Nettikaupat vs. divarit

[puro]

Mikä on sinun tekosyysi?! 

Minusta Suomessa ei tarvita sarjakuvakauppoja, netin kautta kaikki toimii huomattavasti kätevämmin. On varmaan väärä mielipide. Ei tosin koske suomeksi julkaistavaa sarjakuvaa vaan uutta ulkomaalaista.

-P.

[Curtvile]

Minusta Suomessa ei tarvita sarjakuvakauppoja, netin kautta kaikki toimii huomattavasti kätevämmin. On varmaan väärä mielipide. Ei tosin koske suomeksi julkaistavaa sarjakuvaa vaan uutta ulkomaalaista.

-P.

On muuten niin väärä mielipide että.
Tarvitaan myös sarjisalan liikkeitä, siten saadaan aikaan nk. kilpailu. Jos myynnin saa ylös, koska kohtuuhintaisia albumeja voi käydä paikan päältä katsomassa tukkukin tulee jossain vaiheessa vastaan.

siten saa enemmän asiakkaita, heräteostoksia yms. Hinnat alemmas ja Calvin &Hobbesin joka kotiin.

Outille:
Oma tekosyyni on että noista on lähes kaikki jo jossain muodossa ja se että ostan muutenkin ihan riitämiin sarjakuvia.
Jotka ostan pikkuliikkeistä mieluiten, yleensä Alfasta.

[puro]

On muuten niin väärä mielipide että.
Tarvitaan myös sarjisalan liikkeitä, siten saadaan aikaan nk. kilpailu. Jos myynnin saa ylös, koska kohtuuhintaisia albumeja voi käydä paikan päältä katsomassa tukkukin tulee jossain vaiheessa vastaan.

Ei kustannusrakenne näissä tavaroissa kestä yhtä-kahta ylimääräistä porrasta välissä ilman, että se näkyy hinnassa. Tukku/maahantuoja haluaa omansa ja siinä on jo se ylimääräinen porras, joka nostaa albumin hinnan eri sfääriin kuin mitä se on suoraan nettikaupasta ostettuna.

Vrt. sarjakuva-albumi playlta luokkaa 11 euroa ja paikallisessa sarjakuvaliikkeessä noin 18-23 euroa. En näe mitään syytä maksaa ylimääräistä 70% verrattuna siihen, että saan täsmälleen saman tuotteen kotiinkannettuna. Kehitys kehittyy ja tietyllä tavalla ulkomaalaisen sarjakuvan erikoiskaupat ovat jäänne ajalta jolloin maailma ei ollut niin hyvin hyppysissä ja tavoitettavissa kuin nyt on...

-P.

(Menee off-topiciksi, jaan erikseen, mikäli tarvetta on...)

[Curtvile]

Minusta isoin ongelma ei ole se että nettikauppoja on. Ongelma on ettei divareita ja antikvariaatteja jotka ovat erikoistuneet tai joiden painopisteenä on sarjakuva enää juuri ole.
nekin joita on ovat kaventaneet valikoimiaan jossain määrin.

Toki kuluttajaa lämmittää nettikauppojen kätevyys ja yhden kuluttja portaan pois jäänti, mutta se ei vastaa hyvää divaria.
Eikä minun nähdäkseni lisää sarjakuvanharrastajien kenttää ajan kuluessa.

ja kun sanon sarjakuviin erikoistunutta en tarkoita juuri Makedoniaa.
enemmän lukulaaria tai Alfaa.
Minusta divareita tarvitaan enemmän ja siten tervettä kilpailua. Muutoin ei kannata ihmetellä Makedonian kaltaisia hintoja.

Edit. Jaoin omaksi keskustelukseen ja yhdistelin. -Puro.

[Outi]

Hyvä esimerkki erikoisliikkeiden puolesta:
Pariisin Regard Moderne on kauppaluola jonka pieneen tilaan on tungettu n.85% kirjoja ja sarjakuvia, 15% jää sitten hengittämiseen ja varovaiseen liikuskeluun pinojen välillä. Omistaja on vetänyt kauppaa ikuisuuden, ja tietää tasan mitä missäkin nurkassa on. Hän oppii nopeasti, mistä pidät, ja kaivaa aina jostain nurkan takaa jotain ihmeellistä ja hienoa, jonka olet aina halunnut ostaa mutta jonka olemassaolosta et ole koskaan kuullutkaan. Valikoima suosii pienkustantajia ympäri maailmaa ja pitää varastossaan ikivanhoja sarjakuvia eikä siis alennusmyy niitä viikon jälkeen.

Ranskassa on muuten edelleen kotimaisten kirjojen hinnat sidottu eli ne ovat saman hintaisia megamarketissa ja pikkukaupassa= tukee todella paljon erikoisliikkeitä.

Nettikaupassa ei hengailla, selailla, löydetä, ihmetellä. Sinne mennään, pistetään haku ja tilataan. Valikoima kattaa lähinnä suuret kustantajat, pienet jäävät jalkoihin vaikka ne sielä olisivatkin (esim. Ranskassa Assot).

Itse käytän sekä Amazonia että Pariisin ja Sveitsin erikoisliikkeitä aika tasaisesti. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Molempia tarvitaan. Mutta tukekaa nyt ihmeessä paikallisia kauppoja, sekunnin päästä niitä ei ole enää ollenkaan.

[puro]

Minusta divareita tarvitaan enemmän ja siten tervettä kilpailua. Muutoin ei kannata ihmetellä Makedonian kaltaisia hintoja.

Taidetaan puhua omenista ja päärynöistä? Eli samaa mieltä minäkin olen, että divareita tarvitaan, mutta ne ovat eri asioita, joita niistä haetaan.

Paikka, mistä ostan uutta supersankarisarjakuvaa, on ihan eri kuin vaikkapa mistä käyn tonkimassa puuttuvia Valerianeja. Eläköön Hullun divari, Alfa-Antikva, Lukulaari ja Kulkukatin poika, mutta myöskin eläköön Play.com, Amazon ja Caimanzone.de.

En henkilökohtaisesti tarvitse Makedoniaa tai Fennicaa tms. Ei millään pahalla. Kukunor on viime aikoina keskittynyt enemmän ja enemmän oheisroinaan, jota hyllyyni eksyy aina silloin tällöin, sille en näe nettikaupoista vielä korvaajaa.

-P.

[Dennis]

Omat kokemukset ovat aika huonoja nettikaupoista tai oikeammin nettimyynnistä jota mm divaritkin harrastavat.

Monet eivät edes vastaa kyselyihin/tilauksiin mm.  fennicacomics, kulkukatinpoika, Hervannan divari jne......
On idoottimaista että firmat pitävät yhteystiedoissaan sitten EMAIL-osoitetta jos sitä ei käytetä, olen lähettänyt mm. ed. mainittuihin pakoihin monet emailt ja ne ovat menneet perille siitä olen varma.

Hyvä maininnan ansaitsee ainoastaan Antikivariaatti-Makedonia Tampereelta jossa vastaus on tullu nopsaan ja asiallisesti.

Siksi käytänkin ulkomaisia nettikauppoja jotka osaavat palvella.

En ole kysellyt mitään ihmeharvinaisuuksia, suomalaiset eivät osaa nettikauppaa jos osaavat nyt oikeastaan mitään palvelua.

[Curtvile]

Palvelu? Mitä se on?
Kyllä ainakin omassa asuinkaupungissani kanta-asiakas saa antikvariaateissa palvelua.
Ainakin palvella ei kanta-asiakkaita jos kauppiaalla on kiire.

Ymmärrän nettikauppojen viehätyksen. Ostotapahtuman voi tehdä omasta kodistaan ja kusti polkee.
Myös valikoima voi olla erikoisempikin kuin divareilla, koska osa tilaa myös niitä erikoisempia tapauksia suoraan kustantajalta.
Niitä joita divareilta jää hankkimatta kansalaisrohkeuden puutteesta ja kokemuksen tuomasta epäilyksestä asiakkaiden ostotimia kohtaan.

Sitten murheenkryyneihin. Toki nettikaupassakin voi tehdä heräteostoksia, mutta ei löytöjä.
Ja omakohtaiset kokemukset kertovat hampaidenkiristelystä kun nettikauppa sotkee tuotteiden ISBN koodit keskenään.

Onhan sekin tavallaan heräteostosten tekemistä.

En silti pidä omia kokemuksiani nettikauppojen perustasona. Molemmissa on ruusunsa. Ja niiden piikit.

Itse suosin mahdollisuuksien mukaan kotimaisia molemmissa.

[Dennis]

Yksi turhauttavimmista kokemuksista oli kun tilasin Kukunorin kautta jenkkisarjiksia (ei mitään harvinaisuuksia) tilaus luvattiin n 3-6 viikossa, eipä kuulunut, sitten lähetin mailin johon sain vastauksen nopeasti, että tavara saapuu seuraavana päivänä, tästä "seuraavasta päivästä" on nyt sitten kulunut n. 1 kk lisää, ja mitään ei ole kuulunut. Kepeet mullat

En koe että minun tehtäväni on "juosta aikusten ihmisten perässä" ja vahtia että homma hoituu.

Tämä siis nettikaupasta.

Eikä tuo mitenkään lisää intoa mennä edellä mainittuihin liikkeisiin paikan päälle. Eli siirrän "peli merkkini" ulkomaalaisille nettikaupoille.

[keijoahlqvist]

Pariisissa voi todella elää erikoiskauppoja, kun metromatkan etäisyydellä asuu enemmän sarjakuvaharrastajia kuin koko Suomessa. Jos jossain Oulussa täysiverinen sarjakuvakauppa pysyisi pystyssä, löytyisi kyllä sarjakuvaan innostunut "kapitalisti" kaupan perustamaan ja pitämään. Pienemmällä paikkakunnalla ei toivoakaan.

Miksi sanoa että ”suomalaiset nettikaupat eivät osaa” sitä tai tätä? Ne eivät osaa vielä. Kaikki ottaa aikansa. Nettikauppojen pitää nähdä se vaiva että skannaavat kannen ja lukukelpoisen näytteen kauppatavarastaan ja löytää aika asiakaspalveluunkin. Nettikaupan voi perustaa yksi ihminen, ilman isoja kuluja. Yhdenhengen puoti ei kuitenkaan paljoa palvelua tai luotettavuutta pysty tarjoamaan. Tuskin usein edes toimeentuloa perustajalleen.

[puro]

En ole kysellyt mitään ihmeharvinaisuuksia, suomalaiset eivät osaa nettikauppaa jos osaavat nyt oikeastaan mitään palvelua.

Juttelin juuri yhden divarinpitäjän kanssa aiheesta ja hän valitteli juuri päinvastaista omasta vinkkelistään. Eli ihmiset kotoaan pistävät 3 sivua puutteita A4:sta ja kaveri näkee hirveän vaivan etsiä ja kasata nämä, lähettää hinnat ja sen jälkeen tyypistä ei kuulu mitään.

Eli toimii tämä huono kommunikaatio tässä maailmassa molempiin suuntiin...

-P.

[Curtvile]

Juttelin juuri yhden divarinpitäjän kanssa aiheesta ja hän valitteli juuri päinvastaista omasta vinkkelistään. Eli ihmiset kotoaan pistävät 3 sivua puutteita A4:sta ja kaveri näkee hirveän vaivan etsiä ja kasata nämä, lähettää hinnat ja sen jälkeen tyypistä ei kuulu mitään.

ja kuinka lukemattoman moni tahtoo tietää puhelimitse mikä on heidän harvinaisuutensa hinta.
Samasta syystä moni "puutelistan" laittaa jotta osaa hinnoittaa huuto.net yms sivustoja varten.

Nettikaupat ovat hyvä ja kätevä lisä sarjakuvaharrastajalle, mutta eivät edes kaikkine "tämän ostanut asiakas osti myös"-listoineen pärjää asiansa tuntevalle divarille.

Asiantuntevista molempien tahojen edustajista onkin, jos ei ihan vielä niin kohta, huutava pula.
Ja asiantuntevalla en tarkoita vain hinnoittelua. Liikaa en tahdo kritisoida koska useimmat kotimaiset tahot ovat selkeästi liikkeellä sydänverellään ei kahisevankuvat silmissä.

[Matti Karjalainen]

Vaikka netin kautta tilaaminen on tässä taloudessa yleistynyt viime aikoina huomattavasti (MileHigh Comics, Adlibris), niin kyllä divareissa ja kirjakaupoissa tulee käytyä vielä sarjakuvaostoksilla. Suomennettu käännössarjakuva ja kotimainen löytää yleensä tiensä hyllyyni sitä kautta.

Ulkomaisten nimekkeiden löytäminen Oulun kokoisesta kaupungista on sen sijaan vähän vaikeampaa, vaikka Fantasiapelit tässä pystyykin ihan hyvin palvelemaan. Hinta on yleensä sitten vähän korkeampi kuin nettikaupoissa, mutta "Dork Towerin" tapaiset "pakkosaadaheti" -ostokset tulee haettua yleensä sieltä.

Kyllähän erikoisliikkeissä on omat hyvät puolensa. On mukava saada ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua, vaihtaa jokunen kommentti myyjän kanssa, hypistellä lehtiä, tutustua niihin ja tehdä ehkä heräteostoksia (tosin onhan nettikaupoissakin vähän samanlaisia "jos pidit tästä, pidät myös ehkä tästä" tai "tämän ostanut asiakas osti myös tämän" -tyyppisiä palveluja), jos lompakko sen kestää. Lisäksi lehdet saa välittömästi itselleen, ja pois jää kituuttava postiluukun edessä vehtaaminen.

Vaan osaako joku kattavasti selittää, miten Alan Mooren ja Dave Gibbonsin "Vartijat" maksaa Adlibris.com - nettikaupassa 26 euroa ja suoraan Egmontilta tilattuna 32,90 euroa?

[Lönkka]

Vaan osaako joku kattavasti selittää, miten Alan Mooren ja Dave Gibbonsin "Vartijat" maksaa Adlibris.com - nettikaupassa 26 euroa ja suoraan Egmontilta tilattuna 32,90 euroa?

Kattavuudesta en tiedä, mutta...

Kustantaja (mikä tahansa) varmaankin pyrkii myymään about ohjevähitäishinnalla vaikka takuuvarmasti pystyisi myymään tukkuhinnalla, tai senkin alle, vähittäisasiakaillekin.

Miksei sitten tee niin?
Suurin osa tukkuasiakkaista so. jälleenmyyjistä suivaantuu moisesta epäreilusta kilpailusta ja jättää sitten moisen firman tuotteet ostamatta. Messu yms erikoistarjoukset ovat vielä OK mutta jatkuva myynti kustantajan omasta (netti)kapupasta muita alemmalla hinnalla ei toimi.

Se miten yksittäinen jälleenmyyjä sitten hinnoittelee tuotteensa on tämän oma asia. Jos haluaa vähentää katettaan mutta kenties kasvattaa myyntimääräänsä niin siitä vaan hintaa alemmas. (Isommilla) nettipuljuilla ei usein ole liikettä laisin joten operoivat usein jossain periferiassa vuokra- yms kulujen minimoimiseksi. Pystyvät sitten kompensoimaan hinnassa.

Jälleenmyyjän sisäänostohintaan vaikuttaa usein suomalaisessa levityksessä myös se että mitä vähemmän ostat kustantajalta kerralla sitä heikomman alen saat. Esim uusien Harry Pottereiden ilmestyessä Sokos yms mainostavat Hesarissa uutta kirjaa halvemmalla kuin millä kustantaja myy pieniä määriä ostaville jälleenmyyjille; ja Sokoksellakaan tuskin kuitenkaan myyvät noita sisäänheittotuotteena tappiolla.

[Janne]

Itse aiheeseen liittyen. Kyllä divarit ovat minulle se suola, minkä takia on kiva olla keräilijä. Yksi syy on se, että siellä voi tehdä löytäjä paljon halvemmalla kuin nettikaupoissa. Mutta kaikkein tärkein on kuitenkin se TUNNELMA. Kiireetön lehtipinojen kaivelu ja myyjän kanssa jutustelu ovat jotain sellaista, mitä nettikaupoista ei voi ostaa. Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa Kulkukatin poikaan eikä ollut kiire minnekään. Oli aivan mahtavaa!