Olen pitänyt suuresti Lekan tuotannon avainteoksista. Uskollisuus omalle visiolleen ja tyylilleen on tietyllä tapaa myös kunnioitettavaa, mutta järkähtämättömyydessään se on viimein saavuttanut pisteen, jossa näen sen enää uudistumiskyvyttömyytenä.
Tour d' Europe on opus, jonka tekemisessä olisi edes jossain vaiheessa pitänyt pysähtyä ja katsoa tuotosta lukijan silmin. Kuka per**le on kiinnostunut kenenkään matkakertomuksesta riippumatta millä per**leen hilavitkuttimella se taitetaan?
Järkälemäinen opus on ponneton ja puhditon matkakertomus ilman huippuja. Ymmärrän kyllä pyöräilyopuksen joogaideologian – sekä sen, että toteutus kerrontaa, tilankäyttöä ja julkaisun kokonaismittaa myöten sitä tukevat – mutta lopputulos on pahuksen epätaloudellinen sarjakuvajärkäle. Kun toteutustekniikka sallisi järkevämmän neljä ruutua sivulle -tyylin, niin opuksen kutakin sivua tai aukeamaa koristaa yksi ainokainen "ruutu".
Kun edellinen Lekan opus,
Audarya Lila: The death of Tuomas Mäkinen, huomioi erinomaisesti myös sellaiset lukijat, jotka eivät tunteneet – tai varsinaisesti olleet edes kiinnostuneet – hindulaisuudesta, odotin vastaavaa huomaavaisuutta tältäkin. Tour d' Europe vaatii lukijaltaan sekä rajatonta intoa pyöräilyyn ja täydellistä hurahtaneisuutta joogaan ja muihin itämaiden kotkotuksiin.
Minun on vaikea vieläkään myöntää tapahtunutta, mutta tässä on nyt aivan ensimmäinen opus, jonka lukemisen voin sanoa jääneen käytännössä kesken. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen enää silmäilin teoksen täysin vailla mitään mielenkiintoa opuksen loppuun vain nähdäkseni tulisiko opuksesta viimein jotain merkityksellistä vastaan. Ei tullut.
Kvaak-sisällöntuottajana vihaan itseäni tämän sanoessani, mutta tämä on kirjastosarjakuvaa sanan inhottavimmassa merkityksessä: sarjakuvaa jota ei koskaan kukaan lue, liekö edes tarkoitettukaan muualle kuin kirjastojen hyllyille.
