Arvostelut | Teksti: Janne Viitala | Julkaistu: 01.11.2013 klo 11:39:39 | Luettu: 1793 kertaa

Hämähäkkimies: Sanomalehtisarjat

Hämähäkkimies: Sanomalehtisarjat
Teksti: Stan Lee
Kuvitus: John Romita sr sekä Larry Lieber
Suomennos: Rami Rautkorpi
Asemointi: Janne-Matti Keisala
Ladonta: Kai Lompolojärvi
Kustannus: Egmont Kustannus
Painopaikka Jelgava Printing House, Latvia 2013
217 X 303 mm, kk, mv, sid., 480 sivua
Ovh 54,95 €
ISBN 978-952-233-710-8

Hämähäkkimiehen sanomalehtisarjoihin, lähes 500-sivuiseen järkäleeseen, on koottu alan legendojen Stan Leen ja John Romita seniorin kaikki yhdessä tekemät Hämiksen sarjakuvastripit, jotka on alkujaan julkaistu Yhdysvalloissa vuosina 1977-81. Romitaa, jota ei saa sekoittaa yhtä lailla ansioituneeseen poikaansa John Romita junioriin, on kuvituksessa avustanut toisinaan astetta tuntemattomampi Larry Lieber. Nyt julkaistavia tarinoita ei ole Suomessa tällaisenaan ilmeisesti aikaisemmin nähty. Egmont Kustannus ja massiivisen käännösurakan tehnyt kääntäjä Rami Rautkorpi ansaitsevat hatunnoston. Koosteen julkaisu Suomessa on kulttuuriteko.

Tri Doom on Hämähäkkimiehen häijyimpiä vastustajia.
Tri Doom on Hämähäkkimiehen häijyimpiä vastustajia.
Vaikka ikää näillä tarinoilla on vain himpun yli 30 vuotta, niin tämäntyyppisen sarjakuvan originaalimateriaali tuppaa nopeasti katoamaan. Kirjan alkuperäisjulkaisua varten parhaita mahdollisia kuvaversioita on ollut metsästämässä sankka joukko alan ammattilaisia. Olisi ollut mukava tietää, kuinka suuri osa originaalistripeistä on onnistuttu löytämään, mutta sitä ei ole kirjassa kerrottu. Ei kuitenkaan kaikkea, sillä käytössä ollutta materiaalia on pahimmilta kohdilta palkattu paikkailemaan Tom Ziuko, joka tunnetaan lähinnä sarjakuvien värittäjänä. Kaiken kaikkiaan painojälki on erittäin hienoa: useimmat stripit ovat jäljeltään suorastaan veitsenteräviä. Väliin toki mahtuu vähän tukkoisempaakin viivaa, mutta pahimmatkaan kohdat eivät ole millään tavalla arvostelun alapuolella. Painojäljen tasaisesta laadusta voi todeta, että kooste on tehty suorastaan sydänverellä, rakkaudesta sarjakuvaan.

Toinen tämänkaltaisia koosteita riivaava ongelma on kerronnan rytmitys. Keinot, jotka rivi kerralla esitettäessä ovat natsanneet, eivät välttämättä koosteena enää toimikaan. Kirjan kääntäjä Rautkorpi on kertonut seuraavaa: ”arkistripit ja sunnuntaistripit kertovat periaatteessa samaa tarinaa, mutta välillä tapahtumat toistuvat, koska lehdestä ja tilaustavasta riippuen lukijoiden piti pystyä seuraamaan juonta pelkästään arkistrippejä tai pelkästään sunnuntaistrippejä lukemalla.” Tämä todellakin on ongelma. Joissakin kohdissa sama kohtaus näytetään peräti kolmeen kertaan, ja tarinan rytmitys yhteen pötköön luettuna on täten pilalla. Vaan ehkäpä Stan Lee on jossain vaiheessa tullut ajatelleeksi, että ”Hei, näistähän voisi joskus tehdä koosteen!” sillä toiston määrä kirjan alun jälkeen vähenee selvästi, eikä tautofonia juurikaan enää häiritse.

Formaatin rajoituksista huolimatta Romitan kuvituksessa on voimaa ja elastisuutta.
Formaatin rajoituksista huolimatta Romitan kuvituksessa on voimaa ja elastisuutta.
Jos kirjasta olisi haluttu tehdä luettavampi, olisi editointi ollut paikallaan, kuvarivejä ja joissakin tapauksissa myös yksittäisiä ruutuja olisi voinut leikata noin 20 sivun verran, ei sen enempää, ja opus olisi palvellut ehkä laajempaa lukijakuntaa kuin se nyt tekee. Mutta samalla olisi pyllistetty innokkaimmille Hämähäkkimiehen faneille: saksia käyttämällä kooste ei olisi enää ollut täydellinen.

Sen lisäksi, että tietyt kohtaukset toistuvat, myös tiettyjä aihepiirejä kierrätetään. Viiden vuoden aikana luettuna kaavamaisuutta ei ehkä ole edes havainnut, mutta non-stoppina lehteiltynä tämä jo kiinnittää huomion. Ja kaava on se, että melko samantyyppiset roistot, joista useimmiten esiintyvät Kingpin, Kraven ja Tohtori Doom, haluavat tehdä hakkelusta Hämiksestä, eivät onnistu, palaavat selliin tai muualle nuolemaan haavojaan ja suunnittelemaan entistä hurjempaa paluuta. Toimintakohtausten välissä Peter Parker eli Hämähäkki ahdistuu joko siitä, että ei voi kertoa rakkailleen, kuka oikeasti on, jotta ei saattaisi heitä vaaraan, tai siitä, että hän on köyhä kuin kirkonrotta supervoimistaan huolimatta. Pariin kertaan Hämis jopa suunnittelee rötöstelijän ja viihdetaiteilijan uraa paikatakseen talouttaan.

Hottis MJ ei olekaan tässä koosteessa Hämiksen ykkössydänkäpynen.
Hottis MJ ei olekaan tässä koosteessa Hämiksen ykkössydänkäpynen.
Kaiken lisäksi Stan Lee on kierrättänyt samoja aihepiirejä, vieläpä saman kuvittajan kanssa, Hämähäkkimieslehdessä jo 1960-luvulla. Tuolloin jälki oli visuaalisesti huimempaa kuin näissä sanomalehtisarjoissa. Koko aukeaman, tai edes sivun, kuvia tai tiukkaa ruutujakoa rikkovaa kerrontaa on tästä koosteesta turha odottaa.

Sanomalehtisarjakuvan mukanaan tuomat rajoitteet, joihin ei ole koostamisvaiheessa pystytty vaikuttamaan, kannattaa unohtaa luku-urakkaa aloittaessaan. Koosteesta huokuu sarjakuvan tekemisen riemu ja osaaminen. Tapahtumat ottavat lukijan otteeseensa ja seittisinkoilijan sielunelämä tulee väkisinkin tutuksi. Tarinat etenevät saumattomasti eteenpäin, vain roistot ja Peter Parkerin tyttöystävät välillä vaihtuvat. Lukemista ei malttaisi millään lopettaa, mikä lienee kirjalle kuin kirjalle paras suositus.


Keskustele Hämähäkkimiehestä kvaakissa.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali