Kirjoittaja Aihe: Garth Ennis - sarjakuvien Tarantino  (Luettu 82953 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 10 446
Vs: Garth Ennis - sarjakuvien Tarantino
« Vastaus #180 : 01.12.2025 klo 12:53:03 »
Uudessa Megazinessa julkaistiin Ennisin käsikirjoittama ja Keith Burnsin Rhinemann seven, johon tuossa haastattelussakin viitataan. Ihan mukava pikku Judge-pätkä, joka on "jatkoa" vuoden 1985 tarinaan (prog 446?). Dredd on sarjiksessa ihan sivuosassa, mitä nyt saa Messershcmittin tykistä olkapanssariinsa.
"Tuli tukia tai ei, niin vittu, minä teen tämän." Liisa Akimoff

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 776
Vs: Garth Ennis - sarjakuvien Tarantino
« Vastaus #181 : 26.01.2026 klo 17:49:11 »
Lukaisin The Stringbags sarjakuvan.
Garth Ennisin kirjoittama,P.J Holdenin piirrosjälki.
Ennis on suosionsa myötä vakiinnuttanut tonttinsa sotasarjakuvasta. Suomessa sotasarjakuvasta on tullut hieman sellainen häpeilty asia. Ei virallisesti, enemmän " ai sinä luet vain korkkareita ja Revontulen sotasarjoja" samalla tavalla kuin kirjoissa. Kukaan ei mollaa Lehväslaihon myyntilukuja, jahka pyörittelevät silmiä kun olisi " oikeaa kirjallisuutta"

Korkeajännitys teos ei ole. Jälkisanoissa Ennis oikaisee itseään, tietenkään ei ollut yhtä Swordfish lentojoukkoa joka näissä kaikissa olisi ollut. Erottaa toisistaan historian ja hyvän kerronnan. Kolmikko on enemmän kuin korkeajännitys poppoo vähän tarkemmin hiotussa miljöössä ja ajassa.
Vaikka lentäjiä käsittelee on Stringbags lähempänä Band of Brothers ja Pacific sarjoja: fiktiivisenä kehyksenä jotta historian voisi hahmottaa paremmin kuin abstrakteina lukuina.
Sota on valtava ihmiset pieniä.
Mutta tämä oli ihan ihmisten kokoinen sarjakuva.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 776
Vs: Garth Ennis - sarjakuvien Tarantino
« Vastaus #182 : tänään kello 09:28:13 »
The WAR
Tämä nimeltään pelkistetty sarjakuva on tavallaan juuri sitä. Riisuttu, toteava, kylmääväkin.
Becky Cloonanin skarppi ja huolettoman kepeä piirrosjälki ei ole ristiriidassa vaan tasapainottamassa tarinaa.
Tarkkanäköisesti laadittu ystäväpariskuntien verkosto kuvataan sarvineen ja hampaineen. On keskinäisiä skismoja ja odotuksia, myös lapsen odours, sekä keskusteluja. Sodasta Ukrainassa, Suomen rajasta ja ja.

Sitten pahin tapahtuu ja sota saapuu.

Olin vähällä kuvailla sarjakuvaversioksi elokuvasta Threads josta sen nähneet tietävätkin “ juonipaljastuksen” mutta viipyiltyäni tämä syvissä vesissä hoksasin paremmat verrokit: Suomen ensimmäisen mangan vuodelta 1985 Hiroshiman pooka sekä Raymond Briggsin Minne tuuli kuljettaa albumin.
Ennis vain päivittää ne tähän päivään, älypuhelinten doomscrollauksen kajoon.

Mikäli kuvaus ei sitä tehnyt väännetään rautalangasta: sotakuvaus ei ole korkeajännitystä ja huumoriruuvi on tiukasti kiinni.
Sarjakuvan ihmisyys on kokonaiskuvaa ei vain ylevimpiä puoliamme.

Varmaati tullaan käyttämään fraaseja ahdistava, rankisteleva ja “ vaatii vahvan vatsan “ sekä yhtä perusteettomia väitteitä henkilögallerian stereotyyppisyydestä. Itse tunnistin muutamia ei-niin-mairittelevia piirteitä hahmoista jotka joudun valitettavasti liittämään itseeni.
Tuskin käännetään suomeksi, mutta sietää tulla luetuksi.

Traaginen ja sodanvastainen sarjakuva kahdelta alansa huipulta.
Ne muutamat taidehistorian ja elokuvahistorian viitteet ovat tyylitajuisia ja pâälleliimaamattomia.
Tyly mutta tärkeä huuto järjen puolesta.