Mukavan näköistä jälkeä. Vitseistä jälkimmäinen on ehkä vähän turhan käytetty, juurikin Lassissa ja Leevissä johon tässä ketjussa on aiemmin viitattu, mutta eipä kertaus sinällään mitään haittaa.
Piirrostyyli sopii kauttaaltaan sarjan henkeen (näin kahden esimerkin perusteella) ja jos olisin kohderyhmän ikäinen niin varmasti lukisin mieluusti. Hiisi, luenhan minä nytkin!

Yksi asia mihin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota, on pienten yksityiskohtien tekeminen. Mäenlaskustripissä Kisun ilme ensimmäisessä ruudussa ja pelkät hangesta törröttävät jalat toisessa ruudussa ovat juuri sellaisia juttuja jotka tuohon kohderyhmään (etenkin alakastiin) vetoavat kaikkein eniten. Löytämisen riemu on usein huomattavasti suurempi hupi kuin itse päävitsi.
Äläkä nyt missään nimessä mene kertomaan kenellekkään mitä lajia Kisu on! Siitä voi selvästi tulla yksi sarjan suurimmista mystisistä viehätyksistä!
Ja onhan sitä aiemminkin aiheutettua eläinhahmojen ulkonäöllä ja nimillä sekaannusta, Tiikerissä läikikkään koiran nimi on Viiru, ja tuleepa mieleen myös muuan
Menchi-niminen otus, jota ei aluksi meinannut uskoa koiraksi laisinkaan.