Itse pidin molempien tarinoiden kuvituksesta. Kovin sarjakuvamaista molemmilla ja varsinkin jälkimmäistä piti ihailla. Hienoja kuvia Hämiksen ja Hiekkamiehen kohtaamisesta.
Muutenkin numero oli oikein hyvä. Paras vähään aikaan itseasiassa. Elektro vaikutti yhtä vahvalta ja uhkaavalta kuin joitain vuosia sitten Millarin tarinassa, eli oikein vaaralliselta. Ja sellaisia klassisten pahisten pitäisikin olla. Buglenkin tuhoutuminen tuntui merkitykselliseltä, vaikka niin on käynyt ennenkin. Pormestari Jamesonin ilmeestä näkyi hyvin, mitä hän menetti. (Hyvin tehostettu ruutu muuten.)
Toinenkin tarina oli varsin hieno. Jonahin ja Robbien keskustelu oli hyvää luettavaa. Jonah on riehuva pässi, mutta silti ihminen, jolla on ystäviä. Hämiksen puuhat olivat sitten vieläkin parempaa. Mukavaa nähdä Hämis leikkimissä väliillä Batmania ja selvittämässä rikosta. Myös hetki, jolloin Betty luuli Hämiksen häipyneen ikkunasta supersankareiden tapaan mitään ilmoittamatta, oli ääneen nauramisen arvoinen.
Ja Hiekkamiestä on aina mukava nähdä. Varmaankin yksi suosikkipahiksistani. Harmittaa vain, että Hämis käytti tätä vastaan miksattua seittinestettä, kun hän vain parikymmentä sivua sitten käytti vastaavaa Elektroon. Toisaalta, pidän siitä kun Peter käyttää aivojaan ja keksii jonkin kikan pahiksen päihittämiseen.
