Alaskan ihmissyöjät sain viimein luetuksi. Oikein hyvä tarina. Pidän siitä, että Boselli haluaa tarttua erilaisiin juoniaiheisiin ja erityisesti arvostan tarkkaa ja (suurelta osin) totuudenmukaista taustatyötä, johon tämäkin tarina pohjautui. Tämä tosin avautui hieman enemmän vasta Hannun kirjoittaman hienon arvostelun luettuani, kiitokset siitä.
Eipä tuosta juonesta sen suurempaa sanottavaa ole. Hauskoja sivuhenkilöitä oli ainakin mukana. Ainoastaan tuo jo usealta taholta mainittu [spoiler]kannibaalihirviö liikkumisineen oli aika pohjanoteeraus. Jos hirviöllä on jalkapohja ja kävelet sen päällä puujaloilla, niin eihän se jalka mihinkään liiku? Itse kävelisit vain muutamalla askeleella sen ison jalan etureunaan pahki. Jos taas jalkapohjaa ei ole, niin sitä ehkä voisi liikuttaa, jos puujalat on kiinnitetty ison jalkaterän ulkoreunoihin. Joka tapauksessa se etenisi omituisen näköisesti laahautuen, koska eihän tuollaista tönkköjalkaa voisi nostaa kuin vain aina toiselta reunaltaan ja vähän kerrallaan. Puujaloilla hyppiminen tuollaisen karvakasan sisällä taas olisi ihan oma lukunsa. No joo, eipä tuolla nyt itse sarjakuvan kannalta niin suurta merkitystä ole, vähän vaan takerruin siihen.
[/spoiler]
Piirtäjästä minulla ei ole sinänsä pahaa sanottavaa. Ympäristön kuvaus oli ihan erinomaistakin, eikä ihmistenkään osalta mielestäni mitään suurta ongelmaa ollut, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Jossain määrin kuvitus oli laadultaan epätasaista. Alku oli vähän heikkoa, mutta loppua kohti meno vain parani. Esimerkiksi alkusivujen Gros-Jean oli kyllä valitettavan surkeaa katseltavaa, mutta myöhemmin siihen ei enää samalla tavalla kiinnittänyt huomiota. Tai itse asiassa kiinnitin huomiota nimenomaan siihen, että GJ näytti paremmin piirretyltä tarinan loppupuolella...
Äänestys