Fullmetal Alchemist

[Mikko R.]

Olen katsonut FMA:n kokonaan läpi  Myöskin lukenut. Ei mitään valittamista. upea sarja =D

[Korro]

FMA on minunkin mielestäni hyvä sarja vaikka Suomen mukaan sitä luenkin eli ei viel ole loppunut..

[Jarkko Sikiö]

Teräksenkova Fullmetal Alchemist on arvioitu etusivulla.

Kun sarja on vähitellen kuronut kiinni alkuperäisjulkaisujen kaulan, on otollinen hetki tutustua siihen kaikessa rauhassa. Itse huomasin jo toisen pokkarin kohdalla imeytyneeni vastustamattomalla voimalla sarjan maailmaan.

Sarja ei varsinaisesti mennyt minulta tutkan alta, vaan sivuutin ylenkatsoen koko sarjan aina toissaviikolle asti. Kun ymmärsin menetykseni, hotkaisin koko sarjan kiivaassa tahdissa. Päivästä loppuivatkin usein tunnit ennen pokkarin sivuja.

Sarjan vahvuuksiin kuuluu perinteisten genren kliseiden puuttuminen, eikä monelle puuduttavan tuttua, kaavamaista kasvutarinaa tai saman perusidean toistoa ole lainkaan mukana. Pääjuoni, henkilökuvaus ja taustamaailma ansaitsevat kaltaiseltani myöhäisherännäiseltä kaiken arvostelussa esiintyvän hehkutuksen.

Olen kateellinen nykyteineille: miksei minun nuoruudessani ollut kioskimangaa!

P. S. Huomioikaa, että kioskilaatu (eli Ruotsissa painetut STC Prepress -pokkarit, numerot 1–16) olivat paperinlaadultaan ja painojäljeltään heikompia kuin arvostelun uusin, eli pokkaria 17 (Tanskassa painettu Norhaven Paperpack A/S -versio). Sarjan paras on kolmas painos, joka on painettu Suomessa (Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä). Kyse ei ole kotiinpäin vetämisestä, vaan jälki miellyttää täysin eri tavoin, kun paperi on niissä valkoista ja muste tasaista, syvää mustaa. Tuntematta alaa, minulla on kuitenkin karkea käsitys kustannerakenteen eroista lehtipistejakelun ja ns. kirjakauppajakelun välillä, joten en tahdo sen enempää nipottaa kun en muidenkaan kohdalla ota asiaa esiin.

---

Kaikki kommentit ja kritiikki arvosteluun liittyen on tervetullutta. Arvostelua voi ruotia myös ilman yhteyttä Fullmetal Alchemist -sarjaan tässä ketjussa.

[Reima Mäkinen]

Kirjoitit jotakin siihen tyyliin, että sarjan puutteet pudottavat:

Fullmetal Alchemist -mangan raskassarjalaisten joukosta

Kiinnostaisi tietää, mitä lasket raskassarjalaisiksi ja millä perusteella?

Itsekin luin nuo 18 tähän mennessä ilmestynyttä parin viikon rykäisyllä. Sarjan ilmestymisen alkamisen aikaan eka pokkari ei vielä ihan täysin sytyttänyt. Lisäksi anime (jota satunnaisesti seurasin) antoi minusta sarjasta aika heppoisen kuvan. Lapsellisemmankin kuin mitä alkuperäisteos on. Mutta tällä haavaa olen sitä mieltä että tuo on paras sarjakuva jonka olen lukenut. Pisteet Arakawalle tulevat viihdyttävyyden ohella monipuolisuudesta ja teknisestä taituruudesta.

Japanissa Alkemisteja on muuten ilmestynyt nytten ainakin 22 kirjaa.

[Jarkko Sikiö]

Kiinnostaisi tietää, mitä lasket raskassarjalaisiksi ja millä perusteella?

Vainuan hienoisen haasteen sävyn kysymyksessä, joten minun olisi kai syytä höpistä latteuksia hyväksytyistä perusteoksista. Niitä en kuitenkaan tarkoittanut.

Raskassarjalaiset viipyilevät mielen perukoilla pitkään lukemisen jälkeen, ja pysyvät lopulta mielessä läpi vuosien. Tuoreempia esimerkkejäkin olisi, mutta valitessani esimerkit 90-luvun puolivälin tienoilta osoitan varmaankin parhaiten mitä tarkoitan: Maison Ikkoku ja pian julkaistava Tuulen laakson Nausicaä.

Nimikkeitä voisi listata enemmänkin, mutta arvelen että kysymys on tarkoitettu kartoittamaan, kuinka pitkältä ajalta ja kuinka kattavasti tunnen mangaa. Tekisi mieli sivuuttaa kysymys sarkasmilla, mutta kun vastasin ensimmäiseen, menköön jälkimmäinenkin.

Tarkalleen en vuotta muista, mutta se on ollut joko 1994 tai 1995. Tuolloin hylkäsin supersankarisarjakuvan laadun notkahtaessa, ja vannoutuneena scifi-friikkinä Japani olikaan enää viimeinen kartoittamaton suunta. Asuntovelan vuoksi rajoitin runsaalla kädellä sarjakuviin käyttämääni summaa muutama vuosi sitten, jonka jälkeen olen seurannut säännöllisesti ainoastaan Blade of the Immortalia, satunnaisesti muitakin. Pääosin lukemisiani ovat sanelleet kirjastojen valikoimat ja siskon kirjahylly.

Kvaakin innoittamana seuraan sarjakuvakenttää entistä tasapuolisemmin, enkä tee varsinaisesti eroa mangan, eurooppalaisen tai yhdysvaltalaisen sarjakuvan välille. En myöskään kunnioita herkkähipiäisen harrastajakunnan tuntoja tai raja-aitoja. En silloinkaan kun kyse on manga-harrastajista.

Nokitteluun en siis suostu, mutta vastakkaiset mielipiteet arvosteltavista teoksista kiinnostavat aina, ja mikäli arvostelu nyppii tekstinä, siitä kuulen mieluusti. Kvaak-arvioissa pyrin nykyisin ottamaan entistä paremmin huomioon satunnaiset lukijat, mutta manga-harrastajat voisivat ottaa kantaa kärkkäämmin.

Fullmetal Alchemist ei silmäilyn perusteella näyttänyt kummoiseltakaan, siksipä olikin melkoinen yllätys kuinka hyvin sarja puraisi. Luin sen kuumeisella innolla, jota en ollutkaan aikoihin kokenut.

Syy miksi en sitä raskassarjalaisiin laske on se, että lopulta kyse on vain älykkäästä ja monipuolisesta supersankarisarjakuvasta. Kääntöpuolena supersankarisarjakuvalla ei ole nykyisin enää mitään funktiota, manga kun täyttää sen vapauttaman ekologisen lokeron monipuolisemmin kuin mihin se itse aikanaan pystyi.

Fullmetal Alchemist -tyyppisiä perusvahvoja sarjoja lisää lehtihyllyille!

[Reima Mäkinen]

Kysymyksiini vastasit jo tässä:

Raskassarjalaiset viipyilevät mielen perukoilla pitkään lukemisen jälkeen, ja pysyvät lopulta mielessä läpi vuosien. Tuoreempia esimerkkejäkin olisi, mutta valitessani esimerkit 90-luvun puolivälin tienoilta osoitan varmaankin parhaiten mitä tarkoitan: Maison Ikkoku ja pian julkaistava Tuulen laakson Nausicaä.

Tekstini voi näköjän voi ymmärtää monella tavalla. Halusin lähinnnä keskustella arviointiperusteista.

Nimikkeitä voisi listata enemmänkin, mutta arvelen että kysymys on tarkoitettu kartoittamaan, kuinka pitkältä ajalta ja kuinka kattavasti tunnen mangaa.

Ei, kiinnostaa vaan että mitä muita hyviä sarjoja olet löytänyt.

Syy miksi en sitä raskassarjalaisiin laske on se, että lopulta kyse on vain älykkäästä ja monipuolisesta supersankarisarjakuvasta.

Parhaan löytäminen on vaikeata tai oikeastaan mahdotonta sillä ihan relevantteja perusteita on kuitenkin niin paljon. Joskus opetushommiin liittyen listasin niitä jotain 20 kpl. Ymmärrän tuon ylläolevan pointtisi hyvin. Siis kysymyksen viihde/keveys versus vakavat teemat. Ja on totta että FMA ei ole teemoiltaan sieltä syvällisimmästä päästä - joskaan se ei myöskään ole mikään heppoinen teos. Siinä on esimerkiksi paras kuvaus sodasta mitä muistan sarjiksista lukeneeni. Olen pitkään (tai no siitä asti kun sain sarjan luettua) miettiny että voisinko tosiaan pitää sitä parhaana? Ohittaisiko se Mausin, Epilepticin ja Hiroshiman pojan kaltaiset järkäleet. Tezukan parhaista töistä puhumattakaan. Pitäisi varmaan lukea FMA vielä uudelleen, mutta vahvin peruste sen nostamiseen muiden ohi on (jo mainittu) tekninen suvereniteetti. Piirtäjänä Arakawa ei ole maailman huippua mutta kertojana on.
Tarinan jakaminen episodeihin ja eriaikajatkumoihin ei ole sarjakuvassa niin helppo homma kuin luulisi. Ei myöskään kauhu tai huumori. Yleensä varsinkin länsimaiset huippusarjikset on hyvin tiukasti kiinni yhdessä genressä tai näkökulmassa. Silloin onnistuminen on nhdäkseni helpompaa, kuin tuollainen (mangalle tyypillinen) lajityypeillä leikittely.

Pidän myös siitä miten Arakawa kirjoittaa itsensä usein nurkkaan. Toki muutama ulospääsy vaikeista tilanteista on ollut pienoinen downeri, mutta noin yleensä olen lähinnä ihmetellyt sitä miten kaikki palaset loksahtelevat.
Tämmöisissä tapauksissa alkaa aina pelätä homma ruikkii ennen pitkää reisille. Nythän pääjuoni alkaa olla jo aika hyvin hahmollaan. Siis pääpahis ja oletetu motiivinsa yms. Eli jännityksellä odotan mitä tekijä vielä keksii... vai meneekö tarina lopulta pitkitetyksi vesitykseksi?

Nausicaasta pitää tunnustaa, että se jäi kesken. Osittain vika on Vizin "A5" -formaatissa joka teki sivut turhan tukkoiseksi. Mutta kyllä se Miyazakin kerronta siinä aika raskasta on. Siis kevyt helpon oloinen kerronta vie voiton. FMA taitaa olla ainoa sarjakuva jota luonnehtisin engl. kirjallisuuden puolelta tutulla termillä "page turner". Itse en huomannut alun jälkeen mitään muita kovin paljon tylsempiä kohtia (seikka johon viittaat puhuessasi muistaakseni kirjoista 5 ja 6). Enemmänkin sarjan kanssa oli sitä että miten onnistui jaksottamaan lukemisen muuhun elämään (Ei liikaa kerralla eikä liian pitkiä taukoja). Maison Ikkokua olen lukenut vain palasina, vajaan puolet. Olihan se hyvä, mutta...

[Jarkko Sikiö]

Ei, kiinnostaa vaan että mitä muita hyviä sarjoja olet löytänyt.

Olin turhaan piikit pystyssä, pahoittelen.

Näiden listausten suhteen minulla ei ole mitään kovin erikoista tarjottavaa. Huippusarjat tunnetaan ennestään ja makuni on aavistuksen sivussa siitä, mitä muut ylistävät. Kenties huippujen sijaan tulisikin kahlata enemmän perusvahvojen sarjojen parissa.

Jos omasta hyllystä pitää jotain vähemmän tunnettuja esimerkin vuoksi nostaa, Johji Manaben Outlanders kuuluu niihin suosikeihin, joita ei voi täysin järjellä perustella. Toisaalta sen suhteen olen noudattanut samaa kuin Robert Holdstockin Alkumetsän kanssa: säilytän ennemmin alkuperäisen mielikuvan kuin luen sen toistamiseen. En ollut kummankaan kohdalla aivan teinipoika, mutta sellaista teinipoikakerrointa molempia kohtaan tuntemassani innostuksessa on ollut.

Ostin sarjan aikanaan sillä julkaisutahdilla, millä se alunperin Dark Horsen toimesta julkaistiin, joten on kai järjetöntä omistaa sarja jota ei suostu lukemaan tai luopumaan.

Kevyemmästä päästä Mitsuru Adachin Short Program -tarinat ovat oivallisia, mutta ne ovatkin paremmin tunnettuja.

Siinä on esimerkiksi paras kuvaus sodasta mitä muistan sarjiksista lukeneeni.

Omat reaktioni olivat jossain määrin samansuuntaisia. Käänneltyäni asiaa mielessäni eri kanteilta, totesin kuvauksessa olevan se oleellinen ero, että Arakawa antaa lukijalle tilaisuuden tarkastella maailmaa ikään kuin kolmannen valtakunnan sisäpuolelta. Tämä on ikävästi alleviivattu Führer-nimikkeellä, kun jo omantuntonsa vaivaamat Valtonalkemistit ja lääkärit riittäisivät tuomaan asian esille.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Laitoin tämän spekuloinnin spoileritagin alle, jos kävisi niin hassusti että osuisin summittain oikeaan.

Hauska yksityiskohta oli, että viimeisimmissä (mahdollisesti pokkarissa 17) paljastuu vuosiluku 1914, mikä sai minut pohtimaan vaihtoehtoista todellisuutta, onhan teknologia steampunk-henkistä, kuten arvostelussani kirjoitin.

Eli kenties tässä käsitellään vertauskuvallisesti toista maailmansotaa, jossa Valtionalkemistit ovat saksalaisia rivisotilaita ja natseja edustavat homunculus-otukset. Tämä avaa mielenkiintoisia polkuja, nythän Ishvaalit ovat mahdollisesti puolalaisia tms.

vai meneekö tarina lopulta pitkitetyksi vesitykseksi?

Sarjassa on ollut oikein mainio draivi päällä toivon sarjan kääntyvän kohti loppuaan. Sarjan alkupuolella tärkeimmät juonenkäänteet näkyivät kilometrin päästä, mutta myöhemmin näin ei ole ollut. Kun sarjaan tulee edelleenkin uusia henkilöhahmoja, minua jo alkaa huolettaa, että tämä olisi merkki venytyksestä.

[Reima Mäkinen]

Mangan toinen perinteinen tyylihän tuntuu olevan jatkaa ja laajentaa tarinaa juuri tuomalla lisää hahmoja. (Se toinen on tuoda lisää vihollisia ja taisteluita)
Sitä juuri tässä mietin että jos taustalta pajastuu vielä joku isompi pahis, jne niin sitten mennään jo liiallisuuksiin. Nythän Ed on saanut jo aika hyvin selville kuvioita, ja lukija siinä sivussa. Veljesten oma ongelma, se mistä tapahtumat käynnistyivät, ei sen sijaan ole edennyt. Mikä tuskin lienee kellekään mikään uutinen. Hauskaa on kuitenkin se että Ed on kasvanut ja kehittynyt.

Se mitä luonnehdit sanomalla: tarkastella maailmaa ikään kuin kolmannen valtakunnan sisäpuolelta, on kans se mistä tykkään. Itse en kyllä jaksa pätkääkään miettiä rinnastusta III valtakuntaan ja siihen tunetumpaan Führeriin. Minusta se ei ole kovin hedelmällinen lähestymistapa, vaan pikemminkin kahlitseva. Yhtä hyvin voisi hakea analogiaa Venäjän viimeaikaisiin tempauksiiin (vrt. Ishival - Tshinval!) tai vaikka Jugoslaviaan -90 -luvulla. Olennaisempaa on se fasistinen tyyli ja meininki, joka muuten linkittyy myös Japanin harjoittamiin "säätöihin" 1800-luvun lopulta aina Toisen maailmansodan loppumiseen asti! Onhan myös tämän mielikuvitusvaltion länsinaapuri ilmiselvästi Kiina.

Mutta eksymättä tämän pidemmälle minusta tuntuu että japanilaiset piirtäjät/kertojat käyttävät näitä historiaelementtejä ja ylipäätään kaikkia viittauksia vapaammin kuin länkkärit. Eli napataan vain jokin itseä miellyttävä nimi tai yksityiskohta ja toinen toisaalta. Viittaukset eivät siten olisikaan mitään intertekstuaalisuutta vaan pikemminkin tapa varioida kaavaa ja yksilöidä muuten toisiaan huomattavasti muisuttavia teoksia.
Eli vaikka tämä sarja nyt ei olekaan kopio jostain toisesta menestyneemmästä, haluan ajatella että tässä on vain otettu lähtökohta natsi-saksasta ja alkemiasta sellaisina kuin ne historiallisesti ovat olleet. Sen jälkeen Arakawa on käyttänyt (ihan oikein) luovuuttaan ja ottanut taiteellisia vapauksia niin monessa kohtaa että yhteydet alkavat olla melko summittaisia. ...Samalla myös tulkinnan mahdollisuudet kasvavat ja piirtäjälle jää enemmän tilaa mellastaa.

Stempunkista tuli mieleen että tässä on mielestäni hauskaa myös välimatkojen tuntu. Eli se miten kommunikaatio ja liikkuminen on alkeellista. Kauas kuitenkin pääsee ja puhelimella voi soittaa, mutta usein se on melkoisen vaivan takana.

 
 

[Jarkko Sikiö]

Mangan toinen perinteinen tyylihän tuntuu olevan jatkaa ja laajentaa tarinaa juuri tuomalla lisää hahmoja. (Se toinen on tuoda lisää vihollisia ja taisteluita)

FMA on rakenteellisesti mielestäni erilainen sarja. Kullakin hahmolla on funktionsa, joillakin useampiakin. Esimerkkinä veljesten opettaja, joka on paitsi äidinkorvike, myös pääjuonen kannalta ilmeisen tärkeä.

Tähän liittyykin asia, mikä minun teki mieleni kirjoittaa arvosteluun; luonnehdin päähenkilöitä inhimillisiksi, mutta todellisuudessa sarjassa on usein varsin humaani perussävy. Tarvitaanko todellakin nainen kirjoittamaan pojille suunnattua mangaa niin, että lopputuloksena on tyhjää macho-pullistelua älykkäämpää luettavaa?

Olennaisempaa on se fasistinen tyyli ja meininki

Koska ajatus meni perille, ei kai liene tärkeää missä muodossa se nyt lopulta tuli. Arvostelun kanssa olisinkin saanut punnita asiaa, ennen kuin olisin mennyt mitään vertausta tekemään, mutta foorumin puolella heitän ajatuksia oikealta ja vasemmalta.

En nyt osaa selittää asiaa tämän paremmin, mutta minusta Valtionalkemistit asuvat Iso-Britanniassa/Saksassa. Kuvittelin, että Xing olisi ollut hieman kauempana ja ishvaalien valtakunta siinä välissä, mutta tokihan se kartta kertoo tarkemmin, pitää jossain vaiheessa kaivaa oikea sivu esiin. Minulle ishvaalit assosioituivat summittain Intiaan/Lähi-Itään, mutta vertasin heitä Puolaan. Tässä olisi järkeä, koska 1914 siirtomaa-ajattelu oli vielä voimissaan.

Mutta toki tämä on enemmän itsensä viihdyttämistä kuin vakavaa pohdintaa, koska kuten totesit:

Mutta eksymättä tämän pidemmälle minusta tuntuu että japanilaiset piirtäjät/kertojat käyttävät näitä historiaelementtejä ja ylipäätään kaikkia viittauksia vapaammin kuin länkkärit.

Tästä oli keskustelua pari päivää sitten Hellsing-ketjussa.

Stempunkista tuli mieleen että tässä on mielestäni hauskaa myös välimatkojen tuntu. Eli se miten kommunikaatio ja liikkuminen on alkeellista.

Minusta tämä on osa taustamaailman viehätystä, teknologiakin on jotenkin linjassa maailmankuvan kanssa.

Tämä todellakin on jotain täysin muuta kuin ne sutaistut kulissimaailmat, joihin viihde usein tapahtumat sijoitaa, oli kyse sarjakuvista tai elokuvista.

[haplo]

Koska itsensä viihdyttäminen on kivaa, ja tarkoitan nyt siis FMA:n ja meidän maailmojemme vertailua, katsastin mitä ihana ystävämme wikipedia asiasta sanoo. Koska en ole FMA:sta tehtyä elokuvaa katsonut, en voinut olla varma yhtäläisyyksistä. Lisäksi animen ja mangan tarinat lähtevät tunnetusti eri reiteille, joten tällainen viihdyttäminen luo sikälikin eri asetelmia riippuen siitä, kumpaa on seurannut. (Kai näin on, en henkilökohtaisesti pysty vertaamaan kun tv-sarjan katsominen oli mitä oli.)

Mutta näin sanoo wikipedia lyhyesti asiasta. (Linkin takana juonipaljastuksia!) Ja aikalailla samankaltaisia pohdintoja on siis ollut sekä minulla, Jiksillä että varmasti monella muullakin.

Mutta mutta. Onko Arakawa itse vihjaissutkaan näihin kytköksiin? Selväähän on, että historiasta on otettu aineksia (ja vieläpä onnistuneesti kuten täällä on todettu) mutta onko tekijä esim. haastatteluissa kertonut asiasta? Olisi mukavaa lueskella asiasta hänen itsensä kertomana.

[Jarkko Sikiö]

Onko Arakawa itse vihjaissutkaan näihin kytköksiin?

Englanninkielinen versio tuosta artikkelista taustoittaa asiaa summittaisesti:

When creating the fictional world of Fullmetal Alchemist, Arakawa was inspired after reading about Europe during the Industrial Revolution period; she was amazed by how different the people from different countries were, in terms of their culture, architecture and clothes. She was especially interested in England during this period and "added to it her own original flavor to turn it into a fantasy world".

Eli teollisen vallankumouksen aika ja etenkin silloinen Englanti ovat olleet Arakawan mielessä.

[Reima Mäkinen]

Englanninkielinen versio tuosta artikkelista taustoittaa asiaa summittaisesti:

Eli teollisen vallankumouksen aika ja etenkin silloinen Englanti ovat olleet Arakawan mielessä.

Eipä tuo luonnehdinta nyt mitään definitiivistä rajausta tee. Sen voi lukea myös niin että Arakwaa viehätti Euroopaassa lähinnä sen Japanista tai Aasiasta poikkeava visuaalisus. Siis  Britannian ym. ulkoiset piirteet. (Tämä euroeksotiikkahan näkyy monissa mangoissa) Vähintään yhtä oleellista sarjassa on kuitenkin valtiossa vallitseva ilmapiiri. Tunnelma on niin vahva. Ja toisaalta visuaalisuus (vaatteet, pelit ja rensselit) on joka tapauksessa stailattua eikä 1:1 mihinkään vallinneeseen todellisuuten.

Ja voisiko olla jopa niin että vaikutteet näkyvä selkeimmin alussa (eka pokkari), missä homma on monessa mielessä aika kehittymätöntä vielä. Ne pari ekaa episodia vejesten seikkailuista ovat mielestäni jotenkin irrallisia. Pilottijakso on selkeä pilotti ja tehty seisomaan osittain ihan omilla jaloillaan. Pitäisikin lueskella uudestaan tuota alkua.

Tarvitaanko todellakin nainen kirjoittamaan pojille suunnattua mangaa niin, että lopputuloksena on tyhjää macho-pullistelua älykkäämpää luettavaa?

Tuo Jiksn huomio naisten panoksesta on hyvä. Muistetaan vain mitä Takahashi on tehnyt -80-luvulta alkaen. Olisiko peräti niin, että naisten pitää olla TODELLA hyviä lyödäkseen itsensä läpi testosteronin katkuisessa shounen skenessä? Silloin asetelma menisikin niin että ei tarvitse olla nainen tehdäkseen todella hyvää poikamangaa... Mutta jos olet nainen, päästäksesi esiin sinun pitää olla 10 kertaa parempi kuin miesten.

[haplo]

Ja voisiko olla jopa niin että vaikutteet näkyvä selkeimmin alussa (eka pokkari), missä homma on monessa mielessä aika kehittymätöntä vielä.

En tuota uskalla täysin kieltääkään, koska pokkareita ei ole käsillä (luen FMA:n siskoltani) enkä muista kovin hyvin alkua, mutta vaikutteita ja sitä, mistä ne on haettu, aloin pohtimaan vasta sarjan päästyä pidemmälle. Tässäkään en tosin muista, kuinka pitkällä sarja oli tuolloin, mutta ensimmäisen osan jälkeen ei tullut vielä mitään pohdittua. Muistaisin sen, koska tämä osa sarjasta onkin se, miksi yhä luen sitä. Ostin ensimmäisen osan itselleni, mutta se ei napannut yhtään. Tästä siis muistelmissani päättelen, etteivät vaikutteet kovin hyvin näkyneet ensimmäisessä pokkarissa. Tai sitten minä en kiinnittänyt niihin vielä huomiota.

[Korro]

Missä uusi FMA-manga viipyy? Anime lehden mukaan sen piti ilmestyä ajat sitten.

[Antti Valkama]

Animessa ollut aika oli geneerinen arvaus viime vuoden puolelta... Nyt FMA 20 on ladottavana ja ihanhetikohta painossa.