Lukaisin tässä juuri DeMatteisin käsikirjoittaman ja Jon J. Muthin kuvittaman The Compleat Moonshadow TBP:n, johon on koottu kaikki Moonshadown irtonumerot, ynnä jälkeenpäin tehty epilogi, "Farewell to Moonshadow".
Saaga etenee verkkaisesti, kuin epämääräisiltä tuntuvien houreunien crescendo, edeten kohti tuntematonta, eikä välttämättä koskaan oikein saavuttaen sitä.
Alkuperäinen sarja kerrotaan nimihahmon muistelmien muodossa ja suorastaan liioitellun tekstipainoitteisesti. Kuvitus pysyy kautta linjan välttelevän viittaavana, eikä lukijalle oikeastaan missään vaiheessa anneta juuri minkäänlaisia tietoja, lukuunottamatta pieniä ja kryptisiä tiedonjyvien heijastumia.
Tämän jälkeen "Farewell to Moonshadow" tuntuu siltä kuin astuisi pimeästä huoneesta keskelle kirkkainta päivänpaistettam yhtäkkiä kaikki tuntuu selkeältä, vaikka tiedon määrä pysyy samana. Epilogi kerrotaan ulkoisen kertojaäänen kautta ja jako on selvä, teksti vasemmalla sivulla, suuri kuva oikealla. Välillä siirrytään kertomaan pelkästään kuvilla.
Kautta linjan Moonshadowssa viitataan muuhun populaarikulttuuriin, joko alleviivaten, tai hyvinkin rivien taakse piilotettuna, myös sarjan sisällä pyörii jatkuva intertekstuaalisten vihjausten pyörre.
Mutta miten sarja pitäisi lukea? Olisi mielenkiintoista tietää miten muut ovat sarjaa tulkinneet. Tapahtuiko kaikki juuri kuten kerrottiin? Oliko kaikki pelkkää vanhentuneen Moonshadown, tai peräti koko kosmoksen hourailua? Pitäisikö kokonaisuutta verrata Iran kertomukseen ("Kirja 11," "Kappaleet 3-6")?
Entä miten tulkitsitte kirjan lopetuksen?
Tässä on mielestäni juuri Moonshadown suurin vahvuus, johon jo sana Compleat viittaa. Siteeraten Michael Zullia Compleat Moonshadown esipuheesta: "Compleat. Complete? -- The word "complete" implies some self-contained vacuum state. To my mind a work of art is an ongoing dialogue, a communication. Frankly, the story Marc and Jon have woven needs you -- it won´t work without your effort."
Aihe: Moonshadow (Luettu 1856 kertaa)