suttupiirroksesta". Kouliintunut piirtäjä ei turhia kynällään raapustele.

Keijo: se "viiden pennin mainospiirtäjä" on kuitenkin oikeesti viiden tonnin AD.  ;D Sarjakuvan joutuu myymään aina halvemmalla - mainossarjakuvankin.

Timo
« Viimeksi muokattu: 18.01.2006 klo 00:00:27 kirjoittanut Timo Ronkainen »

laureline

  • Vieras
Re: Ville Ranta
« Vastaus #74 : 17.01.2006 klo 19:14:29 »
Et tainnu sitte nähdä 70-lukua,  :-*, jos noin tympii. Silloin kuitenkin välitettiin ihmisistä.

Mutta joo. Kyllä ne vain on ristiriidassa keskenään: bisnes ja laatu. Se ilmenee jo määritelmistä. Bisnes pyrkii voittoon eikä välitä millä keinoin. Laatu maksaa. Rolls Royceja ei kannattanut tehdä.


Ei tymmi. Ehkä luvun näinkin... ainakin kuulin. :P. Olen edelleenkin eri mieltä bisnesajattelustasi. Otetaas joitain suomalaisia tuotteita, joissa ei ole laadusta tingitty ja bisnes kukoistaa. Muotoilu:  Marimekko, Iittala jne. Miten nämä tyypit tekivät uusia, ennenäkemättömiä juttuja ja möivät niitä??   Suurimmat muotoilujutut tehtiin nimenomaan 1950-70 -luvuilla. Mitäs siihen sanot? Miksei suomalainen sarjakuva voisi jo alkaa pikkuhiljaa kuulua samaan genreen? Älkääs ny hyvät herrat olko niin kovin daideilijoita.   ;)  Muotoiluun sarjis liittyy ainakin siltä osin jotta kun haetaan apurahoja, täytyy hakemuksesta rastittaa muotoilu/taideteollisuus looda. Näin taiteenala  ainakin Suomessa luokitellaan.