Kyllä se vaan on niin että kävi mitä kävi vihreät ninjat rokkaavat tykimmin!
Uuden elokuvan osalla juonesta on turha puhua, se on nimittäin juuri niin klassisen yliampuvaa höttöä kuin sopii odottaakkin, kun aikaisemmissa osissa pahis on mm. tippunut korkealta, jäänyt korkean talon litistämäksi, sekä jälleen tippunut korkealta ei juurikaan voi puhua mielikuvituksellisuudesta. (Ei, en kerro pudotaanko tässä inkarnaatiossa rakennuksista vai putoavatko rakennukset niskaan, sen saatte selvittää itse.)
Hienointa oli ehdottomasti havaita TMNT:n jatkavan siitä mihin vanha leffatrilogia jäi. Edellisen filkan jälkeen konnanelikko on hajaantunut, Leonardo angstailee johtajakoulutuksessa jossain mustanaamion naapurissa, loput vihreät veljekset ovat jääneet kaupunkiin, mutta ajautuneet hieman hunningolle. Etenkin alkupuolella tästä tilanteesta revitään paljon huumoria. Sitten on tietenkin se muinainen (tällä kertaa tasan 3000 vuotta vanha) paha, joka jälleen aikoo hävittää rakkaan kotoplaneettamme tuhannen palasiksi. Monstereita on peräti 13 (plus miinus puolisen tusinaa, vähän miten laskee), josta johtuen moni tyylikäs hahmo joita trailerissakin vilahtaa, jää vain ohivilahtavaksi Monster of The Weekiksi. Hahmosuunnittelu on ölliäisten kohdalla sen verran päheää, että niiden esiintymisen jääminen muutamaan minuuttiin on sinänsä sääli.
Sen sijaan kilpikonniin syvennytään yllättävänkin paljon, ottaen huomioon että elokuva on nykymittapuulla todella lyhyt, keston ollessa vain noin puolisentoista tuntia.
Mitä itse toteutukseen tulee, vaikka kilpikonnapukuihin sonnustautuneissa näytelijöissä onkin tietynlaista karua viehätystä ja rosoa, ei vihertävien ninjojen seikkailuja voi nykyisin ko. elokuvassa käytettyä 3D-animaatiotekniikkaa paremmin kuvittaa. Paikoin pitkälle tyylitelty animaatio lyö jopa näytellyn vastikkeensa laudalta, etenkin mitä tulee vauhdikkaampiin kohtauksiin. Nykin viemärit eivät ole koskaan näyttäneet näin hyviltä! Erityisen lennokkaaksi homma heittäytyy kun taustalla alkaa soida taannoin Spiderbaitin coveroima vanha hittiränkytys, Black Betty, tai kun miekkahippailu näyttävään vesisateeseen.
Vaikka juonenkulku onkin hieman pökkelöä, ei ikiteini-ikäisten ninjakilpikonnien kolttostelu tuottanut ainakaan tälle naavoittuneelle wannabeninjakonnalle pettymystä, siihen (suomessa julkaistun lastensarjakuvan) alkuperäiseen kohderyhmään kuuluminen toki auttaa. Oletettavasti myös nykyajan kymmenenvuotiaat pikkupojat (sikäli kun pääsevät elokuvan näkemään) tulevat olemaan silkaa turtlevahaa elokuvateatterin penkeillä, sen verran mahtipontiseksi adhd-poukkoiluksi seikkailu välillä yltyy.
Erityisen ihastuttavaa oli bongata viittauksia vanhoihin inkarnaatioihin, ja muihin samankaltaisiin sarjoihin, läpi elokuvan, erityisesti loppukohtaus kunnostautuu tällä saralla hyvinkin väkevästi.
Menkää siis katsomaan, sillä elokuva on sen verran hyvä, että se on jatko-osansa ansainnut, eikä nyt malttaisi millään odottaa neljäätoista vuotta.
![Cool 8]](https://www.kvaak.fi/keskustelu/Smileys/classic/cool.gif)
Cowabunga dudes!